Babai-kapina , jota aiemmin kutsuttiin Baba Iskhakin kapinaksi ( kiertue. Babaî Ayaklanması ), on ensimmäinen seldžukkien osavaltion turkmeeniheimojen joukkokapina , joka tapahtui vuosina 1239-1240 tai 1240-1241 ja aiheutettiin valtion sisäisten sosiaalisten ja uskonnollisten ristiriitojen vuoksi. Kapinan henkinen johtaja oli Baba Ilyas , kapinallisten sotilasoperaatioita johti murhaava Baba Ilyas Ishak. Kapina heikensi lopulta jo heikentynyttä Seldžukkien valtiota ja tasoitti tietä mongolien valloittamiselle vuosina 1241-1243.
Abul-Baqa Sheikh Baba Ilyas ibn Ali al-Khorasani oli luultavasti turkmenistani ja saapui Anatoliaan yhdessä Khorezmshah Jalal ad-Dinin armeijan kanssa vuonna 1230. Anatoliassa hän asettui Amasyan lähelle Chatin (nykyisin Iljaksen) kylään [1] [2] . Siellä hän kokosi muridit ja rakensi zawiyan , jossa hän opetti heitä [3] [2] . Ehkä hänellä oli näkyjä. Hänen persoonallisuutensa oli legendojen ympäröimä jo 1200-luvulla, ehkä jopa hänen elinaikanaan, sillä Simon de Saint-Quentin kirjoitti ne muistiin vain muutama vuosi kapinan jälkeen [4] . Seuraajat pitivät Baba Iljasta identtisenä Khizirin kanssa [5] .
Seldžukkien tuomioistuimen tiedottaja ja tapahtumien aikalainen Ibn Bibi kirjoitti, että Baba Ishak syntyi Samosatan alueella [6] [7] [8] [9] noin vuonna 1204 ja asettui sitten kylään Amasyan alue [10] . "Amasyan historian" kirjoittaja H. Husam ed-Din esitti kyseenalaisen version väittäen, että Baba Ishak oli kristitty ja kotoisin Komnenosin perheestä . Väitetään, että hän halusi ottaa pois heidän vangitsemansa maat muslimeilta ja luoda Kreikan kuningaskunnan pääkaupungin Amasyasta. Tämän version mukaan Ishaq hyväksyi islamin näennäisesti [6] [8] [11] . V. Gordlevski ja V. Zaporozhets ehdottivat, että Ishakin isoisä oli Nestoriaaninen kristitty Suleimaniyasta , joka kääntyi islamiin ja muutti Samosataan [6] [10] [8] [11] . Se on mahdollista, mutta Ishak itse ei ollut eikä voinut olla kristitty [6] . Ibn Bibi kutsui häntä puoliksi muslimiksi ja puoliksi pakanaksi [10] . Ishak oppi jongleerausta ja temppuja, mikä auttoi huonosti suhtautuvan Ibn Bibin mukaan helposti huijaamaan tietämättömät turkmeenit [9] . Baba Iljaksen oppilaana Ishak levitti shiialaisia näkemyksiä [8] ja vietti lähteiden mukaan askeettista elämää, joka rakasti häntä tavallisten ihmisten silmissä [12] [7] .
Kaikki historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että tietty Baba Rasul julisti itsensä profeetaksi [3] . Baba Rasulina historioitsijat kutsuivat joko Baba Iljaksi tai Baba Ishakiksi [13] . V. Gordlevsky kirjoitti, että on tarpeen tutkia huolellisesti kaikki kapinaa koskevat lähteet, jotta voidaan määrittää, mitä rooleja Baba Ilyas ja Baba Ishak olivat [12] . Sibt ibn al-Jawzi (k. 1256, kirjoitti noin 1255), jota kutsuttiin yksinkertaisesti Amasyan johtajaksi al-Babiksi [14] [15] . Ranskalainen kronikoitsija Simon de Saint-Quentin kirjoitti kansannousun tukahduttaneiden frankkilaisten palkkasoturien sanoista ja kutsui johtajaa Paperoissoleksi (Baba Rasul), ymmärtämättä kuka se oli [14] [15] . Baba Ishaqin nimi johtajana esiintyi ensimmäisen kerran tapahtumien aikalaisen Ibn Bibin (k. 1284) teoksissa (vaikka hän kirjoitti sukupolvea myöhemmin) [14] [15] , mutta Ibn Bibi ei maininnut lempinimeä " Baba Rasul" [16] . Muutamaa vuotta myöhemmin Bar-Ebrey (k. 1286), joka asui Malatyassa , kirjoitti, että kapinan johtaja julisti itsensä "Rasulallahiksi" (Allahin profeetta) ja tuli Amasyasta [13] [16] . Hän jakoi selvästi kaksi henkilöä - johtajan ja Baba Ishak [17] [16] . Jotkut näistä kirjoittajista ovat hyvin perillä taisteluista, mutta eivät maininneet, että Baba Rasul kuoli ja hänen opetuslapsensa kosti hänelle. Seuraavalla vuosisadalla Eflaki, Jalaladdin Rumin hagiografi , huomautti, että Haji Bektash oli Baba Rasulin oppilas [16] . 1500-luvun ottomaanien historioitsija Mustafa al-Janabi, joka jakaa kansannousun ja Ishaqin johtajan, kirjoitti, että mies Amasya Babasta (hän ei nimennyt häntä) nosti kapinan Kay-Khosrov II:ta (1237-1246) vastaan. Voitettuaan hänet teloitettiin yhdessä hänen opetuslapsensa Ishaqin kanssa, koska hänen väitettiin julistaneen itsensä profeetaksi [14] .
A. Ya. Odzhak, tutkittuaan kaikki kertomukset, väitti, että johtajia oli kaksi: henkinen (Baba Ilyas) ja sotilaallinen (Baba Ishak). Kaikki lähteet kertoivat, että henkilö, joka väitti olevansa profeetta, kantoi arvonimeä Baba. Samaan aikaan "ei pitäisi olla epäilystäkään" siitä, että Baba Ilyasilla oli tämä titteli. Mutta Ishakin Babana mainitsee vain Ibn Bibi, kun taas toiset kutsuivat häntä Ishak-i Shamiksi (Ishak Damaskuksesta ), Sheikh Ishakista tai yksinkertaisesti Ishakista. Ibn Bibi "sekoitti nämä kaksi persoonallisuutta" joko sekoittamalla nimiä tai sekoittamalla huhuja kahdesta johtajasta (Kefersudissa ja Amasyassa). Hän yhdisti kaksi persoonallisuutta Ishaqin persoonassa ja antoi hänelle tittelin "Jumalan lähettiläs". Tämä Ibn Bibin virhe vei harhaan melkein kaikki myöhemmät tutkijat, jotka luottivat Ibn Bibiin ainoana lähteenä, mukaan lukien F. Köprülü ja (alku) K. Kahen [18] [19] . Neuvostoliiton ja Venäjän historiografiassa oli myös tapana seurata Ibn Bibin versiota. V. Gordlevsky väitti, että Baba Ishak julisti itsensä "Allahin sanansaattajaksi" [20] . Muut neuvostoorientalistit sekoittivat myös Baba Ishakin ja Baba Ilyasin identiteetin joko kutsuen Ishak Rasullahia tai jättäen mainitsematta Iljasta ollenkaan [21] [10] [22] [23] . 1900-luvun puolivälissä löydettiin 1300-luvulla kirjoitettu Elvan Chelebin kronikka, jonka kirjoittaja kertoi olevansa Baba Iljaksen jälkeläinen ja että Baba Rasul oli hänen esi-isänsä, Baba Ilyas. Tutustuttuaan kroniikkaan K. Caen muutti mielensä jo vuonna 1969 [16] .
Y. Averyanovin mukaan Turkin modernissa historiografiassa hyväksytään mielipide [13] , että kapinan johtaja oli Baba Iljas, joka tunnetaan myös nimellä Baba Rasul, ja Baba Iskhak oli hänen murhaajansa, jonka Iljas lähetti Iskhakille Hisn- Mansuriin. levittää opetuksia [14] .
Viime aikoihin asti historioitsijat eivät antaneet analyysia kapinan syistä. Vuonna 1968 K. Caen kirjoitti: ”Näitä tapahtumia, jotka tapahtuivat noin vuonna 1240 ja kestivät kaksi tai kolme vuotta, on vaikea tulkita. Ei ole selvää, kuinka idän tapahtumat, horezmilaisten hyökkäykset ja valloitukset tai mongolien hyökkäys ovat saattaneet vaikuttaa turkmeenien elinoloihin Keski- Aasiassa , ja onko laajentumisella seurauksia. Seldžukkien vallasta tai horezmilaisten asuttamisesta. Voimme vain todeta, että yksi väestön pääelementeistä vastusti väkivaltaisesti Seldžukkien hallitusta” [24] .
Neuvostoliiton historiografiassa oli tapana erottaa vain taloudelliset syyt ja kutsua kansannousua talonpojaksi [25] [23] [22] [10] . Ensimmäinen oli V. Gordlevski , joka kirjoitti, että kansannousu "sytytettiin <...> kun talonpoikien viha puhkesi. Epäilemättä dervishi Baba Ishakin vuonna 1239 nostama liike oli luonteeltaan sosiaalinen” [26] . Gordlevskin mukaan "se oli aito luokkataistelu , joka oli kasvanut ulos orjatyön kiusattujen talonpoikien ja sortavien feodaaliherrojen välisestä vastakkainasettelusta" [12] .
"Modernin tieteen viimeinen sana Babai-kysymyksestä" on "kuuluisan turkkilaisen sufismin tutkijan" A. Ocakin 27] [28] monografia "Babailer İsyanı" ("Babain kapina"). . Tiedemiehen mukaan tämän kapinan, sen syiden, päämäärien ja seurausten ymmärtämiseksi oikein on ymmärrettävä sen taustalla oleva ideologia [29] .
Yksi seldžukkien valtion paimentolais- ja istuvatasukkaiden välisistä eroista oli uskonnon alalla. Seldžukit olivat virallisesti sunneja . Tämä oli totta kaupunkikeskusten asukkaille, mutta se oli erilainen heimo- ja maaseutuväestölle. Ibn Battuta totesi 1300-luvulla, että "Rummin maan naiset eivät olleet peitetty hunnulla" ja että "tämän maan asukkaat ovat sunneja, mutta he syövät hasista". Tunnustaessaan itsensä virallisesti sunnimuslimiksi, ihmiset jatkoivat elämäänsä kuten esi-isänsä: heidän naisensa eivät peittäneet itseään, ja heidän miehensä käyttivät edelleen hasista, joka oli pääasiallinen hurmion väline shamaaniseremonioiden aikana. Ashikpashazade myönsi, että hänen esi-isänsä ei noudattanut kirjaimellisesti islamin ohjeita [30] . Paimentolaisturkmeenit viettivät elämää, joka ei ollut suotuisaa ymmärtämään ja täyttämään perinteisen islamin vaatimuksia . Suurin osa nomadeista oli lukutaidottomia, he eivät olleet erityisen kiinnostuneita riiteistä, jotka vaativat vakiintunutta elämäntapaa, he eivät olleet kiinnostuneita hienovaraisista ja monimutkaisista teologisista ongelmista [31] [32] . I. Melikoffin mukaan "tietämätön ja taikauskoinen väestö ei ollut valmis madrasan kulttuuriseen ja henkiseen vaikutukseen" [30] . Siksi heidän keskuudessaan oli yleinen epätavallinen käsitys islamista, joka heidän keskuudessaan sekoittui perinteisiin esi-islamilaisiin uskomuksiin, mystiikkaan, taikauskoon ja messiaanisiin ideoihin . Nomadeihin ei vaikuttanut suuresti ortodoksinen islam, vaan sufismi mystiikkaineen ja yksinkertaistettuine ideoineen [31] [32] . Vielä 1300-luvulla Nigdeli Kadi Ahmed kirjoitti paimentolaisheimoista, että heidän edustajilla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa, he uskoivat Mazdakiin ja harjoittivat seksuaalista vapautta. Näin luultavasti tulkittiin ortodoksisen islamin kannattajan ymmärryksessä paimentolaiselämän realiteetit, joissa miehet ja naiset pakotettiin työskentelemään yhdessä. Tämä katsastus kuitenkin välittää myös paimentolaisten halveksuntaa, joka näkyi koulutetun väestön asenteessa heitä kohtaan [31] [32] . Asettautuneiden turkmaanien keskuudessa oli myös, vaikkakin paljon vähemmässä määrin, välinpitämättömyyttä ortodoksista islamia kohtaan ja taipumus kuunnella dervishejä ja vaeltavia sufisheikheitä [33] .
Yksi kapinan syistä oli maankäyttöjärjestelmän muutos - iktan ja timarien haltijat yrittivät siirtää ne perinnölliseen omistukseen, mikä johti uusien iktojen ja timarien syntymiseen, mikä puolestaan yhdistyi jatkuvaan muuttoon. Anatoliaan yhä enemmän uusia heimoja, mikä johti vapaan laiduntamiseen tarkoitetun maan puutteeseen [34] .
Toinen syy, ehkä tärkein, oli turkmenistanilaisten paimentolaisten elämäntapa. Joka kesä he ajoivat lammaslaumoja, hevosia ja kameleja etsimään tarvittavia laitumia vuoristotasangoille, ja ennen kylmyyttä he palasivat talvehtimisalueilleen. Muuton aikana peltoja ja viinitarhoja poljettiin, paimentoverit ryöstivät matkalla tapaamiaan siirtokuntia, jatkuvasti käytiin taisteluita talonpoikaisviljelijöiden ja paimentolaiseläinten välillä, ja toisinaan paimentoverit joutuivat yhteen laitumien takia. Istuvien ja paimentolaisten turkmeenien elämäntapojen erot ja näiden erojen aiheuttamat ristiriidat synnyttivät heidän välillään keskinäistä halveksuntaa ja vihamielisyyttä. Kaupunkien turkkilaiset kutsuivat paimentolaisia "aivottomiksi", "tyranniksi", "saastaiseksi", "likaiseksi". Vastauksena paimentolaiset kutsuivat kaupunkilaisia "laisiksi" [35] . Seldžukkien hallitus suosi iranilaisia, jotka eivät pitäneet turkmeeneista. Ilmeisesti turkmeenit tunsivat olonsa epätoivotuiksi osavaltiossaan. Tällä yhteiskunnallisella konfliktilla ja turkmeenien keskinäisellä vastakkainasettelulla ja keskushallinnon kanssa saattoi olla merkittävä rooli kansannousussa [35] .
Kapinaa helpotti poliittinen tilanne ja korkeat verot Kay-Khosrovin hallituskauden aikana. Kay-Khosrov nousi valtaistuimelle vuonna 1237 ja vetäytyi villiä elämää eläkkeelle valtionasioista [36] . A. Odjak ehdotti, että jotkut valtiomiehet tai Kay-Khosrovia ja hänen visiirilleen vihamielisten ryhmien edustajat voisivat salaa neuvotella turkmenistanien johtajien kanssa, jotka olivat jo valmiiksi kapinan tuulella. Mutta Ojakin mukaan "ei ole aina mahdollista todistaa tällaisia poliittisia yhdistelmiä, vaikka niitä tapahtuisi" [37] . A. Odzhakin mukaan kapinan johtajien ja Khosrovin käskystä siihen vangitun johtajansa kuolemaan tyytymättömien horezmilaisten välillä saattoi olla yhteys . Lisäksi A. Odzhak nimesi mongolit ja ayyubidit seldžukkien vallan heikentämiseen kiinnostuneiden ulkopuolisten voimien joukoksi [39] .
Baba Iljas tuomitsi Kay-Khosrovin , joka nousi valtaistuimelle vuonna 1237 ja julisti hänet ilkeäksi juomariksi, joka unohti Jumalan, ja väitti, että Allah oli lähettänyt hänet taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan [40] [12] . Baba Ishak yhdisti Baba Iljaksen puolesta ympärillään olevat muridit , jotka puolestaan levittivät hänen ideoitaan [7] [10] . Baba Ishak lähetettiin propagandaan Kaakkois-Anatoliaan, jossa oli paljon ei-muslimitalonpoikia, koska hän itse oli kotoisin Kefersudista ja siirtolaisperheestä [41] . Baba Ilyas määräsi puhepäivän ja lähetti opetuslapsia valmistelemaan ihmisiä pääasiassa Amasyan, Tokatin, Sivasin, Chorumin, Marashin, Kefersudin, Malatyan ja Elbistanin alueella [40] . Ibn Bibi kirjoitti, että Baba Rasul vetosi horezmilaisiin ja kehotti heitä liittymään kansannousuun [6] [12] .
Lähteet päivämäärät kapinan alkamisen eri tavalla, pääasiassa 1239 [7] [26] [42] tai 1240 [43] ( Bar-Ebrey ajoitti sen loka-marraskuuksi, joko 1240 tai 1241 [44] , ottomaanien historioitsija al-Janabi päivätty kapina vuoteen 637 Hijri , Ibn Bibi ei päivämäärää kapinaa [45] ).
Elvan Chelebin mukaan kapina alkoi keskiviikkona 10. Muharram 637 . Tämän päivän tarkempien laskelmien mukaan tämä päivä ei kuitenkaan ollut keskiviikko, vaan perjantai. Iren Beldiceanun mukaan Elvan Celebin antama päivämäärä oli kirjoitusvirheen vuoksi luettu väärin. Korjatun tekstin mukaan kapina alkoi 10. Muharram 638 (1. elokuuta 1240). A. Odzhakin mukaan se tosiasia, että tämä päivä osuu yhteen keskiviikon kanssa, vahvistaa Beldichanin väitteen oikeellisuuden [46] .
Monet talonpojat ja nomadit vastasivat johtajan kutsuihin [7] . Turkmeenit valmistelivat salaa kapinaa kahden vuoden ajan [45] . He alkoivat myydä lampaita ja ostaa hevosia ja aseita [21] [41] ("myyivät aasinsa, häränsä ja lampaansa ja ostivat hevosia ja nousivat niille" [44] ). Oruj-bek, 1400-luvun ottomaanien historioitsija, kirjoitti, että sulttaani Kay-Khosrov II hyökkäsi ensimmäisenä Baba Iljasta vastaan [45] . Tapahtumien aikalaiset väittävät kuitenkin, että kapina alkoi turkmenistanien esityksistä Marashin ja Elbistanin läheisyydessä [7] [45]
Ensin Baba Ishak vangitsi Kefersudin [45] , sitten Hisn-Mansurin [45] [21] [47] , Gergerin [45] [47] , Kyakhtan [45] [21] [47] , Samosatan [21] . Sitten kapinalliset suuntasivat kohti Malatyaa , ryöstellen ja polttaen kaiken tiellään. Baba Ishak lupasi osuuden saaliista kapinan osallistujille ja määräsi loput tapettaviksi armottomasti [40] [21] . Ja kapinalliset tappoivat kaikki, jotka kieltäytyivät tunnustamasta Baba Iljasta profeettana [20] [45] [47] – sekä kristityt että muslimit [21] . Kuten Bar-Ebrei kirjoitti, "he tappoivat kaikki, jotka eivät ymmärtäneet, että Baba oli "jumalallinen apostoli ja profeetta" [47] . Malatyan hallitsijan armeija siirtyi osittain kapinallisten puolelle [45] . Kay-Khosrov II kutsui saksalaisen heimon johtajansa Muzafereddin ben Alishirin johdossa tukahduttamaan Malatyan alueen kapinan , mutta kapinalliset voittivat hänet kahdesti Malatyassa [7] [45] [21] [20] . Muzaffereddinin armeijassa oli Bar-Ebreyn mukaan 500 soturia ja 50 munkkijousimiestä Bar-Saumin luostarista [47] .
Iljas, jota muridit kantoivat paareilla, astui juhlallisesti Amasyaan [20] [45] . Baba Ishak Tokatin valloituksen jälkeen johti kapinallisten armeijan Amasyaan yhdistymään Baba Iljaksen kanssa [45] . Matkalla Amasyaan kapinalliset hyökkäsivät Sivasiin . Paikalliset turkmeenipaimentolaiset liittyivät kapinallisiin. Heidän joukossaan olivat Chepni- ja Afshar-heimot (jälkimmäisestä tulivat karamanidit ) [7] [45] [21] . Sivasin asukkaat eivät halunneet liittyä shiialaisten babai-liikkeeseen ja vastustivat yhdessä varuskunnan kanssa. Valloitettuaan kaupungin kapinalliset kohtelivat osaa kaupunkilaisista ja hirtivät varuskunnan komentajan (igdishbashi) [7] [21] .
Odottaessaan Baba Ishakia Amasyassa, Baba Ilyas Simon de Saint Quentinin mukaan kehotti seuraajiaan taistelemaan ilman pelkoa ja vakuutti heille, että Jumala suojelee heitä. Mutta kahdeksan ihmisen kuoleman jälkeen muut huolestuivat ja kysyivät häneltä: "Miksi petit meidät ja muut?" Baba Ilyas vastasi: "Huomenna puhun Jumalan kanssa teidän kaikkien läsnäollessa ja kysyn, miksi tämä onnettomuus tapahtui meille" [48] .
Kay-Khosrov lähetti atabekinsa Haji Mubarizaddin Armaganshahin tukahduttamaan kapinan, joka piiritti Amasjan [20] [49] . Simon de Saint-Quentin arvioi kapinallisten joukoksi 3000 ihmistä, ilmeisesti nimeäen vain opiskelijoiden määrän [49] . Armaganshah saapui Amasyaan aikaisemmin kuin kapinallisten pääjoukot. Hän miehitti kaupungin, pidätti Baba Iljaksen ja teloitti hänet hirttämällä hänet linnoituksen muuriin [20] [21] [43] . Saatuaan tietää johtajansa teloituksesta kapinalliset hyökkäsivät Armaganshahin joukkoja vastaan. Seuranneessa taistelussa kapinalliset tuhosivat Armaganshahin armeijan ja hänet teloitettiin [21] . Koska kapinalliset eivät löytäneet johtajansa ruumista kaupungista, he ilmoittivat, ettei hän ollut kuollut [21] [50] [7] .
Sitten kapinalliset marssivat seldžukkien sulttaanien pääkaupunkiin Konyaan [21] [50] . Lähteiden mukaan Baba Iskhakin armeija oli 3-6 tuhatta ihmistä. Ibn Bibin jättämän tapahtumakuvauksen mukaan Erzinjanista kutsuttu 60 000. seldžukkiarmeija kulki Sivasin ja Kayserin läpi ja tapasi kapinalliset lähellä Kirsehiriä [21] [51] . Bar-Ebreyn kuvauksen mukaan seldžukkien armeija osoittautui voimattomaksi, ja "tuhat frankkilaista ratsumiestä, jotka olivat sulttaanin palveluksessa, ryntäsivät eksyneiden ihmisten kimppuun ja hajoittivat heidät [47] . Myös arabit liittyivät heihin, ja he piirittivät turkomaanit ja tuhosivat heidät kaikki miekan terällä, eivätkä he jättäneet heistä yhtään olentoa, ei miestä, naista, lasta tai eläintä. elämän henkäys siinä. Näin tämä harhaoppi sammutettiin” [50] [47] . Ibn Bibi kirjoitti myös, että kapinalliset tuhottiin poikkeuksetta [21] [51] ja säästettiin vain alle kahden tai kolmen vuoden ikäisiltä lapsilta [51] [49] . Ishak kuoli myös tässä taistelussa [52] . Tämä tapahtui kaksi vuotta kansannousun alkamisen jälkeen [51] .
Y. Hammer viittasi Jenabiin kirjoitti, että vangitut Baba-Ilyas ja Ishak "ovat edenneet niin paljon sulttaaniin nähden, että Mevlana Jalal-ed-din ja hänen toverinsa erosivat hänestä kokonaan" [8] [53 ] ] .
E. Werner :n mukaan "kapinasta tuli ilmentymä turkmeenien kasvavasta merkityksestä ja sulttaanikunnan feodaalisesta hajoamisesta. Kapina sai myös feodaalisuuden vastaisia piirteitä ja siitä tuli luokkasota . A. Novitševin mukaan tämä oli "Turkin historian ensimmäinen talonpoikien kapina" ja "yksi keskiajan suurimmista kansannousuista Lähi-idässä" [22] . V. Zaporozhetsin mukaan "jolla ei ollut analogeja Seldžukkien valtion historiassa, Baba Iskhakin yhteiskuntapoliittinen liike järkytti maata" [10] . V. Zaporozhetsin mukaan kapina kattoi suurimman osan Seldžukkien valtion alueesta, ja kapinan tukahduttamiseksi sulttaanin täytyi mobilisoida kaikki joukkonsa [10] ja siten käyttää joukkoja, joita voitiin käyttää muualla [24] . Valtio osoittautui vakavasti heikentyneeksi kapinan tukahdutuksen jälkeen [10] . D. Eremeevin ja M. Meyerin mukaan tämä kapina osoitti sulttaanakunnan sisäisen heikkenemisen ennen mongolien hyökkäystä. Vuoden 1242 lopussa Baiju miehitti Erzerumin , ja 26. kesäkuuta 1243 Kei-Hosrov ja hänen liittolaisensa kukistettiin Kose-dagissa [51] .