Hugo viaton
Hugo Viaton ( Candidus, Hugo , tunnetaan myös nimellä Blancus, Albus, Ugo Candido, Hugh of Remiremont, Hughes Le Blanc ) oli 1000-luvun katolinen kirkkohahmo. [yksi]
Liittyi benediktiiniritarikuntaan Remirmont Abbeyssa . Vuonna 1049 Leo IX julisti hänet San Clementen kardinaalipapiksi . Baselin synodissa lokakuussa 1061 hän tuki antipaavi Honorius II :ta, mutta siirtyi pian paavi Aleksanteri II :n puolelle . Hänet lähetettiin paavin legaatiksi Espanjaan, missä hän harjoitti selibaatin luomista pappien riveissä ja yritti myös korvata mozarabin riitin roomalaisella. Toisella vierailullaan Espanjassa maaliskuussa 1073 häntä syytettiin simoniasta . Hän joutui yhteyksien vuoksi paavi Gregorius VII :n vihollisiin vuonna 1075.ekskommunikaatiot . Hän osallistui synodeihin Wormsissa ja Brixenissä, jossa hän kannatti antipaavi Klemens III :n valintaa . Gregorius VII erotti hänet uudelleen Lateraanien synodissa 3. maaliskuuta 1078.
Vuonna 1084 antipaavi Klemens III vahvisti hänet Fermon piispaksi ja vuosina 1089-1093 Palestrinan piispaksi .
Muistiinpanot
- ↑ Salvador Miranda. CANDIDUS, OSB, Hugo . Pyhän Rooman kirkon kardinaalit . Floridan kansainvälisen yliopiston kirjasto. Haettu 21. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 4. syyskuuta 2012.
Kirjallisuus
- Lorenzo Cardella. Memorie storiche de cardinali della Santa romana chiesa . - Rooma: Stamperia Pagliarini., 1792. - Voi. I.-s. 112-114. - 296 s. (Italialainen)
- Alfonso Chacon. Vitæ, et res gestæ Pontificvm Romanorum et SRE Cardinalivm ab initio nascentis Ecclesiæ vsque ad Vrbanvm VIII. Pont. Max . - Romae: Typis Vaticanis, 1677. - Voi. I. - P. 389. (italia)
- Francesco Cristofori. Cronotassi dei cardinali di Santa Romana Chiesa: nelle loro sedi suburbicarie titoli presbiterali e diaconie dal secolo V all' anno del Signore MDCCCLXXXVIII compilata sui manoscritti originali ed autentici esistenti nella biblioteca e negli archivi esistenti nella biblioteca e negli archivi esistente anti-moderne fonte vaticanite in alte archivi . - Rooma: Tipografia de Propaganda Fide, 1888. - S. 84. - 506 s. (Italialainen)
- Essai de liste generale des cardinaux. Les cardinaux du XIè siècle. Annuaire Pontifical Catholique 1927 . Paris: Maison de la Bonne Presse, 1928, s. 136, nro 16
- Ganzer, Klaus. Die entwicklung des auswärtigen kardinalats im hohen mittelater; ein beitrag zur geschichte des kardinalkollegiums vom 11. bis 13. jahrhundert . Tügingen: Niemeyer, 1963. (Bibliotek des Deutschen Historischen Instituts in Rome, bändi XXVI), s. 38-39, no. kymmenen
- Huls, Rudolf. Kardinäle, Klerus und Kirchen Roms: 1049-1130 . 1 aufl. Tübingen: Max Niemeyer, 1977. (Bibliothek des Deutschen Historischen Instituts in Rom: Bd. 48), s. 158-160, no. 1 ja s. 111, nro. 7
- Lerner, Franz. Kardinaal Hugo Candida . München : Berliini : R. Oldenbourg, 1931 (Beiheft 22 der Historischen zeitschrift)
- Mas Latrie, Louis. Tresor de chronologie d'histoire et de géographie pour l'étude et l'emploi des document du moyen âge . Paris: Librairie Victor Palmé, 1889, col. 1177, nro 7
- Regesta pontificum Romanorum ab conditio Ecclesia. Ad annum post Christum natum MCXCVIII . Graz: Akademische Druck- u. Verlagsanstalt, 1956. 2 v. uusintapainos. Alkuperäinen julkaistu: Lipsiae: Veit et comp., 1885-1888. Mukana alkuperäinen tp: Regesta pontificum Romanorum ab condita ecclesia: ad annum post Christum natum MCXCVIII . Editionem secundam correctam et auctam editit Philippus Jaffè; auspiciis Gulielmi Wattenbach; curaverunt S. Loewenfeld, F. Kaltenbrunner, P. Ewald, I, .
Linkit