| Taistelu Petsamon alueella | |||
|---|---|---|---|
| Pääkonflikti: Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota 1939-1940 | |||
| | |||
| päivämäärä | 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940 | ||
| Paikka | Suomi | ||
| Tulokset | Neuvostoliiton voitto | ||
| Vastustajat | |||
|
|
|||
| komentajat | |||
|
|||
| Sivuvoimat | |||
|
|||
| Tappiot | |||
|
|||
| Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota (1939-1940) | |
|---|---|
|
Päätapahtuma • Salla • Petsamo • Kolla • Suomussalmi • Tolvajärvi • Kelja • Taipale • Raattie • Sum • Kuhmo • Honkaniemi • | |
Taistelut Petsamon alueella - taistelut Petsamossa Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana 1939-1940 .
Ennen sodan alkua Neuvostoliiton 14. armeija divisioonan komentajan V. A. Frolovin johdolla keskitettiin Murmanskin alueelle. Se sisälsi hallinnon, 104. vuorikivääridivisioonan , 14. ja 52. kivääridivisioonat, jotka liitettiin 290. ja 158. tykistörykmenttiin, 208. ja 241. haupitsirykmenttejä (yhteensä - 216 tykkiä ja haubitsoja). Kivääriosastoilla oli kaksi erillistä panssaripataljoonaa ( yhteensä 38 kevyttä panssarivaunua ). Armeijaa vahvistivat 33. ilmatorjuntatykistöpataljoona ja 104. tykistörykmentti. Suurin osa 14. armeijan voimista ja keinoista oli tarkoitettu torjumaan mahdollinen englantilais-ranskalainen maihinnousu , ja siksi vain sen yksittäiset muodostelmat osallistuivat vihollisuuksiin Suomea vastaan .
Suomen puolella neuvostojoukkoja vastustivat kaksi rajavartiojoukon komppaniaa, paikalliset vartioyksiköt ja yksi tykistöpatteri. Suomalaisten joukkojen suuri etu oli se, että nämä yksiköt rekrytoitiin paikallisista saamelaisista tai arktisella alueella pitkään asuneista suomalaisista ja ruotsalaisista, minkä seurauksena he tunsivat maaston ja elinolosuhteet erittäin hyvin.
Neuvostoliiton komento teki suuren virheen arvioidessaan sitä vastustavia suomalaisjoukkoja. NKVD:n rajajoukkojen komentajan vt . komentajan Apollonovin 13.11.1939 päivätyn raportin mukaan
Murmanskin ja Karjalan rajaseutuja vastaan lähetetyistä rajakomppanioista muodostettiin 12 pataljoonaa vartioimaan rajaa ... 18-vuotiaat syntymävuodesta 1920 lähtien otettiin Suomen armeijaan. Virkamiehet kutsutaan 50-vuotiaaksi asti.
30. marraskuuta 1939 iltaan mennessä 14. armeijan joukot miehittivät Rybachyn ja Srednyn niemimaan länsiosan ja alkoivat edetä kohti Petsamoa ja Liinakhamaria . 104. vuorikivääridivisioonan tehtävänä oli valloittaa Luostarin alue Titovkajoesta yhteistyössä Rybachyn niemimaalta etenevän 14. divisioonan 95. kiväärirykmentin ja 52. divisioonan 58. kiväärirykmentin kanssa. Tämän jälkeen 14. armeijan muodostelmien oli määrä siirtyä etelään auttamaan 9. armeijan hyökkäystä ja yrittämään ryöstää vihollista.
104. divisioona eteni yhdessä rajavartijoiden kanssa länteen kohtaamatta vastarintaa. Suomalaisten pääjoukot Petsamon alueella, osana vahvistettua pataljoonaa, pitivät 2. joulukuuta asti kahta Neuvostoliiton rykmenttiä Srednyn niemimaan mantereesta erottaneella kannaksella. 2. joulukuuta iltaan mennessä 58. ja 95. kiväärirykmentit miehittivät Petsamon, sieltä aloitettiin 52. kivääridivisioonan siirto Murmanskista. Neuvostoliiton joukot valloittivat Luostarin 3. joulukuuta.
Välttääkseen piirityksen suomalaiset vetäytyivät. 95. kiväärirykmentti palasi Rybachyn niemimaalle, ja 58. kiväärirykmentti, jonka tykistö ja raskaat konekiväärit olivat vielä matkalla Petsamoon, ryhtyi puolustukseen. Tässä tilanteessa 104. vuorikivääridivisioonan komento määräsi valmistelemaan hyökkäyksen vihollisen asemiin yöllä 5. joulukuuta.
Hyökkäyksen aikana 273. rykmentin komppania onnistui nappaamaan viisi ajoneuvoa ja kolme tykkiä, mutta suomalainen vartiomies onnistui hälyttämään ennen hänen kuolemaansa. Yötaistelussa komentaja menetti hallinnan komppaniasta, joka vetäytyi vihollisen vastahyökkäyksen aikana ampuen umpimähkäisesti. Suomalaiset palauttivat aseensa ja valtasivat neljä raskasta ja neljä kevyttä konekivääriä. Tappiot yhtiössä olivat lähes puolet sen tavanomaisesta vahvuudesta. Taistelun jälkeen komppanian komentaja joutui oikeuden eteen ja ammuttiin.
12. joulukuuta 52. jalkaväkidivisioonan kaikkien kokoonpanojen lähestyessä hyökkäystä jatkettiin. Suomalaiset alkoivat vetäytyä maantietä pitkin Rovaniemelle louhien sitä ja tehden tukoksia . 15. joulukuuta he poistuivat Salmijärven kylästä ilman tappelua . Joulukuun 16. päivän illalla 58. jalkaväkirykmentin yksiköt kohtasivat valtatien 95. kilometrillä puolustaneen vihollisen sitkeää vastarintaa. Suomalaiset taistelivat 17. joulukuuta iltaan asti ja vetäytyivät nähdessään, että koko rykmentti oli sijoittunut heitä vastaan panssarivaunukomppanian ja divisioonan tykistöjen tukemana. Seuraavana päivänä rykmentti miehitti Ptikiyarvin kylän .
Joulukuun 19. päivänä 104. divisioonan komento sai 14. armeijan esikunnalta käskyn lähteä puolustukseen. Tuolloin entinen 58. lyijykiväärirykmentti oli tien 110. kilometrillä etenemässä hieman Ptikiyarvista lounaaseen. Sen jälkeen Kauko-Pohjolassa asettui tyyni.
26. ja 27. helmikuuta 1940 52. kivääridivisioona taisteli tavoitteenaan vetää 14. armeijan esikunnan tiedusteluosasto pois piirityksestä. 205. kiväärirykmentti hyökkäsi vihollisen kimppuun Petsamo-Rovaniemi-tien 106. kilometrillä ja suomalaisten komppanian läheltä heidät pakotettiin lähtemään Norjaan .
Maaliskuun 7. päivänä 205. rykmentti valtasi 411. panssaripataljoonan tuella Nautsin kylän Rovaniemen valtatien 150. kilometrillä. Siten kaikista sodan aikaisista Neuvostoliiton kokoonpanoista 52. jalkaväedivisioona tunkeutui syvimmin Suomen alueelle.