Karibian kriisi (peli)

Karibian kriisi
Kehittäjä G5 ohjelmisto
Kustantaja
Black Bean Games
-strategia ensin
Julkaisupäivä 4. helmikuuta 2005
Genre reaaliaikainen strategia
Ikärajat
_
ESRB : teini (T)
Tekijät
Säveltäjä Grigori Semjonov
Tekniset yksityiskohdat
Alusta Windows
moottori Enigma moottori
Pelitilat yksinpelin
moninpeli
Kuljettaja 2 CD-levyä
Järjestelmävaatimukset
_
Windows 98/ME/2000/XP/2003, 2,4 Gt vapaata tilaa, DirectX 8.1 -yhteensopiva video- ja äänikortti PII 366 MHz CPU , 64 Mt RAM
Ohjaus näppäimistö ja hiiri
Virallinen sivusto

Caribbean Crisis (tunnetaan lännessä nimellä Cuban Missile Crisis: The Aftermath ja The Day After: Fight for Promised Land) on G5 Softwaren kehittämä reaaliaikainen strategiapeli , jonka 1C julkaisi 4. helmikuuta 2005 Windowsille .

29. heinäkuuta 2005 peliin julkaistiin lisäosa nimeltä Caribbean Crisis: Ice Camp .

Tausta

27. lokakuuta 1962 amerikkalainen U-2-tiedustelukone ammuttiin alas. Vastauksena Yhdysvallat aloitti Kuuban pommituksen, johon Neuvostoliitto vastasi hyökkäämällä Länsi-Berliiniin. Alkoi ydinsota, joka päättyi vasta joulukuussa. Maailma jakautuu neljään lohkoon - Yhdysvaltoihin, Neuvostoliittoon, Kiinaan ja amerikkalaisten ja venäläisten hylkäämiin Euroopan maihin, jotka yhdistyivät Euroopan unioniin (pelin alussa Ranskan ja Saksan liitto). Tutkijat raportoivat, että kolmen vuoden kuluttua koko pohjoinen pallonpuolisko on radioaktiivisen jään peitossa, kaikilta mailta puuttuu keinot ja teknologiat selviytyäkseen. Kaikki osapuolet päättävät muuttaa päiväntasaajan maille, mutta kaikille ei riitä tilaa ja resursseja, mikä tarkoittaa taas sotaa...

Konfliktin osapuolet

Pelin avulla voit valita yhden pelin neljästä tarinasta - Neuvostoliitolle, angloamerikkalaiselle liittoutumalle, ranskalais-saksalaiselle liittoutumalle ja Kiinalle. Kukin näistä osapuolista ratkaisee omat tehtävänsä ydinvoiman jälkeisessä maailmassa, jokaisella on omat alkuehdot, omat voimatasapainonsa vastustajien kanssa ja omat sotilaallisen operaatioalueensa. Neuvostoliitolla on nykyaikaiset aseet ja etu maajoukkojen lukumäärässä Euroopassa, mutta sillä on vakavasti aliresurssit; suuri osa teollisuudesta on tuhottu. Anglo-American Alliance on myös hyvin varustettu aseilla, mutta tehtävät ovat monimutkaisia ​​resurssien puutteen ja tarpeen toimia eri puolilla maailmaa. Ranskalais-saksalaisella allianssilla on etua joissakin huipputeknologisissa taisteluvarusteissa, mutta vakava henkilöstö- ja resurssipula vaikeuttaa taistelua jo varhaisessa vaiheessa. Kiinalla on merkittävä inhimillinen potentiaali, mutta suurin osa aseista on vanhentuneita ja vastaavat toisen maailmansodan tasoa; maassa oli vaikea sisäpoliittinen tilanne kampanjan alkaessa.

Neuvostoliitto

Neuvostoliiton maa-armeija menetti entisen voimansa, mutta pysyi silti maailman vahvimpana. Ennen joukkotuhoaseiden käyttöä Neuvostoliiton armeija onnistui valloittamaan merkittävän osan Länsi-Euroopasta, lukuun ottamatta pieniä alueita Saksassa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa. Kuitenkin huomattavalla etäisyydellä Neuvostoliiton Euroopan osasta sijaitsevien sotilasyksiköiden johtaminen ja valvonta on vaikeaa tai häiriintynyttä. Toinen mahdollinen Neuvostoliiton sotatoimien teatteri on ydinkonfliktin jälkeen kärsinyt Kiinan alue. Neuvostoliitolla on neuvostokansan sankarillisten ponnistelujen ja suurten strategisten reservien ansiosta riittävä määrä tiettyjä resursseja: lentoliikenne; rautatie-, rakennus-, sotilas- ja teollisuuslaitteet; polttoainetta. Muuten työkykyisestä väestöstä on akuutti pula, ei ole tarpeeksi kuljetuskalustoa, tulevaa elämää varten tarvittavaa modernia teknologiaa tutkijoiden ennustaman "ydintalven" olosuhteissa.

angloamerikkalainen liitto

Yhdysvaltojen pääkaupunki siirrettiin New Orleansiin, liittoutuneen Ison-Britannian pääkaupunkiin - Edinburghiin. Yli 100 miljoonaa amerikkalaista on kuollut. Monet löysivät pelastuksen maan läntisiltä harvaan asutuilta alueilta, jotkut onnistuivat lähtemään Yhdysvalloista. Erityisen suuret olivat Yhdistyneen kuningaskunnan tappiot: lähes koko siviiliväestö, 95% asevoimien henkilöstöstä, paljon varusteita ja aseita. Räjähdysten tuhoama tai saastunut jopa 85 % alueesta. Yhdysvaltain ulkoministeriön ehdotuksesta liittoutumavaltiot yhdistyivät kollegiaalisen hallituksen pohjalta. Ydinvoiman jälkeisessä maailmassa angloamerikkalainen armeija tuli toiseksi vallassa Neuvostoliiton jälkeen. Anglo-Amerikan liittoutumalla on riittävästi kuljetus- ja laivaston aluksia. Ihmisistä ja polttoaineesta on akuutti pula, maanrakennuslaitteita ei ole tarpeeksi. Sotilasvarusteiden määrä Euroopassa on rajoitettu, koska reservin siirtäminen Yhdysvaltojen alueelta on vaikeaa. Britanniaa lukuun ottamatta angloamerikkalaisliitolla ei ole jalansijaa. Kaakkois-Aasiassa operaatiot Kiinan armeijaa vastaan ​​onnistuivat jonkin verran ja johtivat kolmen pienen jalansijan valtaamiseen Manner-Kiinassa.

Ranskan ja Saksan liitto

Melkein välittömästi konfliktin ensimmäisen vaiheen jälkeen Ranskan ja Saksan hallitukset ilmoittivat yhteisestä liitosta idän uhan edessä. Saksa kärsi konfliktista merkittävästi ja menetti noin 3/4 alueestaan, jolloin hän sai pääiskun Neuvostoliiton joukkojen ja Yhdysvaltojen vastatoimien ohjusiskuista Saksan alueelle. Suurin osa Ranskan armeijan yksiköistä selvisi, koska heillä ei ollut aikaa osallistua aktiivisesti vihollisuuksiin Neuvostoliiton joukkoja vastaan. Liiton pääkaupunki oli Bordeaux'n kaupunki. Suuret tartunta-alueet sijaitsevat pohjoisessa, lännessä ja osittain myös Ranskan keskustassa, resursseista on akuutti pula. Yksi Ranskan ja Saksan unionin eduista on kuitenkin ainutlaatuisten teollisuudenalojen ja teknologioiden saatavuus, jotka voivat varmistaa kansojen selviytymisen ydinvoiman jälkeisessä maailmassa. Vastaavat tuotantolaitokset Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa tuhoutuivat konfliktin ensimmäisessä vaiheessa. Unionin maissa on akuutti pula ihmisistä ja polttoaineesta. Kauppa- ja sotilaslaivasto on suhteellisen hyvin säilynyt.

Kiina

Toisin kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat, Kiina ei osallistunut aktiivisesti vihollisuuksiin. Merkittävä osa sen alueesta pysyi erossa suorasta joukkotuhoaseiden toiminnasta. Suurin osa joista, järvistä, kaivoista ja pohjavedestä sekä maaperästä eivät olleet saastuneet. Hyödyntämällä maailmanlaajuista konfliktia Kiinan kommunistinen hallitus aloitti vihollisuudet Kuomintangin kannattajien hallinnassa olevaa Taiwania sekä Yhdysvaltain laivastotukikohtia vastaan ​​Indonesiassa ja Filippiineillä. Vastauksena Yhdysvallat pommitti sotilasryhmiä, sotilaslaitoksia ja teollisuuskaupunkeja Etelä- ja Kaakkois-Kiinassa ja tuhosi Pekingin kokonaan. Pommituksen aikana kuoli suurin osa Kiinan kommunistisen puolueen johtajista, jotka "suuren harppauksen" vuosina (1958-1962) toivat maan erittäin vaikeaan tilaan. Jotkut Kiinan kansanarmeijan upseereista ottivat vallan omiin käsiinsä ja ilmoittivat uuden Kiinan valtion perustamisesta. Kiinan kansanarmeija on kolmanneksi vahvin ydinvoiman jälkeisessä maailmassa. Kuitenkin ainoa resurssi, jota Kiinalla on runsaasti, ovat ihmiset. Laitteista ja polttoaineesta on akuutti pula. Suurin osa aseista on vanhentunutta Neuvostoliiton kalustoa toisesta maailmansodasta. Tavaroiden ja ihmisten kuljettamiseen tarvittavat kuljetus- ja sotilaslaivastot eivät jääneet ollenkaan.

Pelin ominaisuudet

Jatko-osat ja laajennukset

Koska Karibian kriisiin ei alun perin pitänyt liittyä kartta- ja resurssieditoria (toisin kuin Blitzkrieg 1:ssä), tälle pelille ei pitkään aikaan ollut yhtä globaalia lisäosaa. Maailmanlaajuisia modeja on kaksi: T-34 mod (joka kehitettiin vuosina 2009–2011) ja "Caribbean Crisis - Chronicle of the Third World War" (Clerik-MOD), jota kehitetään parhaillaan http://cmcmods.getbb. ru/ viewforum.php?f=44 .

Myös vuonna 2005 virallinen lisäosa Caribbean Crisis. Jäävaellus.

Karibian kriisi. Jäätikkövaellus

Kolmannen maailmansodan (1962-1965) päättymisen jälkeen kehittyi epävakaa tasapaino. Neuvostoliitto miehitti Egyptin, Intian, Kaakkois- ja Itä-Afrikan, mutta valtavista alueista huolimatta sillä oli akuutti pula raskaasta teollisuudesta ja rautametallista. Indokiinan ja Indonesian miehittäneellä Kiinalla oli akuutti aluepula, ja sitä uhkasi amerikkalaiset ilmahyökkäykset Australiasta. Länsi-Afrikan miehittänyt Euroopan unioni käytti voimansa loppuun selviytymistaistelussa ja menetti pian uusia Neuvostoliiton vangitsemia alueita. Yhdysvallat, liitettyään Englannin kokoonpanoonsa sodan jälkeen, miehitti Etelä-Afrikan, Australian ja Latinalaisen Amerikan alueet, ja kaikista itselleen asetetuista tehtävistä se onnistui onnistuneesti suorittamaan vain öljyvarantojen talteenoton ja viennin sekä torjua Etelä-Afrikan hyökkäys.

Hauraa tasapainoa häiritsi eteläisellä pallonpuoliskolla alkanut jäätikkö, joka ylitti tutkijoiden pessimistisimmät ennusteet. Maantieteellisistä piirteistä johtuen ainoat uhrit olivat Yhdysvallat, jota muut konfliktin osallistujat päättivät käyttää hyväkseen. Afrikassa konfliktit Etelä-Afrikan rajalla ovat yleistyneet, ja kiinalaiset lentokoneet ovat aloittaneet ilmahyökkäykset Australiaan. Jäävuorten määrän kasvun vuoksi Yhdysvaltain laivasto oli hyödytön, ja kaikki kuljetukset maanosien välillä alettiin suorittaa Eteläisen valtameren jäällä. Ymmärtääkseen mahdotonta hallita kaikkia alueita Yhdysvallat heittää kaikki voimansa väestön ja resurssien evakuoimiseen Australiasta ja Etelä-Afrikasta Etelä-Amerikkaan jättäen Keski-Amerikan käytännössä ilman suojaa.

Neuvostoliitto päättää hyödyntää ainutlaatuista tilaisuutta iskeä vanhaan viholliseen ja tarjota raskaalle teollisuudelle resursseja, joita varten se laatii jääkampanjan suunnitelman. Afrikasta Amerikkaan rakennetaan rautatietä Atlantin jään yli, ja Neuvostoliiton joukot hyökkäävät puolustuskyvyttömään Latinalaiseen Amerikkaan.

Itsepäisten taistelujen jälkeen Neuvostoliiton pääjoukot vievät menestyksekkäästi resursseja Yhdysvaltojen sotaa edeltäville alueille ja aloittavat siirron Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton armeijan iskuyksiköt pysyvät takavartiossa ja hyökkäävät onnistuneesti amerikkalaisia ​​joukkoja vastaan ​​eteläisten osavaltioiden alueella, kun taas Neuvostoliiton joukkojen takavartio Meksikossa tuhoutuu Yhdysvaltojen vastahyökkäyksellä. Pian osan Neuvostoliiton joukkojen vetäytymisen jälkeen amerikkalainen armeija iskee uudelleen ja ottaa takaisin osan resursseista kukistaen täysin ne Neuvostoliiton joukkojen osat, joilla ei ollut aikaa evakuoida.

Taistelujen päätyttyä sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto ilmoittavat saavuttaneensa täydellisen ja ehdottoman voiton vihollisjoukoista.

Linkit