13. knessetti

13. knesset ( hepreaksi הכנסת השלוש עשרה ‏‎) on Knessetin ( Israelin parlamentti ) kokoonpano , jonka toimikausi kesti 13. heinäkuuta 1992 17. kesäkuuta 1996 . 23. kesäkuuta 1996 pidetyissä vaaleissa Knessetiin valittiin 10 ryhmää, jotka saivat kokoonpanossaan 44:stä (" työväenpuolue ", joka voitti vaalit ensimmäistä kertaa 9. kokouksen Knessetin jälkeen) kahteen (arabidemokraattinen puolue). puolueen mandaatit. Työväenpuolueen edustaja Shevah Weiss valittiin Knessetin puhemieheksi , ja vuonna 1993 Knesset valitsi Israelin presidentiksi toisen puolueen edustajan Ezer Weizmannin . Israelin 13. kokouksen knessetin työskentelyn aikana hallitus vaihtui: Yitzhak Rabinin salamurhan jälkeen hänen muodostama Israelin kahdeskymmenesviides hallitus korvattiin kahdeskymmeneskuudes , jota johti Shimon Peres . 13. Knessetin historiaa leimasi Oslon sopimusten ratifiointi Palestiinan vapautusjärjestön kanssa ja rauhansopimus Jordanian kanssa . Knesset hyväksyi myös vapaata yritystoimintaa koskevan peruslain .

Vaalitulokset

13. Knessetin ennenaikaiset vaalit järjestettiin Yitzhak Shamirin johtaman hallituskoalition romahtamisen seurauksena . Vaikka hajoamisen aattona, 18. maaliskuuta 1992, 12. Knesset hyväksyi lain pääministerin suorista vaaleista , tämä laki tuli voimaan vasta 14. Knessetin vaaleista , eli suurimman puolueen johtaja. sai edelleen oikeuden muodostaa hallitus [2] . Vaalit pidettiin 23. kesäkuuta 1992 . 3 409 015 äänioikeutetusta kansalaisesta annettiin 2 616 841 voimassa olevaa ääntä. 1,5 prosentin vaalikynnyksellä ( edellisten vaalien 1 prosentista [3] ) paikka Knessetissä vastasi 20 715 annettua ääntä. Knessetiin liittyi 10 ryhmittymää, jotka saivat 44 (" työväenpuolue ") - 2 ( Arabidemokraattinen puolue ) mandaattia [4] . Lukuisat pienet puolueet, sekä oikealla että vasemmalla, eivät onnistuneet ylittämään uutta vaalimuuria - mukaan lukien oikeistolainen Thiya - puolue, jolla oli kolme edustajaa edellisessä kokouksessa ja joka sai 32 000 ääntä vuoden 1992 vaaleissa, ja arabipuolue. Progressive List for world ", jota johtaa Knessetin jäsen Muhammad Miari ja joka sai 24 000 ääntä. Päinvastoin, kolme vasemmistolaista sionistista puoluetta " Rats ", MAPAM ja " Shinui ", jotka yhdistyivät Meretz -blokkiin , saivat enemmän mandaatteja kuin niillä oli yhteensä edellisessä kokouksessa [5] . Tämän seurauksena uuden Knessetin puolueiden määrä oli pienin maan historiassa siihen asti (10 puoluetta valittiin Knessettiin myös vuonna 1973) [6] .

Knessetin jäsenyys ryhmittäin

Knessetissä istui toimikauden aikana yhteensä 132 kansanedustajaa. Tänä aikana luotiin useita pieniä ryhmittymiä, jotka erosivat suuremmista: " Kolmas tie ", " Gesher ", "Yehud" (joiden kolmesta edustajasta kaksi loi myöhemmin toisen ryhmän - "Atid"), " Yamin Yisrael ". Yahadut ha-Torah -ryhmä jakautui Agudat Yisraelin ja Degel ha-Toran varajäseniksi . Useat kansanedustajat päättivät toimikautensa riippumattomina kansanedustajina. Työväenpuolue-, Likud- ja Moledet-ryhmät jättivät kumpikin kaksi varajäsentä, Tzomet-ryhmä kolme ja Shas-ryhmä yhden. Puoluekurin heikkeneminen liittyy suurten puolueiden esivaalien käyttöönottoon , mikä takasi tavallisten kansanedustajien vähemmän riippuvuuden puoluejohtajista. Sama seikka johti yksityisten laskujen määrän kasvuun, kun kansanedustajat kiinnostuivat enemmän puolueensa jäsenmäärän eduista [7] .

1. ↑ 1 2 Khana Hadad seurasi Avraham Burgia Knessetissä 5. heinäkuuta 1995
2. ↑ 1 2 Avraham Katz-Oz seurasi Mordechai Guria Knessetissä, joka teki itsemurhan 16. heinäkuuta 1995
3. ↑ 1 2 3 4 vetäytyi työväenpuolueesta ja muodosti Kolmannen tien ryhmän
4. ↑ 1 2 Zvi Nir korvasi Oru Namirin Knessetissä 21. toukokuuta 1996
5. ↑ 1 2 Nava Arad korvasi murhatun Yitzhak Rabinin Knessetissä 5. marraskuuta 1995
6. ↑ 1 2 Pini Shomer seurasi Abraham Katz-Ozia Knessetissä 28. toukokuuta 1996
7. ↑ 1 2 vetäytyi työväenpuolueesta ja muodosti yksijäsenisen ryhmän
8. ↑ 1 2 vetäytyi Likud-ryhmästä ja muodosti yhden mandaattiryhmän
9. ↑ 1 2 Yosef Ahimeir seurasi Chaim Kaufmania Knessetissä 7. elokuuta 1995
10. ↑ 1 2 3 4 vetäytyi Likud-ryhmästä ja muodosti Gesher-ryhmän
11. ↑ 1 2 Ariel Weinstein korvasi Roni Milon Knessetissä 30. joulukuuta 1993
12. ↑ 1 2 Michael Razon seurasi Ariel Weinsteinia Knessetissä 10. maaliskuuta 1996
13. ↑ 1 2 3 vetäytyi Tzomet-ryhmästä muodostaen Yehud-ryhmän ja sitten Atid-ryhmän
14. ↑ 1 2 3 vetäytyi Tzomet-ryhmästä muodostaen Yehud-ryhmän ja sitten Atid-ryhmän
15. ↑ 1 2 vetäytyi Tzomet-ryhmästä ja muodosti Yehud-ryhmän
16. ↑ 1 2 vetäytyi Shas-ryhmästä ja muodosti yksijäsenisen ryhmän
17. ↑ 1 2 Moshe Gafni korvasi Shmuel Alpertin Knessetissä 28. kesäkuuta 1994
18. ↑ 1 2 Avraham Ravitz korvasi Yitzhak Peretzin Knessetissä 16. heinäkuuta 1992
19. ↑ 1 2 Abraham Werdiger korvasi Menachem Porushin Knessetissä 28. kesäkuuta 1994
20. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Yahadut ha-Torah -ryhmä hajosi Agudat Yisrael- ja Degel ha-Torah -ryhmittymiin
21. ↑ 1 2 Salah Salim korvasi Toufik Ziyadin Knessetissä 5. heinäkuuta 1994
22. ↑ 1 2 vetäytyi Moledet-ryhmästä ja muodosti yksijäsenisen ryhmän
23. ↑ 1 2 vetäytyi Moledet-ryhmästä ja muodosti yksijäsenisen ryhmän

Tärkeimmät päivämäärät

• 13. heinäkuuta 1992 - Shevah Weiss (" työväenpuolue ") valittiin Knessetin puhemieheksi, Israelin 25. hallitus , jota johti Yitzhak Rabin , hyväksyttiin [8] .
• 31. joulukuuta 1992 - valtion vuoden 1993 talousarvio hyväksyttiin 102 miljardin sekelin suuruiseksi [8] . Talousarvion hyväksymistä seurasi oppositio , kansanedustaja Michael Eitan piti puheen, joka kesti yli 10 tuntia [9] .
• 25. tammikuuta 1993 - Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Miguel Martinez piti puheen Knessetissä [10] .
• 24. maaliskuuta 1993 - Ezer Weizman (työväenpuolue) valitaan Israelin presidentiksi .
• 23. syyskuuta 1993 - epäluottamuslause , josta äänestettiin Oslon sopimusten sisällön julkaisemisen jälkeen , 50 ääntä puolesta ja 61 vastaan ​​kahdeksan pidättyessä äänestämästä [9] . Näin ollen Knessetin katsotaan hyväksyneen sopimukset [7] .
• 11. toukokuuta 1994 - 52 Knessetin jäsentä 68 poissaolon kanssa tuki Kairon sopimusta PLO :n kanssa , joka tunnetaan myös nimellä "Gaza ja Jericho alussa" [7] .
• 25. lokakuuta 1994 - Ratifioitu rauhansopimus Jordanian kanssa , allekirjoitettu virallisesti seuraavana päivänä. 105 kansanedustajaa äänesti ratifioinnin puolesta, kolme vastaan ​​ja kuusi tyhjää [7] .
• 27. lokakuuta 1994 – Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton pitää puheen Knessetissä .
• 16. marraskuuta 1994 - valtion vuoden 1995 talousarvio hyväksyttiin 227,9 miljardia sekeliä. Joulukuun 29. päivänä hyväksyttiin 147,1 miljardin sekelin lisäbudjetti [11] .
• 5. lokakuuta 1995 - Knesset hyväksyi enemmistöllä 61 puolesta ja 59 vastaan ​​Taban ja Oslon välisen sopimuksen, joka tunnetaan myös nimellä "Oslo-2" [7] ja jossa määrättiin Israelin läsnäolon lopettamisesta lännen kaupungeissa. Pankki [9] .
• 22. marraskuuta 1995 - Yitzhak Rabinin salamurhan jälkeen 4. marraskuuta muodostettiin Israelin 26. hallitus , jota johti Shimon Peres , ja Knesset hyväksyi sen [7] .
• 25. joulukuuta 1995 - valtion vuoden 1996 talousarvio hyväksyttiin 171,1 miljardin sekelin verran [12] .
• 29. toukokuuta 1996 - 14. knessetin vaalit .

Lainsäädäntö

Vaikka ikimuistoisimmat tapahtumat 13. Knessetin historiassa olivat Israelin ja arabien rauhanprosessiin liittyvät tapahtumat (Oslon sopimusten ja Jordanian kanssa tehdyn rauhansopimuksen ratifiointi sekä uuden hallituksen pakotettu hyväksyminen vuoden 2010 jälkeen pääministerin salamurha), tärkeä tapahtuma Israelille oli myös vapaata yritystoimintaa koskevan peruslain hyväksyminen . Laki hyväksyttiin maaliskuussa 1994 [11] . Chaim Ramonin listan ylivoimaisen voiton myötä toukokuussa 1994 pidetyissä Histadrutin vaaleissa kansallisen vakuutuslain hyväksyminen, jonka ammattiliittojen johtajat olivat aiemmin estäneet, tuli mahdolliseksi. Laki Histadrutin jäsenyyden poistamisesta Israelin suurimman sairausvakuutuskassan, Clalitin [ 9] jäsenyyden edellytyksenä , hyväksyttiin 15. kesäkuuta 1994 [11] . Toinen tärkeä säädös oli vuoden 1995 perhetuomioistuinlaki [7] . Yleisesti ottaen kansalaisten sosiaaliseen suojeluun liittyvien lainsäädäntöaloitteiden määrä 13. Knessetissä oli suurin kaikista Knessetin kokouksista siihen mennessä [13] .

Vuonna 1992 Knessetin päätöksillä perustettiin naisten aseman edistämiskomissio ja erityinen huumeiden vastainen toimikunta. Vuonna 1994 päätettiin perustaa parlamentaarinen tutkintakomitea beduiinialan ongelmiin . Vuonna 1995 perustettiin parlamentaarinen komissio tutkimaan lisääntyviä aviomiesten murhia [7] . Kansallinen tutkintakomissio perustettiin myös tutkimaan Jemenistä palaavien lasten historiallisia katoamisia [9] .

Muistiinpanot

1. ↑ https://www.jpost.com/israel-news/politics-and-diplomacy/article-710787
2. ↑ Harris M. ja Doron G. Arvioimassa vuoden 1992 vaaliuudistusta ja sen vaikutusta vuosien 1996 ja 1999 vaaleihin  //  Israel Studies. - 1999. - Voi. 4, ei. 2 . - s. 29.
3. ↑ Uritsky M.A., Epshtein A.D. Parlamentarismin kriisi Israelissa . Middle East Institute (20. marraskuuta 2002). Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2020. (määrätön)
4. ↑ Tgirteenth Knessetin vaalit (23. kesäkuuta 1992  ) . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. lokakuuta 2018.
5. ↑ Elazar DJ ja Sandler S. Vuoden 1992 Knessetin vaalit uudelleen: vaikutukset tulevaisuuteen . Jerusalemin julkisten asioiden keskus . Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 29. lokakuuta 2019. (määrätön)
6. ↑ Harris & Doron, 1999 , s. 19.
7. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kolmastoista knessetti . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 28. lokakuuta 2019. (määrätön)
8. ↑ 1 2 Knessetti 13. kokouksesta: 1992 . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Käyttöönottopäivä: 18.6.2019. (määrätön)
9. ↑ 1 2 3 4 5 Tärkeimmät tapahtumat ja ongelmat 13. Knessetin  aikana . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 20. lokakuuta 2020.
10. ↑ 1 2 Knessetti 13. kokouksesta: 1993 . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Käyttöönottopäivä: 18.6.2019. (määrätön)
11. ↑ 1 2 3 Kolmastoista knessetti: 1994 . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Käyttöönottopäivä: 18.6.2019. (määrätön)
12. ↑ Kolmastoista knessetti: 1995 . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Käyttöönottopäivä: 18.6.2019. (määrätön)
13. ↑ Ben-Arieh A. Sosiaalisen hyvinvoinnin politiikka: kansanedustajien asenteet ja toiminta 13. Israelin Knessetissä  //  Journal of Legislative Studies. - 2000. - Voi. 6, ei. 2 . - P. 5. - doi : 10.1080/13572330008420620 .

Linkit

• Kolmastoista knessetti . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 28. lokakuuta 2019. (määrätön)
• Tärkeimmät tapahtumat ja ongelmat 13.  Knessetin aikana . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 20. lokakuuta 2020.
• Kolmannestatoista knessetin jäseniä . Knessetin verkkosivusto . Israelin valtio. Haettu: 16.6.2019. (määrätön)