Anglomania

Anglomania  on intohimoinen kunnioitus (enimmäkseen ei- englantilaisten puolelta ) kaikkea englantilaista kohtaan (olipa se sitten taidetta , kirjallisuutta , historiaa jne.), mikä ilmenee haluna matkia brittien elämää kaikin mahdollisin tavoin ja korota se muiden kansojen elämän yläpuolelle. Se ilmenee myös intohimona englannin kieltä kohtaan [1] [2] , joka ilmenee siitä massiivisina lainauksina , mikä ylittää itse englantilaisen kulttuurin ulottuvuuden, koska englannin kieli ei ole yleistä vain Englannissa.

Alkuperä ja leviäminen

Euroopan ja Venäjän 1700 -  luvun - 1800-luvun alun Ranskaan (ja korkean yhteiskunnan vallitsevan gallomania ) kulttuurisen suuntautumisen taustalla Anglomania oli tiukasti merkitty, havaittavissa oleva elitistinen ilmiö. Jotkut vaikutusvaltaiset poliittiset hahmot (esimerkiksi Viktor Kochubey ), diplomaattikunnan edustajat - esimerkiksi Aleksanteri Zavadovski (lempinimi "Englantilainen"), lähellä diplomaattisia piirejä Pjotr ​​Kozlovsky ja Mihail Vorontsov (joka kasvoi venäläisen perheessä Iso-Britannian suurlähettiläs) olivat englantilaisia ​​rakastavia. Anglomanian ideat olivat varsin suosittuja myös laivastossa. Useat huomattavat amiraalit olivat Englannin ja sen perinteiden ihailijoita - Pavel Chichagov , Nikolai Mordvinov ja muut.

Venäjällä

Anglomania-ilmiö alkoi kehittyä Venäjällä vaihtoehtona intohimolle Ranskaa kohtaan 1700-luvun lopulla. Englannin perinteen tärkeimmät kantajat ja popularisoijat olivat korkeimman aateliston edustajat, jotka vierailivat Englannissa laivasto- tai diplomaattisissa asioissa. Pushkin kuvailee yhtä venäläisistä baari-anglomaneista tarinassa " Nuori neiti-talonpoika ".

1800-luvun toisella puoliskolla, Saksan ja Venäjän korkeimman aristokratian ja toisaalta viktoriaanisen Ison-Britannian välisten siteiden solmimisen yhteydessä, anglomania yleistyi Venäjällä. Venäjän imperiumin lisäksi muita anglomanian ikonisia keskuksia Euroopassa olivat Itävallan valtakunta (vuodesta 1867 - Itävalta-Unkari ) ja Preussi .

Intohimo Anglomaniaa kohtaan heijastui myös Neuvostoliiton kulttuuriin. Joten ei viimeinen rooli ohjaaja Igor Maslennikovin päätöksessä aloittaa työskentely Sherlock Holmesin ja tohtori Watsonin seikkailuista kertovan televisioeepoksen parissa oli hänen kiinnostuksensa englantilaiseen kulttuuriin. I. Maslennikov luonnehtii nauhalla tehtyä työtä ja siinä luotuja kuvia "englannin peliksi".

Ranskassa

1000-luvulta 1700-luvun puoliväliin ranskalaisella kulttuurilla oli erittäin vahva vaikutus englantiin. Siksi koko ranskalainen älymystö tällä ajanjaksolla kohteli englantilaisia ​​välinpitämättömästi, rajoittuen anglofobiaan. Pohjois-Amerikan siirtokuntien sodan voiton jälkeen englantilainen kulttuuri on merkittävästi vahvistanut asemaansa. Valaistuksen aikana ranskalaiset älymystöt kääntyivät yhä enemmän englantilaisten kollegojensa kirjoituksiin. 1800 -luvun loppuun mennessä Ranskan anglomania alkoi saada vauhtia, ja se omaksui ranskalaisen aristokratian ja porvariston vuosisadan loppuun mennessä [3] [1] [2] .

Tänä aikana, osoittaakseen kunnioitusta kaikessa englantilaisessa muodissa, jopa monet alunperin ranskalaiset ruoat saavat ranskalaisessa massakulttuurissa kuvitteellisia englanninkielisiä nimiä: esimerkiksi tavalliset leikkeleet , joita kutsutaan ranskaksi lajitelmaksi ("assiette assortie") englanninkielisen ruuan nimi ("assiette anglise") [4] .

Toisen maailmansodan jälkeen monet ranskankieliset yhteisöt omaksuivat amerikanfilian , joka kietoutui tiiviisti anglomaniaan näiden kahden ilmiön välisten kielellisten ja kulttuuristen siteiden vuoksi. Monet ranskalaiset ja quebecilaiset poliitikot ja älymystö alkoivat kuitenkin suhtautua tähän ilmiöön hyvin kielteisesti. Vastapainoksi massa-anglomanialle Ranskassa hyväksyttiin Toubon- laki ja Quebecissä ranskan kielen peruskirja [5] .

Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa termit "anglophile" ( eng .  Anglophile ) ja "angloman" ovat yleisiä suhteessa amerikkalaisiin (pääasiassa Uudesta Englannista ja muista itäosavaltioista, mutta ei vain), jotka ylläpitävät siteitä Britanniaan ja noudattavat brittiläisiä malleja kulttuuria ja elämää. Monet heistä muuttivat Britanniaan tai ottivat Britannian kansalaisuuden. Tunnettuja amerikkalaisia ​​ovat Henry James , Thomas Eliot , Howard F. Lovecraft , Madonna , Stanley Kubrick , Quentin Tarantino .

Kuuluisat anglofiilit 1800- ja 2000-luvuilta

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 Kuka pelkää Marcel Proustia? - Lennätin . Haettu 23. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2016.
  2. ↑ 1 2 3 Kanadan kulttuurivaihto / Échanges culturels au Canada: Käännös ja ... - Google Books . Haettu 23. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 21. maaliskuuta 2022.
  3. ↑ Proust ethnographe et policier symbolique - Cairn.info . Haettu 23. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 4. huhtikuuta 2016.
  4. ↑ Claudine Brécourt-Villars, Mots de table, mots de bouche , Collection La petite vermillon , Editions de la Table ronde, 2009 (ensi-ilta 1996), s. 39.
  5. ↑ Impératif français Arkistoitu 1. toukokuuta 2022 Wayback Machinessa , un organisme culturel de recherche et de communication voué à la défense et à la promotion de la langue et de la Culture d'expression française.

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa