Bigot, Roger, Norfolkin viides jaarli

Roger Bigod ( eng.  Roger Bigod ; 1243/46 tai 1245, Thetford, Norfolk , Englannin kuningaskunta  - 6. joulukuuta tai 11. joulukuuta 1306 asti) - englantilainen aristokraatti, Norfolkin 5. jaarli ja Englannin kreivimarsalkka vuodesta 1270, yksi valtakunnan vaikutusvaltaisimmat aateliset. Osallistui Walesin valloittamiseen , sotaan Skotlannin kanssa . Oli ristiriidassa kuningas Edward I :n kanssa puolustaen hänen etuoikeuksiaan ja teki myönnytyksiä vuoteen 1298 mennessä, mutta siirsi myöhemmin kaikki maansa kuninkaalle ja sai ne sitten takaisin ikuisesti. Hän ei jättänyt poikia ja hänestä tuli viimeinen Norfolkin jaarli ja Bigon perheen lordimarsalkka .

Elämäkerta

Roger Bigot kuului ranskalaista alkuperää olevaan englantilaiseen jaloperheeseen . Hänen esi-isänsä omistivat 1000-luvulta lähtien valtavia maita Itä-Angliassa , ja vuodesta 1140/1141 heillä oli Norfolkin jaarlin arvonimi . Roger, syntynyt 1243/46 [1] tai noin 1245 [2] , oli Hugh Bigotin, Norfolkin 3. jaarlin, pojanpoika ja Roger Bigotin, Norfolkin 4. jaarlin veljenpoika , Englannin tuomarin Hugh Bigotin vanhin poika. 1258 -1260 ja hänen vaimonsa Joanna de Stuttville [1] . Vuonna 1266 hän menetti isänsä ja peri hänen tilansa. Vuonna 1270 Rogerin setä, Norfolkin neljäs jaarli, kuoli lapsettomana; Vähän ennen sitä hän luovutti veljenpojalleen lordimarsalkan aseman , ja kuolemansa jälkeen Roger sai Norfolkin viidennen jaarlin arvonimen sekä omaisuutensa East Angliassa, Walesin Marchessa ja Irlannissa [2] .

Edward I :n hallituskaudella (vuodesta 1272) Bigo oli yksi valtakunnan voimakkaimmista magnaateista. Toisin kuin muut kreivit, hän ei kuulunut kuninkaalliseen ympäristöön ja yritti ottaa itsenäisiä tehtäviä taistellen säilyttääkseen etuoikeutensa [3] . Roger osallistui kaikkiin suuriin kampanjoihin Walesissa (1277 [4] , 1282-1283, 1287, 1294-1295 [5] ). Kahdessa ensimmäisessä kampanjassa hän kuului pääarmeijaan, hallitsijan komennossa, kuten lordimarsalkkalle kuuluu, mutta kolmannessa hänen oli toteltava valtakunnan valtionhoitajaa Edmund of Cornwall , ja vuonna 1294 marsalkka Roger de Mels. Molemmilla kerroilla Bigot protestoi tällaista oikeuksiensa loukkausta vastaan, ja Edward I lupasi, että nämä tilanteet eivät saa ennakkotapauksen voimaa. Vuosina 1291-1292 kreivi osallistui " Suureen oikeudenkäyntiin " (kiista Skotlannin kruunusta ) liittyviin oikeusistuntoihin, vuonna 1296 hän oli osa kuninkaallista armeijaa Skotlannin kampanjan aikana [2] .

1290-luvulla jaarilla näytti olevan vakavia taloudellisia vaikeuksia. Hän oli velkaa suuria summia italialaisille pankkiireille ja kruunulle, minkä vuoksi hänen oli pakko siirtää osa omaisuudestaan ​​Edwardille. Siitä huolimatta vuonna 1293 Bigot oli velkaa kuninkaalle 2 232 puntaa, ja jaarlin täytyi pyytää parlamenttia vapauttamaan hänet maksusta. Pyyntöä ei hyväksytty, ja siitä hetkestä lähtien Roger joutui maksamaan 100 puntaa vuodessa valtionkassaan. Velkaongelma ja Bigon perinnöllisten oikeuksien loukkaus Edwardin toimesta sai kreivin vuonna 1297 johtamaan aristokraattista oppositiota. Parlamentin kokouksessa Salisburyssa hän julisti, että paronit olivat velvollisia suorittamaan asepalvelusta vain kuninkaan alaisuudessa; erityistapauksessa, jos hallitsija menee Flanderiin , hänellä ei Bigotin mukaan ollut oikeutta kutsua vasalleja palvelemaan Gasconiassa [6] . Kuuluisa dialogi [2] tapahtui . Edward I julisti: "Jumala, herra jaarli, joko lähdette tai sinut hirtetään!" (tässä on sanaleikkiä: huuto "Jumalalta", Jumalalta , kuulostaa samalta kuin Bigon sukunimi Bigod ) . Ja Roger vastasi: "Paitsi herra kuningas, etten mene enkä hirtetään!" [7] .

Bigotin liittolainen seuranneessa konfliktissa oli Humphrey de Bohun, Herefordin kolmas jaarli , joka toimi Englannin konstaapelina . Paronit lähtivät Walesin omistukseensa, missä he kutsuivat koolle parlamentin ja sopivat liitosta useiden muiden magnaattien kanssa. He jättivät uhmakkaasti huomiotta kuninkaallisen kutsun armeijaan, minkä jälkeen Edward I riisti heiltä virkojaan [8] . Sitten paronit miehittivät valtionkassan ja kielsivät ylimääräisen veron keräämisen sotilaallisiin tarpeisiin, mitä he kutsuivat Magna Cartan rikkomiseksi . Baron's Monsrtuanses -nimisessä asiakirjassa he protestoivat laittomia innovaatioita vastaan ​​- hallitsijan verojen korotuksia ilman vasallien hyväksyntää, korkeiden tullien ja provisiomaksujen määräämistä, alle 20 punnan vuosituloisten maanomistajien asettamista asevelvollisiksi. armeija. Maata uhkasi sisällissota. Skotlannissa tapahtuneiden tappioiden vuoksi Edward I joutui kuitenkin tekemään myönnytyksiä [9] : hän allekirjoitti Confirmatio cartarumin , Magna Cartan ja Metsän peruskirjan , ja paronit suostuivat lähtemään sotaan [10] [11 ] ] . 22. heinäkuuta 1298 Earl of Norfolk taisteli Falkirkissa , jossa englantilaiset voittivat William Wallacen . Tämän voiton jälkeen, kun kuningas jakoi useita Skotlannin kiinteistöjä joillekin vasalleilleen, Bigot piti itseään riistettynä. Vuonna 1299 hän vaati Edwardia vahvistamaan peruskirjat uudelleen, mutta sai välttelevän vastauksen. Sen jälkeen kreivi kieltäytyi osallistumasta Skotlannin kampanjoihin ja luovutti lordi marsalkan vallan John Segravelle [2] .

Vuonna 1302 Roger siirsi lordimarsalkan aseman ja hänen maansa kuninkaalle ja sai sitten kaiken tämän uudelleen, mutta jo elinikäisenä hallinnassa ilman perintöoikeutta; tämän toimiluvan maksu oli tuhannen punnan vuotuinen annuiteetti. Eräs lähde väittää, että Edward pakotti Bigotin tähän sopimukseen kostaakseen entisen uhmansa, mutta tätä raporttia pidetään epätodennäköisenä. Toisen version mukaan jaarlia ohjasi halu ärsyttää nuorempaa veljeään Johnia: hän lainasi hänelle suuria summia rahaa ja vaati sitten niiden palauttamista rajoitetun ajan kuluessa. Vuonna 1305 Bigo teki toisen sopimuksen kruunun kanssa, jonka mukaan kaikki velat annettiin hänelle anteeksi, mutta hypoteettisen perillisen oli maksettava kuninkaalle 20 tuhatta puntaa, kun hän sai oikeuden [2] .

Norfolkin viides jaarli kuoli vuoden 1306 lopussa. Eri lähteiden mukaan tämä tapahtui ennen 6. joulukuuta [2] tai 11. joulukuuta [12] . Kaikki hänen laaja omaisuutensa ja lordimarsalkan asema menivät kruunuun [2] , vaikka tuolloin jaarlin veli John, jolla oli kaksi poikaa, oli vielä elossa [1] . Myöhemmin Bigon maat East Angliassa, Norfolkin jaarlin arvonimi ja lordimarsalkan virka myönnettiin Edward I:n pojalle Thomas Brothertonille [13] .

Perhe

Roger Bigot on ollut naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli (ennen vuotta 1271) Aline Basset , Wycomben sir Philip Bassetin ja Avisa de Louvainin tytär ja perillinen , ensimmäisen Baron Despenserin Hugh le Despenserin leski . Toisessa avioliitossaan Bigot meni naimisiin (vuonna 1290) Liisa Gennegausta, Gennegaun kreivin Jean II:n ja Luxemburgin Philippan tyttärestä . Molemmat avioliitot jäivät lapsettomiksi [1] [14] .

Esivanhemmat

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 4 EARLS of NORFOLK 1142-1306 (BIGOD  ) . Keskiaikainen sukututkimussäätiö . Haettu 25. huhtikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 15. huhtikuuta 2012.
2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Prestwich, 2004 .
3. ↑ Bryant, 2001 , s. 48.
4. ↑ Bryant, 2001 , s. 79.
5. ↑ Bryant, 2001 , s. 143.
6. ↑ Prestwich, 1972 , s. 251.
7. ↑ Bryant, 2001 , s. 150-151.
8. ↑ Bryant, 2001 , s. 151.
9. ↑ Prestwich, 1997 , s. 425-427.
10. ↑ Prestwich, 1972 , s. 207.
11. ↑ Bryant, 2001 , s. 158-161.
12. ↑ Thompson, 1885-1900 .
13. ↑ Waugh, 2004 .
14. ↑ Roger le Bigod,  Norfolkin 5. jaarli . Peerage . Haettu 9. toukokuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 29. huhtikuuta 2021.

Kirjallisuus

• Bryant A. Ritarillisuuden aikakausi Englannin historiassa. - Moskova: Euraasia, 2001. - ISBN 5807100859 .
• Prestwich M. Bigod, Roger, Norfolkin viides kreivi (n. 1245–1306) // Oxford Dictionary of National Biography. – 2004.
• Prestwich M. Edward  I - New Haven: Yale University Press, 1997. - ISBN 0300072090 .
• Prestwich M. Sota , politiikka ja rahoitus Edward I : n johdolla  . - Lontoo: Faber ja Faber, 1972. - ISBN 0571090427 .
• Thompson E. Bigod, Roger (1245-1306) // Dictionary of National Biography  (englanti) . - 1885-1900. — Voi. 5. - s. 26-27.
• Waugh S. Thomas (Thomas of Brotherton), Norfolkin ensimmäinen jaari (1300–1338) // Oxford Dictionary of National Biography  (englanti) . – 2004.

Temaattiset sivustot	Peerage
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Kansallisen elämäkerran sanakirja Oxfordin elämäkerta
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä
Bibliografisissa luetteloissa BNF : 15059886t GND : 130686808 ISNI : 0000 0000 4196 6419 LCCN : n2005031218 SUDOC : 117847887 VIAF : 67580950 WorldCat VIAF : 67580950