Voivode Liettuan suurruhtinaskunnassa (Palatinus) - voivodikunnan paikallishallinnon päällikkö . Hän istui Liettuan suurruhtinaskunnan Radassa ja Lublinin liiton jälkeen vuonna 1569 Kansainyhteisön senaatissa .
Voivodin päätehtävät ovat valtion ja suurherttuan tulolähteiden hallinta, asevoimien järjestäminen voivodikunnassa. Suorittanut lainopillisia tehtäviä linnaoikeudessa . Hänet nimitettiin elinikäisiksi suurilta maanomistajilta, Liettuan suurruhtinaskunnan alkuperäisasukkailta Polotskin ja Vitebskin maakunnissa - paikallisen aatelin suostumuksella . Hän nautti huomattavasta riippumattomuudesta valtion keskuselimistä.
XIV-XV vuosisadalla voivoda toimi Liettuan suurruhtinan varakuninkaana joissakin erityisissä Liettuan suurruhtinaskuntaan kuuluvissa ruhtinaskunnissa, jolla oli oikeudellisia, hallinnollisia ja sotilaallisia (joukkojen päällikkö) valtuuksia.
Voivodikunnat ovat sotilaspiirejä ja voivodit ovat sotapäälliköitä voivodikuntien lukumäärän mukaan, jotka on muodostettu tämän piirin aatelistosta sodan ajaksi.
Voivodikunnat olivat seuraavat:
Voivodaa pidettiin arvonsa tärkeyden mukaan Liettuan valtion ensimmäisenä maallisena henkilönä, piispojen jälkeen hän omisti senaatin etupaikan. Kuvernöörien välissä kunniallisin paikka senaatissa kuului Vilenskin kuvernöörille, ja hänen takanaan istuivat tärkeät kuvernöörit: Trotski, Berest-Litovski, Kiova, Volyn, Podolski, Smolenski, Polotsk, Novogorodetski, Vitebsk, Mstislavski, Brjatšeslavski ja Minsk. Kuten senaatin jäsenet, he kuuluivat maan korkeimpiin hallintoelimiin.
Ennen Lublinin liittoa kuvernööreillä oli oikeus tuomita aatelista, mutta sen jälkeen hän oli tuomarina juutalaisten välisissä rikosasioissa, voivodikunnan kaupungin ylituomari, määräsi hintoja eri kauppatavaroille, tarkasteli painot ja mitat voivodikunnassa (joka johti lahjontaan) [1] .