| Abdurrahman Dilbazoglu | |
|---|---|
| Azeri Əbdürrəhman aga Dilbazoğlu | |
| Syntymäaika | 1700-luvulla |
| Syntymäpaikka | Khanlyglar , Kazakstanin sulttaanikunta |
| Kuolinpäivämäärä | 1800-luvulla |
| Kuoleman paikka | Khanlyglar , Georgian-Imeretin kuvernööri , Venäjän valtakunta |
| Kansalaisuus |
Kazakstanin sulttaanikunta
Venäjän valtakunta |
| Ammatti | runoilija |
Abdurrahman Dilbazoglu ( azerb . Əbdürrəhman ağa Dilbazoğlu ; XVIII , Khanlyglar , Kazakstanin sulttaanikunta - XIX , Khanlyglar , Georgian - Imeretin kuvernöörikunta , Venäjän valtakunta ) - Azerbaidžanin runoilija .
Abdurrahman Dilbazoglu syntyi 1700-luvun puolivälissä Kazakstanin sulttaanikunnan Khanlyglarin kylässä . Hän oli arvostettu ja vaikutusvaltainen mies kansan keskuudessa. Hän lahjoitti myös rahaa ihmisten auttamiseksi. Georgian kuningas Erekle II puhkaisi runoilijan silmät sillä verukkeella, että hän halusi alistaa Kazakstanin mahalin Ganja- khanaatin hallitsijalle - Javad Khan Ziyadoglulle [4] .
Abdurrahman Dilbazoglu kirjoitti runoutta salanimellä "Shair" . Hän on yksi aikansa tärkeimmistä runoilijoista. Dilbazoglu oli yksi azerbaidžanilaisen kirjallisuuden varhaisista edustajista , joka työskenteli isänmaallisuuden ja vapautusliikkeen genressä [5] . Kun runoilijan silmät oli lyöty ulos, hän kirjoitti novhan (surullisen marttyyrisäkeen) [4] [6] :
Olen muukalainen kotimaassani, oi Kazi ,
menetin tärkeitä maita, itken.
Sydän kaipaa, sielu odottaa,
minä odotan yötä päivää itkien.
Tuomiopäivä sielussa oli ihmisten odotus.
Näetkö, oi Jumala, kokouksen kasvot?
Ajattelen jatkuvasti ystävääni, rakkaani,
Joet virtaavat silmistäni, itken.
Muuttui pois ihmisten luota, minulla ei ole osoitinta,
suojauduin Kaikkivaltiaan luo, ei ole muuta asiaa,
minulla ei ole ystävää, joka jakaa surun, ei toveria
Näinä vuosina riitaa, irstailua, itkua.
Rakkaus ja ilo ovat lähteneet sydämestä,
Ramaavat sydämet kokoontukoot yhteen paikkaan,
Sukulaisia vieraammat ihmiset, veljet,
Pinnat pyörivät sydämen ympärillä itkien.
Runoilija, rikkaus on ihmisille tärkeämpää kuin oikeus,
Majesteettisesti kävellä,
Jos Jumalalta ei ole armoa meille,
Jos nauran kuukausia, itken vuosia.
Mәn qәribәm vәtәnimdә, qazılar,
İtirmişәm ağır ellér, ağlaram.
Könül häsrät qaldı, can intizarda,
Gözläräm sübhü şam yollar, ağlaram.
Hәşrә qaldı canda el intizarı,
Görәrmola, ya rәb, didar didarı?
Fikr elәrәm hәr dәm ol aşna, yarı,
Gözlәrimdәn axar sellәr, ağlaram.
Eldәn ayrı düşdüm, güzarişim yox,
Sığındım mövlaya, qeyri işim yox,
Munisim, qәmxarım, bir yoldaşım yox,
Sәrimdә qovğlaralar.
Könlümüzdәn gedib eşqü hәvәslәr,
Yığılsın bir yerә könlü şikәstlәr,
Qohumdan, qardaşdan yad olan kәslәr,
Dolanır bağlar.
Şair, hәqdәn gәrәk insana dövlәt,
Getmәyә üstündәn sayeyi-rifәt,
Xudadan gәr bizә olmasa şәfqәt,
Aylar ilårә güls.
Venäläisten vangitseman Ganjan ja Javad -khanin kuoleman jälkeen Abdurrahman Dilbazoglu kirjoitti muhamman kuolemansa kunniaksi, ylistien Khaania ja tuomitsi hänen tappajansa [4] [7] :
Kerro, sydän, yleismaailmallisesta pahoinpitelystä,
pahoinpitelystä maailman olemassaolon alusta loppuun,
julmasta maailmankaikkeudesta, iljettävästä ajasta, syntistä, tuo häpeämätön,
Särkynyt, katso Yazidin
kunnia ,
Katso Javad Khanin salakavala valitettava kärsimys.
Sellainen on aikakausi, elämän alusta, maailma alistaa ihmisen,
Kerran se miellyttää ihmistä, kerran maailma antaa kärsimystä,
Olipa se shaahi, niin maaorja surettaa maailmaa,
Tulevaisuudessa anteliaisuus lähtee, siunaa maailmaa,
Hän upottaa uskottomat upeasti arkkiin .
Aikakausi on aina erottanut sydämen rakkaasta,
Erottaa Aadamin Eevasta , Ridvanin puutarhasta ,
Kohtalo erotti Salomonista meille,
Oi, joka erosi tänään Javad Khanista,
Riittää satakielen itku, ystävyys lävistävä kukka.
Ei ole ketään, joka kirjoittaa Shahnamehin Javad Khanin ansioista,
Kulttuurista ja anteliaisuudesta, oikeudenmukainen essee,
Essee asiantuntevan Platonin
taistelukentällä ,
Enemmän kuin viisas Lukman , parantava essee,
kirjoitan yhden teoksen - muhammas .
Ganjan kaupungissa oli aikoja Javad Khanin alaisuudessa,
Hän oli armon ja oikeuden herra, uskollinen sanalleen,
Hän oli taitava, viisas ja valpas jokaisessa teossa.
Lyhyesti sanottuna hän oli sardar, joka koristi koko maailmaa,
Katsokaa, mitä hän koki aikakauden musertavasta onnettomuudesta.
Ensin hän taisteli Shekin kanssa, Shirvanin kanssa ,
Ibrahim Khan teki liiton Umma Khanin kanssa ,
Armeija meni häntä vastaan koko Dagestanin kanssa ,
Hän taisteli heidän kanssaan kentällä alusta loppuun,
Hänen hämmennyksensä vihollisen kanssa ei haitannut.
Ja sen jälkeen tuli Bagrationin kuvernööri ,
Kokosi koko Georgian armeijan laaksoon,
Kuinka monta vuotta hän taisteli hänen kanssaan eikä kärsinyt,
Kuvernööri lähti surullisena ja lopulta lähti maailmasta,
Kuinka hän tuli ulos kuin vihollinen Gurgin Khan ?!
Kuinka esittää essee Javad Khanista?
Kuinka kertoa hänen elämästään, joka ei sovi tulkintaan?
Kuka muu on nähnyt tällaista sardar-sankaria?
Hänen täytyi taistella, mitä tehdä
Venäjän hallitsijan-suvereenin palvelijan kanssa?
Javad Khan taisteli kokonaisen vuoden,
nyt hän teki rauhan, sitten punaisen värin, Hän
näki, että tällä ei ollut loppua, oli enemmän riitaa, nousi melu,
Hän ei tullut apuun, vaikka Fatali Shah , Iranin hallitsija
, nosti kaikki jaloilleen
.
Se Huseingulu-aga, joka tuli khanin luo
, oli sankarillisuutensa, suuruutensa, kunniansa arvoinen,
Hän
halusi vuodattaa verta khanin kanssa,
Khan
ei antanut sen tapahtua, lähetti hänet torniin,
Hän ei halunnut nähdä pelkoaan .
Hän luuli tulevansa Javad Khanin joutomaalta,
Hän yritti paljon pelastuakseen,
Armo ja armo riitti hyvästä ja oikeasta,
Sielu jätti ruumiin ja meni suostumuksella paratiisiin,
Hän hyväksyi yhden ja ainoan Allahin shahadan .
Ja Huseingulu-aga otti äskettäin shahadan,
Ihmiset innostuivat kovasti tästä onnettomuudesta,
Hänen äitinsä koki kärsimystä, hän puhuu ja ulvoo shahsei,
kärsii katsoessaan tätä palatsia,
köyhä nainen erotettiin rakkaista pojastaan.
Ganjan kansa hyväksyi epäitsekkään shahadatin,
joka on sorrettu, joka on vapaa kärsimään,
kukin heistä sai sata murhetta,
Etkö muista Karbalan sorrettua aavikkoa ,
oi häpeämätön roisto, jota profeetta Muhammed ei häpeä ?
Vuonna 1218,
kun Javad Khanista tuli
marttyyri , maailmassa alkoi suru, Ganjan
tilasta tuli kauhea ,
tule apuun, Mahdi Sahibzaman ,
oletko surullinen tästä surusta?!
Bir rәvayәt söylә, ey dil, çәrxi-kәcrәftardәn,
ta әbәd ruzi-әzәl bәdmehru bәdkirdardәn,
çәrxi-zalim, dәhri-dun, Sahibxәta, biardәn—
Kim, yeznrard-mәnknrard
-mәnrdn ördn ödn ördn zdn ödn önkn, biMdrdn şnkn, biMdrdn şnkn, biMdn, biMdn zardn şhrid,
biMdn.
Böylәdir Dövran, әzәl Insanә al eylәr Cahan,
Bir Zaman Xürrәm Qılır, Bir Dәm Mәlal Eylәr Cahan,
şah Ola, istәr gәda, aşüfәhal elәr
cahy,
aquibәt bird günn birәd eynıd.
Hәr zaman dövran salıbdır canı canandan cüda,
Adәmi Hәvvadan ayrı, baği-rizvandan cüda,
Xatәmi saldı fәlәk cahi-Süleymandan cüda,
Ah kim, düşdüran bu
günd.
Şahnamә әәrh edәn [yox] ol cavad xan vәsfini,
mәdәni-cudü sәxavәt, әdli-divan vәsfini,
bilmiş әflatun sәharin әhli-
meydan vәsfini,
hikmәtetä vәnәvar 'әzmman.
Gәncә әәhrindә cavad xan Kim, nә әyyam var ii,
Sahibi-Lütfü әdalәt, sadiqül-iqrar idi,
hәr işin felindә mahir, aqilu huşyar idi,
müxtәsәr әnәrdar idnrdr idrdar idnrdar idnrdr idndr idndr idndr idndr idnrdar
idnrdar idnd әrdar idnd.
Düşdü Davası әzәldәn ol әki, şirvan ilә,
İbrahim xan ittifaq oldu ümmә xan ilә,
gәldi lәşkәr üstünә ol cümlә dağıstan ILә,
onlәnydy
-әnydy
-әrb, әrb
,
Bir dә ondan sonra gәldi valiyi-Baqratyan,
Yığdı Gürcüstan tamamәn lәşkәr ta vadiyan,
Neçә illәr qıldı dava, çәurkәyard fırkannәdi
ondanğün
ziyan?!
Ol Cavad xan vәsfini necә qәlәm şәrh eylәsin?
Şәrhә sığmaz, vәsfi-halın necә dillәr söylәsin?
Bir belo särdarü qazi kim görübdür böyläsin?
Düşdü davası onun kari-qәzadan, neylәsin,
Padşahi-rusi-sahibtac ilәn tumardәn?
Çәkdi bir il ol cavad xan eylәdi cәngü
cidal, gah sülh etdi arada, gah qıldı rәngi-al,
gördü kim, olmadı axır, artdı fitnә, qilü qal,
gәlmәdi imdadә, hәnә zlo-zy ill ill ill ill ill ill ill ill ill ill ill ill ill zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zm zlm zm zlm zm zlm zm zlm zm zlm zm zlm zmid zmid zm zlm zm zm zm zm zm zm
qu. xunkardan.
Ol Hüseynqulu Ağa Kim, Gәldi Xanın Yanına,
layiq idi hәr hünәrlәr şövkәtinә, şanına,
İstәdi qanın qata ol dәmdә xanın qanına,
qoymadı xyn gönd gynd vәyy birәyra gön 'biryra,
birmyd әhәyd әnyd әnyd әnd әnydi әnd әnd әnd әnd әnd әnd әnd әnd әnd әnd әnd әnd әnd әnding.
Qәlәsin sandı Cavad xan ol zaman viranәdәn,
Çox çalışdı ta ölüncә dәrdinә dәrmanәdәn, Feyzi
-hәqdәn ta yetincә rәhmәti-qüfranәdәn,
Çıxdı ruhu ol bәdәndәn, rövzeyi-rizvanәdәn,
Ey xoşa, buldu şәhadәt vahidül-qәhhardәn.
Hәm hüseynqulu ağa buldu әHadәt novcәvan,
xәlq ara bu cümlә möhnәtdәn Yaman Oldu Yaman,
Anası Ahlar çәkib, şaxsey deyib eylәr fәğan,
üz tuub
bardәy-barksdaa-avaryyhki.
Gәncәli xalqı şәhadәt qıldı hәqqa canfәda,
Kimi mәzlum, kimi azadә qalıb әndәrbәla,
Hәr biri bir növ ilә yüz dәrdә oldu mübtәla,
Yadına gәlmәz mәgәr mәzlumi-dәşti-Kәrbәla,
Ey utanmaz çәrxi-zalim Әhmәdi-Muxtardәn?
Min Iki Yüz daxi SәKKizdә Tarixi-Zaman-
Kim, әHid Olddu cavad Xan, çıxdı әzdari-cahan,
çox pәrişan Olendu halı gәncәnin hәddәn yaman,
gәl
eTiş ̇ncim?