Julma romanssi (elokuva)

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 19. lokakuuta 2022 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .
Julma romantiikka
Genre melodraama
Tuottaja Eldar Rjazanov
Perustuu Myötäjäiset
Käsikirjoittaja
_		 Eldar Rjazanov
Pääosissa
_		 Larisa Guzeeva
Alisa Freindlich
Nikita Mikhalkov
Andrey Myagkov
Viktor Proskurin
Aleksei Petrenko
Operaattori Vadim Alisov
Säveltäjä Andrei Petrov
tuotantosuunnittelija Aleksanteri Borisov
Elokuvayhtiö Elokuvastudio "Mosfilm" .
Kuudes luova yhdistys
Kesto 145 min
Maa  Neuvostoliitto
Kieli Venäjän kieli
vuosi 1984
IMDb ID 0090368

" Julma romanssi " on Eldar Rjazanovin ohjaama neuvostoliittolainen melodramaattinen elokuva , joka kuvattiin vuonna 1984 Aleksanteri Ostrovskin näytelmän " Myötäinen " (1878) perusteella, joka on tämän teoksen kolmas kotimainen elokuvasovitus. Pääroolia näytteli Larisa Guzeeva , jolle tästä elokuvasta tuli elokuvadebyytti [1] .

Elokuva saavutti suosiota yleisön keskuudessa (jonka osoittaa erityisesti sen tunnustus "vuoden parhaaksi elokuvaksi" Neuvostoliiton Screen -lehden mukaan) ja sai useita palkintoja. Valentina Ponomarevan ja Nikita Mikhalkovin siinä esittämät romanssit saivat suosiota , ja elokuvan soundtrack julkaistiin heti esityksen jälkeen vinyylilevyillä ja äänikasetteilla .

Juoni

Elokuvan toiminta tapahtuu Volgan rannalla Brjahimovin provinssissa vuosina 1877-1878 [2] . Elokuvasarjat eroavat toisistaan ​​kronologisesti: sarjassa 1 näytettävät jaksot kestävät lähes koko vuoden, kun taas sarjassa 2 nähdään alle yksi päivä, jolloin toiminnan huipentuma ja loppu.

Harita Ignatievna Ogudalova on hyvän ja arvostetun perheen aatelisnainen, leski , jolla on kolme aikuista tytärtä. Köyhtyneenä aviomiehensä Dmitri Stepanovitšin kuoleman jälkeen hän tekee kaikkensa järjestääkseen tyttäriensä elämän, eli saadakseen heidät naimisiin melko rikkaiden ja jalojen kosijoiden kanssa. Varojen puutteessa hän pitää talonsa ovet auki toivoen, että kauniiden, musiikillisesti lahjakkaiden nuorten naisten yhteiskunta houkuttelee yksinäisiä miehiä, jotka ovat tarpeeksi rikkaita naimisiin myötäjäisten kanssa.

Elokuva alkaa Olga Dmitrievna Ogudalovalla, joka menee naimisiin Tiflisin prinssin kanssa . Hänen sisarensa Anna on ollut naimisissa ulkomaalaisen kanssa jo jonkin aikaa ja asuu Monte Carlossa . Pian Annan aviomies jää kiinni pettämisestä , ja hänen äitinsä joutuu nöyryyttämään itsensä saadakseen hänelle elantoa, ja hänen miehensä tappaa Olgan kateudesta, mutta katsoja saa tietää tästä kaikesta kahdessa pienessä jaksossa: elokuva on kokonaan omistettu nuorimman tyttären Larisan kohtalo.

Jakso 1

Larisalla on monia ihailijoita, mutta ei sulhasta. Bryakhimovin rikkain kauppias Mokiy Parmenovich Knurov ei ole välinpitämätön hänelle, mutta hän on iäkäs ja jo naimisissa; Siitä huolimatta Harita Ignatievna käyttää kiinnostusta tyttäreään kohtaan saadakseen rahaa ja kalliita lahjoja. Toinen kosija on nuori menestyvä liikemies ja Larisa Vasily Danilovich Vozhevatov lapsuudenystävä. Hän on melko rikas, mutta ei tarpeeksi varaa mennä naimisiin myötäjäisen kanssa. Päähenkilöä seuraa avoimesti pikkuvirkamies, postivirkailija Juli Kapitonovich Karandyshev . Hän rakastaa Larisaa, mutta samalla hän on tyhmä, ei rikas (kauppiaiden taustalla hän on yksinkertaisesti köyhä), tuskallisen ylpeä ja täysin kiinnostamaton tytölle itselleen.

Kaikki nämä poikaystävät jäävät Sergei Sergeevich Paratovin varjoon - komea, hurmaava, pirteä, kevytmielinen, rikas herrasmies ja laivanomistaja . Hän huolehtii Larisasta, antaa hänelle kalliita lahjoja ja ajaa hänen omalla höyrylaivallaan . Paratov on selvästi rakastunut Larisaan, ja hän vastaa. Kaikki menee siihen tosiasiaan, että Sergei Sergeevitšin pitäisi tehdä tarjous , mutta sitten hän lähtee hätäisesti kaupungista - pelastaakseen omaisuutensa häikäilemättömien johtajien tuhlaamana. Paratov ei löydä aikaa hyvästellä Larisaa, vaan katoaa. Saatuaan tietää hänen lähdöstä hän kiirehtii asemalle, mutta hänellä ei ole aikaa junalle lähteä.

Lähes vuoden ajan Paratov ei tunne itseään, kun taas Larisa on syvästi huolissaan rakkautensa menetyksestä. Menetettyään toivon niin onnistuneesta pelistä Harita Ignatievna jatkaa, vaikka laskee joka pennin, järjestää iltoja toivoen löytää tyttärelleen aviomiehen. Mutta kun toinen rikas kosijaehdokas, varastetulla rahalla paennut pankkipalvelija Guljajev, pidätetään Ogudalovien talossa, skandaali ajaa jäljellä olevat poikaystävät pois talosta.

Harita Ignatievna ei tee muuta kuin suostuttelee tyttärensä valitsemaan sulhanen, koska ajan myötä onnistuneen ottelun mahdollisuudet vain vähenevät. Eräänä päivänä heidän vieraillessaan isänsä haudalla Larisa kertoo äidilleen, että hän suostuu ensimmäisen henkilön kanssa, joka pyytää häneltä toista pyyntöä. Tämä osoittautuu ensin Karandysheviksi.

Häävalmistelut alkavat. Karandyshev paljastaa välittömästi pikkumainen ja kunnianhimoinen luonne. Harita Ignatievna varoittaa tytärtään äkillisestä askeleesta, mutta hän on luja aikeestaan, vaikka hän ei piilota sulhaselta, ettei hän todella rakasta häntä ja suostui naimisiin vain toivottomuudesta.

Ja sitten Paratov yllättäen palaa kaupunkiin. Hän on edelleen tyylikäs, mutta todellisuudessa hänen asiansa ovat melko järkyttyneet: hän myy höyrylaivansa Vozhevatoville ja aikoo mennä naimisiin erittäin rikkaan morsiamen kanssa. Knurovilta ja Vozhevatovilta Paratov saa tietää, että Larisa ei odottanut hänen paluutaan ja aikoo mennä naimisiin Karandyshevin kanssa. Tämä uutinen selvästi loukkaa Paratovin ylpeyttä, mutta ääneen hän ilmaisee vain parhaat toiveensa morsiamelle.

Jakso 2

Seuraava sarja alkaa Knurovin vierailulla Ogudalovien taloon: Moki Parmenovich, joka puhuu Harita Ignatievnan kanssa, lupaa ottaa osan hääkuluista ja vihjaa melkein avoimesti, että hän vie Larisan elatukseen , jos hän jättää miehensä ja palaa hänen luokseen. äiti.

Larisa pyytää Karandyshevia lähtemään kylätilalleen mahdollisimman pian, mutta sulhanen vaatii upeita häitä Brjakhimovissa ja haaveilee osoittavansa, että Larisa piti häntä parempana kuin muut kosijat, jotka katsoivat häntä aina ikään kuin hän olisi tyhjä paikka. Tätä varten hän järjestää illallisjuhlan ja kutsuu Knurovin ja Vozhevatovin siihen.

Paratov menee Ogudalovien luo, missä hän tapaa Larisan ja saa tämän myöntämään, että hänen tunteensa häntä kohtaan ovat pysyneet ennallaan. Karandyshev ilmestyy tyytymättömänä vastustajansa vierailuun, johon verrattuna hän selvästi häviää. Alkaa terävä keskustelu, jossa Karandyshev huomauttaa pilkallisesti, että Paratov "oppii venäjän kielen proomukuljettajilta ". Paratov, joka itse kohtelee Karandyshevia vihamielisesti ja halveksuen, loukkaantuu, ja siitä tulee melkein kaksintaistelu . Kharita Ignatievnan ponnistelujen ansiosta miehet tekevät sovinnon, Paratov saa kutsun samaan illallisjuhlaan. Mutta kaikesta hänen käytöksestään on selvää, että hän ei antanut anteeksi rikoksentekijälle.

Illallinen ei onnistu: omissa silmissään Larisan suostumuksella saamansa tärkeydestä hämmästynyt sulhanen juovuu, mitä edesauttaa Paratovin tuoma työtön juopponäyttelijä Arkady Schastlivtsev, jota edustaa englantilainen Robinson. Se tärkeys, jolla humalainen Karandyshev yrittää käyttäytyä, on koominen ristiriidassa halvan väärennösviinin ja pöydän yleisen niukkuuden kanssa. Knurov huomauttaa vihaisesti ystävilleen:

Minä, herrat, en syönyt mitään. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun tällainen tapaus on tapahtunut: kuuluisia ihmisiä kutsutaan illalliselle, ei ole mitään syötävää, omistaja juopui ennen kaikkea ... Hän on tyhmä mies, herrat!

Häpeänä tapahtuvaa Larisa poistuu pöydästä. Paratov, joka piilotti tulevan avioliittonsa Ogudalovilta, kertoo Larisalle rakkaudestaan ​​ja valmiustaan ​​luopua kaikesta hänen puolestaan ​​ja kutsuu hänet "Swallow"-alukselle, jossa pidetään juhlat, jonka Vozhevatov antaa kunniaksi laiva. Larisa antaa itsensä suostutella. Sillä hetkellä, kun humalainen omistaja lähtee oikealle viinille, Paratov, Larisa, Knurov ja Vozhevatov menevät ulos takaportin kautta ja menevät höyrylaivaan.

Palaava Karandyshev ymmärtää, että he nauroivat hänelle. Huolimatta tätinsä Efrosinja Potapovnan ja kutsutun palvelijan yrityksistä pysäyttää hänet, hän ryntää takaa-ajoon ja ottaa mukaansa ladatun pistoolin , mutta hänellä ei ole aikaa höyrylaivaan purjehtia ja lähtee hakemaan häntä veneeseen . . Pääskysellä hauskan mustalaislaulujen ja -tansseja sisältävän banketin jälkeen Larisa ja Paratov menevät mökille ja viettävät yön yhdessä.

Aamulla, kun Larisa pyytää Paratovia selventämään nykyistä tilannettaan, hän neuvoo häntä palaamaan kotiin, jotta se ei aiheuta juoruja. Larisa uskoo, että Paratovin pitäisi tapahtuneen jälkeen tuoda hänet takaisin ja pyytää hänen kättään, mutta hän julistaa kaiken tapahtuneen seurausta häntä vallanneesta intohimosta ja sanoo, ettei voi mennä naimisiin Larisan kanssa, koska hän on jo kihloissa. toiselle. Larisa ymmärtää, että häntä käytettiin, ja on täysin hämmentynyt. Hänellä ei ole minnekään mennä, hän ei tietenkään halua ajatella palaamista häpeällisen sulhasensa luo.

Knurov ja Vozhevatov päättävät, että tilannetta voidaan hyödyntää kutsua Larisa mukaan ulkomaanmatkalle (molemmat ovat menossa vierailemaan näyttelyssä Pariisissa ). Knurov on paljon rikkaampi ja Vozhevatov paljon nuorempi. Kilpailun luomisen välttämiseksi he pelaavat oikeutta kutsua Larisa Pariisiin heitolla: Knurov on onnekas, ja Vozhevatov lupaa, että hän ei vaadi päähenkilön huomiota.

Kun Larisa kääntyy Vozhevatovin puoleen saadakseen tukea, hän tähän sanaan viitaten kieltäytyy kategorisesti. Knurov tarjoaa suoraan, vaikkakin äärimmäisen kunnioittavasti, Larisalle, että hänestä tulee hänen pidetty nainen. Hän sanoo kosivansa häntä mielellään, mutta ei voi, koska on naimisissa, mutta lupaa antaa hänelle sen verran elinkorvausta, että "jonkun muun moraalin pahimmat arvostelijat joutuvat hiljentämään". Larissa on hiljaa.

Karandyshev, joka aamulla saa kiinni "pääskysen" ja lautoja, on todistaja kauppiaiden sopimukselle. Hän löytää morsiamensa ja vaatii hänelle oikeuksiaan, mutta vastauksena Larisa ilmoittaa suostuvansa Knurovin ehdotukseen. Hän kertoo Karandysheville, että jos kaikki kohtelevat häntä kuin asiaa, hän aikoo olla "kallis asia", ja jos hän ei ole tarpeeksi onnekas mennä naimisiin rakkaansa kanssa, voit mennä toisin päin ja löytää hänen huomionsa. rikas:

En löytänyt rakkautta, joten etsin kultaa.

Karandyshev yrittää väkisin pysäyttää Larisan. Hän nöyryytä itseään, sanoo, että hän antaa hänelle kaiken anteeksi, pyytää häntä palaamaan ja yrittää taas pitää häntä voimalla, mutta hän murtautuu ja lähtee. Järkyttynyt Karandyshev ampuu Larisan perään pistoolilla lausuen sitä ennen siivekkääksi tulleen lauseen :

No, älä anna sitä kenellekään!

Knurov, Paratov ja Vozhevatov katsovat kauhuissaan, mitä tapahtuu salongista, eivätkä pysty tekemään mitään. Kuolemaan haavoittunut Larisa onnistuu näkemään jokaisen silmät, minkä jälkeen hän putoaa laivan kannelle ja sanoo: "Kiitos!" - ja kuolee, ja mustalaiset tanssivat edelleen ja pitävät hauskaa. Elokuvan viimeisessä ruudussa näemme höyrylaivan siluetin aamusumussa ja kuulemme pitkän höyrylaivan vihellyksen.

Elokuvan tähdet

Pääosassa Heittää

Kuvausryhmä

Musiikkia elokuvassa

Soundtrack

puoli 1:

puoli 2:

Elokuvan musiikin (mukaan lukien laulut ja romanssit) on kirjoittanut säveltäjä A.P. Petrov . Julkaisi Melodiya fonografilevyillä ja kompakteilla äänikasetteilla " Svema " vuonna 1984.

  1. Romantiikkaa romanssista ( B. Akhmadulina ) - V. Ponomareva
  2. Valssi
  3. Snow Maiden (B. Akhmadulina) - V. Ponomareva
  4. maaliskuuta
  5. Rakkaus on maaginen maa ( E. Ryazanov [3] [4] ) - V. Ponomareva
  6. Pehmeän peiton hyväilyn alla ( M. Tsvetaeva ) - V. Ponomareva
  7. Ja mustalaiset tulevat ( R. Kipling , s. G. Kruzhkov ) - N. Mikhalkov , mustalaislauluyhtye , johtajana N. Vasiliev
  8. mustalaistanssi
  9. Voi, mietteliäs (kansanlaulu) - Gypsy Song Ensemble, johtajana N. Vasiliev
  10. ajojahti
  11. Ja lopuksi sanon (B. Akhmadulina) - V. Ponomareva

Esiintyjät

Kuvaaminen

Rjazanov itse sanoi [5] :

Bryakhimovin kaupungin prototyyppi, jossa "Myötäiset" tapahtumat tapahtuvat, voisi mielestäni olla Jaroslavl tai Nižni Novgorod . Ei tylsä ​​lääninkaupunki , kuten Gogolin " Kenraalitarkastaja " , jossa on kanoja ja sikoja kadulla, vaan suuri teollisuuskeskus.

Alkutekstinä näkyy Volzhskaya Embankment Jaroslavlissa . Kenttäammunta tapahtui pääasiassa Kostromassa [6] .

Elokuvan kameramies oli Vadim Alisov (hän ​​oli aiemmin työskennellyt Rjazanovin kanssa elokuvassa "Station for Two") - Nina Alisovan (1918-1996) poika, joka näytteli Larisa Ogudalovaa vuoden 1936 elokuvassa " Myötäinen ", jonka kuvasi. Jakov Protazanov . Vadim Alisovin mukaan Eldar Rjazanov jopa soitti äidilleen ja pyysi eräänlaista siunausta uuden elokuvasovituksen kuvaamiseen lähes 50 vuotta Protazanovin elokuvan jälkeen.

Elokuvassa näyttelivät höyrylaivat Spartak (elokuvassa Swallow, rakennettu 1914, Krasnoe Sormovo , tyyppi Suurherttuatar) ja Dostojevski (Saint Olga, rakennettu 1956, Óbuda Hajógyár, projekti 737A) [7] [8] [9] .

Arkkitehti Kuznetsovin talo Moskovassa ( Mansurovski kaista , talo 11) esiintyi Karandyshevin [10] talona .

Nikita Mikhalkov oli alun perin pääehdokas Paratovin rooliin, mutta hän itse aikoi kuvata elokuvan " Mustat silmät ", minkä vuoksi Rjazanov piti Sergei Shakurovia vaihtoehtona . Elokuvan "Black Eyes" kuvaamista kuitenkin lykättiin, ja Mikhalkov pystyi näyttelemään Paratovin roolia. Tämän elokuvan jälkeen hän keskeytti elokuvanäyttelijän työn, seuraava elokuva hänen osallistumisellaan julkaistiin vasta vuonna 1990.

Kritiikki

"Julma romanssi" on Eldar Rjazanovin yritys mennä komediagenren ulkopuolelle. Yleisön menestyksestä huolimatta elokuva herätti vihaisen vastauksen kirjallisuuteen ja teatteriin suuntautuneilta kriitikoilta, jotka syyttivät sen tekijöitä alkuperäisen näytelmän vulgarisoinnista ja venäläisten klassikoiden pilkkaamisesta. Kriitikoiden mukaan Rjazanov tulkitsi Larisa Ogudalovan tarinan " Madame Bovaryn " hengessä; Ostrovskin materiaaliin nähden oli ennenkuulumatonta röyhkeyttä, että näytelmässä käsikirjoituksen mukaan hyvin idealisoitu Larisa viettää yön "viehättävän venäläisen playboyn" [11] [12] Paratovin kanssa, minkä jälkeen hysteerinen Karandyshev ampuu häntä selkään. Tuolloin arvovaltainen elokuvakriitikko Jevgeni Surkov julkaisi Literaturnaja Gazetassa tuhoisan artikkelin, jossa hän suuttui siitä, että näytöllä oleva Larisa "lauli, tanssi vieraiden kanssa ja meni sitten Paratovin mökille ja antautui hänelle" [ 13] .

Toinen hyökkäyskohde oli näyttelijänä pyrkivän näyttelijä Guzeevan näyttelijäsuoritus, joka arvostelijoiden mukaan eksyi selkkausten taustalla, kuten Mikhalkov ja Freindlich [14] . "Elokuva ei yritä voittaa aloittelevan näyttelijän kokemattomuutta ja toisinaan jopa avuttomuutta", kirjoitti esimerkiksi B. O. Kostelyanets . "Meille jää epäselväksi, mitä hän tarkalleen ottaen aiheuttaa ympärillään olevien miesten yleisen ilon" [15] .

Tunnettu kirjallisuuskriitikko Dmitri Urnov valitti, että "paratovin tyhjyyden paljastamisen sijaan" elokuvassa annetaan "vaikkakin maltillinen, sen anteeksipyyntö", että Rjazanovin piirtämässä maailmakuvassa ei ole mitään, mikä vastustaisi elokuvan kiusausta. "suloinen elämä" [16] . Jos näytelmässä musikaalisuus on luontaista vain Larisalle, niin ruudulla oleva Paratov itse ei ole vastenmielinen esittämään sydämellistä romanssia. Tunnusomaisen Paratovin roolin esiintyjä ei pitänyt sankariaan negatiivisena: "Larisa ei ole järkevän viettelijän uhri, vaan tämän miehen kauhean leveysasteen uhri", hän totesi [17] . Kymmenen vuotta myöhemmin kävi ilmi, että Rjazanov kuvasi rahan tuhoisaa valtaa ihmisiin, ja hän vangitsi elokuvalle "melkein profeetallisen aavistus uudesta Venäjän aikakaudesta" [18] .

Vastauksena kriitikoille Rjazanov antoi nimen Surkov seuraavan elokuvansa " Unohtunut melodia huilulle " negatiiviselle hahmolle (Jevgenia Danilovna Surova, Olga Volkovan rooli ) [19] . Hän julkaisi myös selittävän artikkelin, jossa hän kutsui elokuvan päähenkilöitä Volgaksi ja laivaksi "Swallow" [20] . Ohjaaja selitti, että elokuvan parissa työskennellessä kiinnitettiin suuri merkitys

rohkea mustalainen elementti, joka murtautuessaan musiikilliseen kankaaseen antaa tietynlaisen tuskan, jota esi-isämme rakastivat niin paljon ... [mustanmelodiat] tuovat räjähtävää piittaamattomuutta, iloista epätoivoa, he tuntevat jonkinlaista murtumaa, vaikeuksien, onnettomuuden odotusta [20 ] .

Vuonna 1984 Zinovy ​​​​Gerdt arvioi elokuvaa kielteisesti elokuvien televisio-arvostelussaan - keskustelevision ohjelmassa " Kinoafisha " [21] . Sen jälkeen, kun Rjazanov, joka oli Gerdtin ystävä, kommunikoi hänen kanssaan vasta 1980-luvun lopulla (ks. Rjazanovin muistelmat Gerdtistä) [22] .

Palkinnot

Video

1990-luvulla Krupny Plan -elokuvayhdistys julkaisi elokuvan videonauhalle. Vuonna 2001 sama yhdistys julkaisi palautetun version DVD:llä, jota täydensi Eldar Rjazanovin haastattelu.

Muistiinpanot

  1. ↑ Lukuun ottamatta 10 sekunnin näyttöä televisiosarjassa " Kokouspaikkaa ei voi muuttaa "
  2. ↑ 3. maaliskuuta 1874 Goa, hautakiven kirjoituksen mukaan Larisan isä kuoli; vuonna 1881 peruttiin yksiriviset upseeripuvut, joissa Ogudalovien upseerit -vieraat ovat pukeutuneet. Jaksossa 2 sankarit ovat menossa "näyttelyyn Pariisiin" - Pariisin vuoden 1878 maailmannäyttely on tulossa . Totta, laivayhtiön kyltissä on sekaannusta päivämäärien kanssa: vanhassa kyltissä S. S. Paratovin yhtiö perustettiin vuonna 1853, mikä ei vastaa Paratovin ikää, ja uudessa, joka on ripustettu ulos yrityksen myynnin jälkeen Vozhevatoville, vuosi 1858 on merkitty - tämä päivämäärä elokuvan tapahtumien kronologia on käsittämätön
  3. ↑ 1 2 Tunteva ja eleinen puhe viestintävälineenä kuulovammaisille - Ekaterina Rechitskaya, Larisa Plutalova - Google Books
  4. ↑ 1 2 Kitaristin laulukirja. Romantiikka - Ageev Dmitry Viktorovich - Google Books . Haettu 1. huhtikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 18. elokuuta 2021.
  5. ↑ Eldar Ryazanovin haastattelu . Haettu 11. lokakuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2013.
  6. ↑ Grachev S. Rehottavat juhlat ja karhunmetsästys: kuinka "julma romanssi" kuvattiin . Arkistokopio päivätty 17. syyskuuta 2021 Wayback Machinessa // Argumentteja ja faktoja . - 2015. - nro 36 (1817). - 2.-8.9.
  7. ↑ Höyrylaivat ja moottorialukset Euroopassa . Haettu 22. toukokuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 27. helmikuuta 2018.
  8. ↑ "Spartak" ("Karl Marx", "Dobrynya Nikitich", "Suurherttuatar Tatjana Nikolaevna") - Tyyppi "Suurherttuatar" . Haettu 21. elokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 2. marraskuuta 2012.
  9. ↑ "Dostojevski" - Tyyppi "Ryazan" ("Josef Stalin"), projekti 737A . Haettu 21. elokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 27. marraskuuta 2012.
  10. ↑ A. V. Kuznetsovin talo. Tutustu Moskovaan. . Haettu 1. helmikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 5. helmikuuta 2021.
  11. ↑ Cardin V. Heiluttakaamme nyrkkejä taistelun jälkeen // Kirjallisuuden kysymyksiä. - 1986. - nro 8. - s. 66.
  12. ↑ Urnov D. Miksi "romantiikasta"? // Kirjallinen sanomalehti. - 1985 - 13. helmikuuta.
  13. ↑ Surkov E. Voittaja häviää. // Kirjallinen sanomalehti. - 1984 - 4. marraskuuta.
  14. ↑ Rjazanov itse myönsi tämän varauksella: ”Hänen ammatillinen tietämättömyys oli aluksi todella rajatonta, mutta kun viimeiset jaksot kuvattiin, hänen kanssaan työskentely oli paljon helpompaa; Larisa osoittautui vastaanottavaiseksi ja ahkeraksi tytöksi.
  15. ↑ Kostelyanets B. O. Dramaattisen runouden maailma ... - L. : Neuvostoliiton kirjailija, 1992. - S. 177.
  16. ↑ Urnov D. Miksi "romantiikasta"? // Kirjallinen sanomalehti, 1985, 13. helmikuuta.
  17. ↑ Mikhalkov N. Elokuva ei ole minulle ammatti, vaan elämä // Izvestia. - 1983. - 15. lokakuuta.
  18. ↑ Plakhov A. ”Valmiina työhön ja puolustukseen”: Eldar Rjazanov täytti 70 vuotta. Arkistokopio päivätty 16. elokuuta 2021 Wayback Machinessa // Kommersant-Gazeta . - 1997 - 18. marraskuuta. - Nro 198. - P. 13. - Rjazanovin vuosipäivä.
  19. ↑ Kritiikkiä PR:na. "Pyöreän pöydän" XXV IFF:n puitteissa | Nro 12, joulukuu Arkistoitu 20. lokakuuta 2012 Wayback Machinessa
  20. ↑ 1 2 Ryazanov E. Elokuvan jälkisana. // Neva. - 1985. - nro 1. - S. 165.
  21. ↑ Kirjoittajaryhmä. Zyama on Gerdt!  Litraa, 20.12.2018. — 643 s. — ISBN 9785041193591 .
  22. ↑ Zi︠a︡ma - ėto zhe Gerdt!  — Izd. dop. i ispr. - N. Novgorod: DEKOM, 2007. - 277 s. — ISBN 9785895331774 , 5895331777.

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot