Kattavuusosuus

Toiminnallisessa analyysissä ( esim. kustannus-volyymi-tuotto-analyysi ) ja johdon kirjanpidossa panosmarginaali ( eng. panosmarginaali ) luonnehtii marginaalivoittoa per yksikkömyynti ( eng. marginal profit per unit sale ). Indikaattori on hyödyllinen erilaisissa laskelmissa, ja sitä voidaan käyttää toimintavipuvaikutuksen mittarina . Yleensä indikaattorin alhaiset arvot ovat tyypillisiä työvoimavaltaisilla aloilla, korkeat pääomavaltaisilla aloilla.

Sovellus

Marginaalivoittoa käytetään operatiivisessa analyysissä , jossa sen avulla voit yksinkertaistaa nettovoiton ja erityisesti kannattavuusrajan laskemista . Rajavoiton laskennan avulla johtaja voi arvioida suunnitellun voiton saamiseksi tarvittavan kannattavuusrajan ja myyntivolyymin, jonka perusteella voidaan sitten tehdä tietoisempi päätös tuotevalikoiman laajentamisesta tai vähentämisestä. tuotteelle tai palvelulle hinnan asettaminen sekä järjestelmän optimaalinen organisointi, suoritukseen perustuvat palkkiot ja bonukset (palkkiot).

Voittomarginaalianalyysi on arvio toiminnallisesta vipuvaikutuksesta, eli arvio siitä, kuinka myynnin kasvu johtaa voiton kasvuun. Marginaalivoitto on laskettu käyttämällä tuloslaskelman erityisesti johdon laskentaa varten laadittua versiota ryhmittelemällä kulut kiinteisiin ja muuttuviin kuluihin.

Maksuosuus eroaa bruttovoitosta siinä, että osuuden laskennassa pyritään erottelemaan muuttuvat kustannukset (sisältyvät rajavoiton laskelmaan) kiinteistä kustannuksista (ei sisälly laskelmaan) kustannusten luonteen taloudellisen analyysin perusteella, bruttotulos määräytyy standardinmukaisen kirjanpidon perusteella. Voittomarginaalilaskenta on erinomainen työkalu johtajille määrittämään yrityksen tietyn toimialan ylläpitämisen tai poistamisen toteutettavuus. Esimerkiksi tuotantolinja, jolla on positiivinen maksumarginaali, on säilytettävä, vaikka se tuottaisi negatiivisen kokonaisvoiton, kun käyttökate kompensoi osan kiinteistä kustannuksista. Siitä tulisi kuitenkin luopua, jos marginaalivoitto on negatiivinen, koska tämä aiheuttaa yritykselle suuria vaikeuksia jokaisesta tuotantoyksiköstä [1] .

Marginaalianalyysiä voidaan soveltaa myös veroviranomaisten tekemiin verotarkastuksiin tunnistamalla yrityksiä, joilla on epätavallisen korkeat marginaalit verrattuna muihin saman toimialan yrityksiin [2] .

Marginaalivoitto on myös yksi niistä tekijöistä, jotka mahdollistavat esimerkiksi Lerner-kerrointa arvioitaessa arvioitaessa, onko yrityksellä monopoliasema kartellilakien perusteella [2] [3] .

Laskenta

Yksikkömaksumarginaali ( C ) on yksikkötuotto ( hinta , P) vähennettynä yksikön muuttuvalla hinnalla (V) :

{\text{C}}={\text{P}}-{\text{V}}

Marginaalivoittosuhde ( englanniksi Contribution Margin Ratio ) lasketaan osuuden ja kattavuuden suhteena tuloihin ( englanniksi Total Revenue ), voidaan laskea myös tietyn osuuden ja kattavuuden suhteena myynnin yksikköhintaan:

{\frac {\text{C}}{\text{P}}}={\frac {{\text{P}}-{\text{V}}}{\text{P}}} ={\frac {\text{Yksikkömaksumarginaali}}{\text{Hinta}}}={\frac {\text{Kokonaismaksumarginaali}}{\text{Kokonaistulo}}}

Jos tuotteen hinta on esimerkiksi 10 dollaria ja muuttuva yksikköhinta on 2 dollaria, yksikkökohtainen marginaali on 8 dollaria ja marginaalisuhde on 8 dollaria/10 dollaria = 80 %.

Panostusmarginaalin voidaan katsoa olevan se osuus myynnistä, joka kattaa kiinteät kustannukset. Sitä vastoin yksikkömaksumarginaali on kunkin tuotosyksikön myynnin osuus voittoon ja on voittolinjan kaltevuus.

Jos oletetaan lineaarista mallia voiton ja kustannusten suhteesta operatiivisessa analyysissä, voiton tai tappion laskentaa voidaan vähentää seuraavasti:

{\begin{aligned}{\text{PL}}&={\text{TR}}-{\text{TC}}\\&=\left(P\right)\times X-\left ({\text{TFC}}+{\text{TVC}}\oikea)\\&=C\times X-{\text{TFC}}\end{aligned}}

missä TC = TFC + TVC on kokonaiskustannus = kiinteät kokonaiskustannukset + muuttuvat kokonaiskustannukset ja X on yksiköiden lukumäärä. Siten voitto on yhtä suuri kuin maksumarginaali kerrottuna yksiköiden lukumäärällä, josta on vähennetty kiinteät kokonaiskustannukset.

Yllä oleva kaava johdetaan seuraavasti:

Kustannusten ja tulojen vertailuperiaatteen (eng. matching Principle ) kannalta myyntituotot voidaan jakaa kahteen osaan: osaan, joka kattaa muuttuvat kustannukset tuotantoyksikköä kohti, ja osaan, joka kompensoi kiinteän kokonaissumman. kustannuksia. Kokonaiskustannusten jakautuminen näyttää sitten tältä:

{\text{TC}}={\text{TFC}}+V\times X

Kokonaistulot (TR, englanninkielisestä kokonaistuloista - kokonaistulot) voidaan kuitenkin jakaa seuraavasti:

{\begin{aligned}{\text{TR}}&=P\times X\\&={\bigl (}\left(PV\right)+V{\bigr )}\times X\\ &=\vasen(C+V\oikea)\kertaa X\\&=C\kertaa X+V\kertaa X\end{tasattu}}

Siksi muuttuvat kokonaiskustannukset pienenevät ja nettovoitto (tai nettotappio) on yhtä suuri kuin kokonaismaksumarginaali (TCM) miinus kiinteät kokonaiskustannukset (TFC): ${\text{TVC}}=V\times X$

{\begin{aligned}{\text{PL}}&={\text{TR}}-{\text{TC}}\\&=\left(C+V\right)\times X- \left({\text{TFC}}+V\times X\right)\\&=C\times X-{\text{TFC}}\\&={\text{TCM}}-{\text{ TFC}}\end{aligned}}

Voiton kokonaissuhde myynnin määrään voidaan laskea seuraavan kaavan avulla.

Kokonaisvoiton suhde myyntiin = kokonaismarginaalivoitto / kokonaismyynti * 100

Esimerkki

Tuloslaskelma on esitetty marginaalituloslaskelmana 31. joulukuuta 201x Beta

Miinus muuttuvat kustannukset
Myyntivoitto	462 452 dollaria
Myytyjen tavaroiden kustannukset Provisiot Toimituskulut	230 934 $ 58 852 $ 13 984
Yleiset muuttuvat kustannukset	303 770 dollaria
Marginaalivoitto (34 %)	158 682 dollaria
miinus kiinteät kulut
Markkinointikulut Poistot Vakuutusmaksut Palkkaverot Vuokrakulut Yhdyskuntakulut Palkat _	1 850 $ 13 250 $ 5 400 $ 8 200 $ 9 600 $ 17 801 $ 40 000 $
Yleiset kiinteät kulut	96 101 dollaria
Toiminnan nettotulos	62 581 dollaria

Betan marginaalivoitto kertomusvuonna oli 34 prosenttia. Tämä tarkoitti, että jokaisesta myydystä dollarista välittömien kustannusten vähentämisen jälkeen jäi 34 senttiä välillisten (kiinteiden) kustannusten kattamiseen ja voiton tuottamiseen.

Maksukatteen laskemiseksi ryhmitelty kiinteitä ja muuttuvia kuluja sisältävä tuloslaskelma voidaan esittää myös useammalta kuin yhdeltä ajanjaksolta (eli tietyltä ajanjaksolta), kun on tarpeen analysoida maksukatteen kehitystä ajan myötä. Lisäksi tuloslaskelman esittäminen marginaalivoittolaskelman muodossa voidaan tehdä myös kullekin tuotteelle tai palvelulle erikseen. Seuraavassa on esimerkki Betan kolmen päätuotelinjan marginaalivoiton analyysistä.

	Rivi A	Linja B	Rivi C
Myynti tuotemyynnistä	120 400 dollaria	202 050 dollaria	140 002 dollaria
Miinus muuttuvat kustannukset
Myytyjen tavaroiden hinta	70 030 dollaria	100 900 dollaria	60 004 dollaria
palkkiot	18 802 dollaria	40 050 dollaria	0 dollaria
Postituskulut	900 dollaria	8 084 dollaria	5 000 dollaria
Yleiset muuttuvat kustannukset	89 732 dollaria	149 034 dollaria	65 004 dollaria
Marginaalivoitto	30 668 dollaria	53 016 dollaria	74 998 dollaria
prosentteina	25 %	26 %	54 %

Yllä olevasta analyysistä voidaan nähdä, että tuotelinja C on yritykselle kannattavin, vaikka yritys saa eniten tuloja B-linjan myynnistä (joka on myös esimerkki ns. tuloslaskelma, jossa vain muuttuvat kustannukset). On selvää, että yrityksen on kannattavampaa keskittyä tuotelinjaan C olemassa olevasta nimikkeistöstä. Lisäksi voidaan olettaa, että A- ja B-linjojen tuotteiden hinnat on asetettu liian alhaisiksi. Tällaisia tietoja ei yleensä ole saatavilla tilinpäätösstandardien perusteella laadituista vakiotuloslaskelmista.

Katso myös

Muistiinpanot

↑ Hansen, Don R. ja Maryanne M. Mowen, Managerial Accounting , s. 529, osoitteessa http://www.usdoj.gov/atr/public/speeches/future.txt
↑ 1 2 Tat Chee Tsui. "Valtioiden välinen vertailu – maksumarginaalin käyttö hintojen vahvistamisen määrittämisessä." Pace International Law Review (huhtikuu 2011), osoitteessa: http://works.bepress.com/tatchee_tsui/2
↑ Motta, M. Kilpailupolitiikka: teoria ja käytäntö (Cambridge 2004), s.110.

Kirjallisuus

Garisson R., Norin E., Brue P. Johdon kirjanpito. - Companion Group, 2011. - 1024 s. — ISBN 978-966-96692-4-7 .
Atkinson E. A., Bunker R. D., Kaplan R. S. Johdon kirjanpito = Managerial Accounting. - 3. painos - M. , 2006. - 880 s. — ISBN 0-13-010195-8 .
Karpov A.E. Selvitys ja johdon kirjanpidon automatisointi. - M. : Tulos ja laatu, 2008. - 504 s. — ISBN 5-902580-10-2 .