Kimmerilainen maalauskoulu on 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kehittynyt alueellinen maisemamaalarikoulu . Se sisältää taiteilijoita, jotka työskentelivät Krimin etelärannikolla - Feodosiassa ja Koktebelissa . Krimin taidehistorioitsijat ottivat termin käyttöön 1900-luvun lopulla [1] .
Tuon ajan suurimmat Krimin taiteilijat - Konstantin Bogaevsky , Maximilian Kiriyenko-Voloshin - maalasivat pääasiassa "muistista". Lukuisat Ivan Aivazovskin romanttiset "myrskyt", Konstantin Bogajevskin fantastiset kaupungit, Voloshinin akvarelli Cimmeria luotiin mielikuvituksen leikillä, fantasialennolla, olivat improvisaation hedelmää vähintäänkin realistisen näkemyksen valppaudesta ja erinomaisesta taiteellisesta muistista.
Toista näitä luovia persoonallisuuksia yhdistävää piirrettä voidaan kutsua kiihkeäksi, järjettömäksi mieltymykseksi legendaariseen Kimmerian maahan, sillä he näkivät todellisen itäisen Krimin maan sen merelle, sillä Aivazovskin meri on edelleen ensisijaisesti Mustameri, Cimmerian meri, vaikka hän kirjoitti melkein kaikki meret ja valtameret, kimmerlaisten kallioiden, loivien kukkuloiden, autiolaisten laaksojen ja rannikoiden omituiseen romantiikkaan.
Maximilian Voloshin kirjoittaa K. F. Bogaevskya koskevassa artikkelissa Opuk- vuoresta , joka toimi motiivina valittaessa aiheita hänen maalauksilleen:
”Hän syntyi muinaisen Theodosian kivien keskelle, pyyhittynä pois kuten heidän nimensä; vaelsi lapsena sen kuluneiden kukkuloiden ja hautausmaiden läpi; Kenegezin arot opettivat hänen silmänsä purkamaan tähtikuvioita ja tarkkailemaan pyörteitä pilviä. Opuk oli vihkimisen vuori, josta hänelle näytettiin tietä taiteessa; Koktebelin vuoret horisontissa olivat hänen romantiikan lähde…”.
Heidän maisemissaan ei juurikaan ole kuvattu ihmistä, vain alkuluonnon elementtejä ja paikoin kiviasuntoa tai linnoitusta tai laivaa - ihmiskäsien työtä, joka on vielä liian heikko universumin voimille.
| Kimmerilainen maalauskoulu | |
|---|---|