| Gus Brule | |
|---|---|
| fr. Gace Brule | |
| Syntymäaika | aikaisintaan 1160 [1] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | aikaisintaan 1213 [1] |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | runoilija , trouvère , säveltäjä |
| Teosten kieli | Ranskan kieli |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Gus Brule ́ ( härkä Gace Brulé ; noin 1160 - vuoden 1213 jälkeen) - keskiaikainen runoilija ja muusikko, yksi ensimmäisistä trouvereista .
62 runoa on säilynyt, 23 lisää hänen ansioksi (tekijä on kyseenalainen). Niistä 53:sta, jotka ovat säilyneet nuottikirjoituksessa , monet ovat kontrafaktuaaleja . Muut muusikot puolestaan käyttivät Gus Brulen kappaleita väärentämiseen. Esimerkiksi hänen (perinteinen hovi) "Douce dame" ("Rakas rouva") muutettiin kapellimestaksi "Pater sancte dictus Lotharius" ("Pyhä isä Lotharius"), joka on kirjoitettu paavi Innocentius III :n (1198 ) valtaistuimelle asettamisen yhteydessä. ).
Gus Brulen runojen rakenne on monipuolinen. Useimmissa niistä on 5-6 säkeistöä, 7-8 säkettä säkeessä (joskus 11). Pääosin säkeet ovat isometrisiä (10-tavuisia), mutta on myös säkeitä, joissa 10-tavuiset säkeet ovat välissä lyhyempien säkeiden kanssa. On myös 7-monimutkaisia ja 8-kompleksisia säkeitä.
Toisin kuin runollinen musiikillinen rakenne ( teksti-musiikkimuoto ) on yksitoikkoisempi. Suurin osa sävellyksistä on kirjoitettu jossakin muodossa tai toisessa baarimuodossa . Useimpien sävellysten finaali on d , harvoin on sävellyksiä finalis e ( De bone amour ) ja c ( Quant l'erbe muert ) kanssa. Useita kappaleita (esim. Chanter me plaist, De bone amour, Tant m'a mené ) nuotit kolmannessa rytmisessä tilassa , mutta löytyy myös toinen tila ( Sorpris d'amors ). Yleisesti ottaen Gus Brulen rytmi on vapaa, eikä sitä voida pelkistää modaalisiin kuvioihin (kuten useimpien trouversien kohdalla).