Enjambement
Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 15.5.2020 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .Enjambement , tai enjambman ( ranska enjambement, ranskan sanasta enjamber "astua yli", "hyppää"), myös vain siirto versifikaatiossa - yksi runotekstin syntaktisen ja rytmisen rakenteen välisen ristiriidan vaikutuksista: runollisten linjojen raja ja syntagmien välinen raja .
Enjambementin kielellinen luonne
Perinteisessä runoudessa on kolmen tyyppistä enjambement-tyyppiä: rejet - "reset" (lauseen loppu kaappaa seuraavan säkeen alun), contre-rejet "heittää" (lauseen alku kaappaa edellisen säkeen lopun) ) ja double-rejet - "kaksoisheitto" (lause alkaa jakeen keskeltä ja päättyy seuraavan keskelle):
Aavikon aaltojen rannalla
Hän seisoi täynnä suuria ajatuksia,
Ja [reset] katsoi kaukaisuuteen. Leveästi hänen edessään
Joki ryntäsi [kaksoisheitto]; huono vene [ääriviivat]
Hän pyrki yksin hänen puolestaan...
Pronssiratsumies (Pushkin)
Aluksi enjambementin tutkijat (erityisesti V. M. Zhirmunsky ) perinteistä runoutta noudattaen lähtivät siitä, että rivin lopussa näkyvä tavutusmerkki on välimerkit - ilmaistu lauseiden tai sarakkeiden reunus rivin keskellä. [1] .
M. L. Gasparov muutti tätä lähestymistapaa B. I. Yarkhon ajatusten vaikutuksesta syntaktisten yhteyksien hierarkkisesta voimasta - heikoimmasta (lauseiden välillä) vahvimpaan (substantiivin ja sen määritelmän välillä). Gasparov ehdotti (alun perin tutkiakseen Vladimir Majakovskin "tikkaita" ), kun pohditaan säkeensiirtoja, käytetään juuri syntaktisen yhteyden katkaisemisen voimaa, kun hän on viimeistellyt Yarkhon syntaktisten linkkien luokituksen tällaisen analyysin tarpeita varten [ 2] . Tätä luokittelua kehitti ja laajensi merkittävästi M. I. Shapir 23 kieliopillisen johdonmukaisuuden astetta: mitä vahvempi yhteys, sitä enemmän syytä puhua enjambementista, jos runollisten rivien välinen kuilu on tässä paikassa [3] . S. A. Matyash ehdottaa kuitenkin, että ei oteta huomioon vain tämän yhteyden vahvuutta sinänsä, vaan myös sen suhde edellisen yhteyden vahvuuteen uskoen, että enjambement ei tapahdu, jos "pystysuuntaiset yhteydet ovat vahvempia kuin horisontaaliset" - erityisesti taustalla on rivin viimeisen sanan vahvempi yhteys edelliseen kuin seuraavan säkeen sanamateriaaliin [4] .
Ilmiön historia
Enjambementia on käytetty runoudessa antiikista lähtien. Joten Pindarin sanoitukset (ja sitä jäljittelevän Horatianuksen ) rakentuvat suurelta osin strofisille enjambementeille, toisin kuin New Agen sanoitukset, joille on ominaista strofinen eristäytyminen [5] . Enjambementtien välttäminen on tyypillistä 1900-luvun klassismille , romantiikan viljelemiselle ja eräille runollisille koulukunnille. [6]
Enjambementin poetiikka
Yksittäiset enjambementit toimivat intonaatiokeinona, joka korostaa jaeosan katkaisemat fraasin segmentit. Lukuisat enjambementit luovat proosallisen intonaation, lähes tasoittaen runollista rytmiä, joka on merkittävä ilmaisuväline (esim. dramaattisessa säkeessä).
Erikoistoiminnot suoritetaan sanansisäisellä siirrolla , jossa jakeiden välinen raja leikkaa sanan:
Tornit, pylväät, kaiverrukset, stukko
kaaret, sillat ja palatsit; Katso-
alkuun: näet leijonan hymyn ...
( Joseph Brodsky )
Historiallisesti, kun sanan sisäistä siirtoa käytettiin, vallitsi joko humoristinen semantiikka tai muinaiset konnotaatiot [7] , mutta viimeisimmässä runoudessa, kuten D. V. Kuzmin osoitti , sanansisäisellä siirrolla ratkaistavien paikallisten taiteellisten tehtävien joukko on lisääntynyt huomattavasti [8] ] . Joten uskotaan, että sanansiirto kiihdyttää lukijan katsetta seuraavalle riville, luo "vetovaikutuksen" [9] ; V.P. Moskvinin havainnon mukaan tätä vaikutusta voidaan tehostaa tällaisten siirtojen ketjulla, vrt.
Se kettu tuli tänne →
sinä, || sitten heilui sisään- →
kyllä, || joka kantoi ikuisesti- →
kyllä, || mitä et näe
Minä, joka en palauta maata meidän puolestamme →
la, || mitä minä suren
minä ja ehkä sinä, || mutta minä te- →
En tapaa ketään elossa →
milloin, || mihin tuo kettu- →
sinä, || missä heilui sitten sisään- →
kyllä, || joka upposi - buumi! – || minussa- →
joo – || no, || jonka humalassa sisään- →
kyllä sille, joka avasi meille- →
ta, || mutta ei tavoita
pohja, || koska siellä elää lu- →
että kettu tulee ulos ja syvälle →
sinä, || ja missä se heiluu sisään- →
kyllä, || mihin maa houkutteli meidät →
la. || Na-na, la-la-la-la, || ba- →
pamaus.
A. Radashkevich. Pastissi
Kuten tiedät, säkeensiirto on merkki kirjallisesta säkeestä, sillä ei ole kysyntää kansanrunoudessa. Syy on ilmeisesti siinä, että kansanrunouden suulliseen esitykseen ja havaintoon suuntautunut tauko on de facto ainoa säkeen merkitsemisen keino, joka, jos ei sulje pois, niin rajoittaa: a) säkeen sisäistä taukoja; b) säkeensiirto [10] .
Muistiinpanot
- ↑ Zhirmunsky V. M. Jakeeteoria. - L., 175. - S. 155.
- ↑ Gasparov M. L., Skulacheva T. V. Rytmi ja syntaksi vapaassa säkeessä // Esseitä 1900-luvun venäläisen runouden kielestä: kielioppikategoriat, tekstin syntaksi. - M., 1993. - S. 182-190.
- ↑ Shapir M. I. Artikkelit Pushkinista. - M., 2009. - S. 164-166.
- ↑ Matyash S. A. Jälleen kerran runollisen tavutuksen tunnistamisongelmasta. Arkistokopio päivätty 23. helmikuuta 2017 Wayback Machinessa // Orenburgin osavaltion yliopiston tiedote. - 2015. - Numero 11 (186). - S. 29.
- ↑ Gasparov M. L. Epiniciumin rakenne // Gasparov M. L. Valitut teokset. T.1. Moskova, 1997, s. 430.
- ↑ Esimerkiksi enjambementin esimerkkejä on lukuisia Hermann Hessen kuuluisassa "filosofisessa" runossa "Stufen" .
- ↑ Shapir M. I. Metrum er rhythmus sub specie semioticae. // Shapir M. I. Universum versus: Kieli - Jae - merkitys venäläisessä runoudessa 1700-1900-luvuilla. - M .: Venäläisen kulttuurin kielet, 2000. - S. 97-98.
- ↑ Kuzmin D. V. Työsuunnitelma sanan sisäisen siirron tutkimiseksi // Uusi kirjallisuuskatsaus. - 2003. - nro 59. - S. 392-409.
- ↑ Kinzie M. Runoilijan opas runouteen. – Chicago: Univ. Chicago Press, 1999. - s. 407.
- ↑ Moskvin V.P. Jakeen siirto ja säkeen artikulaatio: käsitteiden rajaamiseen // Venäjän tiedeakatemian Izvestija. Kirjallisuus ja kieli -sarja. - 2019. - T. 78 , nro 1 . - S. 39 . - ISSN 1605-7880 .
 Sanakirjat ja tietosanakirjat | |
|---|---|
| Bibliografisissa luetteloissa |
|