Lieven, Anatole

Anatol Lieven
Anatol Liven
Syntymäaika 28. kesäkuuta 1960( 28.6.1960 ) [1] (62-vuotias)
Syntymäpaikka
Maa
Ammatti politologi, toimittaja, historioitsija, kirjailija
Isä Alexander von Lieven

Peter Paul Anatol Lieven ( eng.  Peter Paul Anatol Lieven ; 28. kesäkuuta 1960 , Lontoo ) on brittiläinen politologi, kirjailija, toimittaja ja historioitsija [2] . Professori Cambridgen yliopistossa . Johtava tutkija Quincy Institute for Responsible Governmentissa Washington DC:ssä (Quincy Institute).

Elämäkerta

Syntynyt 28. kesäkuuta 1960 Lontoossa . Lieven - perheestä Hänen Korkeutensa prinssi Alexander Pavlovich Lievenin ( 1919-1988 ) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Veronica Eileen Maryn (s. Monahan) ( 1917-1979 ) nuorin poika [ 3] . Dominik Lievenin nuorempi veli .

Vuosina 1972-1978 hän opiskeli City of London Schoolissa. Vuonna 1982 hän suoritti historian kandidaatin tutkinnon Cambridgen yliopistosta ( Jesus College ). Hän opiskeli myös Troyn yliopistossa Alabamassa ja Jawaharlal Nehrun yliopistossa Delhissä [ 4] .

Vuonna 1986 hän aloitti työskentelyn freelance-toimittajana Intiassa, ja vuonna 1987 hän liittyi BBC External Services Radioon (Asian Service) tuottajana ja kirjoittajana. Sitten hän oli vuoteen 1990 asti brittiläisen The Times -sanomalehden kirjeenvaihtajana Pakistanissa ja Afganistanissa , jossa hän käsitteli Neuvostoliiton sotilasoperaation viimeistä vaihetta Afganistanissa ja sisällissotien alkamista maassa sekä vaaleja ja Benazir Bhutton vallan alkua Pakistanissa [4] .

Syksyllä ja talvella 1989 hän kirjoitti The Timesille Tšekkoslovakian ja Romanian vallankumouksista. Hän raportoi myös Vuoristo-Karabahin, Georgian ja Tadžikistanin sodista [4] .

Vuosina 1990–1996 Anatoli Lieven oli The Timesin kirjeenvaihtaja entisessä Neuvostoliitossa, ja vuosina 1990–1992 hän toimi Baltian maissa ja muutti sitten Moskovaan [4] .

Vuosina 1996-1997 hän oli vierailevana vanhempana tutkijana US Institute for Peace -instituutissa Washington DC:ssä [4] .

Hän oli Strategic Commentary -lehden vanhempi toimittaja ja entisen Neuvostoliiton ja nykyaikaisen sodankäynnin näkökohtien asiantuntija Lontoon International Institute for Strategic Studiesissa (IISS) [4] .

New America Foundationin työntekijä , joka tutkii Yhdysvaltain politiikkaa ja terrorismin torjuntaa. Vuosina 2000-2005 hän työskenteli stipendiaattina Carnegie Endowmentissa , jossa hän oli Venäjän ja Euraasian keskuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaston vanhempi tutkija.

Tekijän teoksia

1980-luvun puolivälissä Lieven työskenteli toimittajana The Financial Timesissa käsitellen Pakistania ja Afganistania sekä Intiaa freelancerina. Vuoden 1989 jälkipuoliskolla hän kertoi The Timesille Tšekkoslovakian ja Romanian vallankumouksista . Vuonna 1990 hän työskenteli lontoolaissanomalehdessä The Times, joka käsitteli tapahtumia entisessä Neuvostoliitossa sekä Tšetšenian sotaa (1994-1996). Vuonna 1996 Lievenistä tuli vieraileva vanhempi tutkija American Peace Institutessa vuoteen 1997 asti. Vuonna 1998 hän toimitti strategisia kommentteja International Institute for Strategic Studies -instituutissa Lontoossa ja työskenteli myös BBC Eastern Services -palvelussa . Lievenin artikkelit ovat ilmestyneet International Herald Tribunessa , Los Angeles Timesissa , The National Interestissä , The Christian Science Monitorissa , Prospectissa ja The Nationissa . Useat Lievenin puheet on omistettu moderneja venäläisiä liberaaleja kohtaan "moraalisen realismin" [5] näkökulmasta .

Vuonna 1993 hän julkaisi Neil Ashersonin kanssa kirjan Baltian maiden elpymisestä, The Baltic Revolution: Estonia, Latvia, Lithuania, and the Path to Independence (1993), jonka The New York Times tunnusti merkittävimmäksi . Vuoden kirja, palkittiin Orwell-palkinnolla poliittisesta kirjallisuudesta vuonna 1994 ja sai Yale University Press Governor's Awardin vuonna 1995 [6] . Toukokuussa 1998 Yale University Press julkaisi kirjansa Tšetšenia: Venäjän vallan hautakivi, joka oli tutkimus Venäjän valtion rappeutumisesta ensimmäisessä Tšetšenian sodassa tappion prisman kautta ja sisälsi yrityksen tehdä ensimmäinen antropologinen kuvaus Tšetšenian kansasta ja heidän perinteistään englanniksi. Kirja perustuu aineistoon, jonka Lieven kirjoitti The Timesin kirjeenvaihtajana vuosina 1994-1996 [6] . Kolmannen kirjan, Ukraina ja Venäjä: Brotherly Rivals, julkaisi kesäkuussa 1999 Yhdysvaltain rauhaninstituutti [6] .

Hänen työnsä Yhdysvalloissa inspiroi kahta myöhempää kirjaa, America Right or Wrong: Anatomy of American Nationalism (2004) ja Ethical Realism: A Vision for America's Role in the World (2006, yhteistyössä John Halsmanin kanssa) [6] . Ensimmäisessä kirjassa Lieven pohdiskeli, että USA:n ulkopolitiikka 9/11:n jälkeen oli kansallismiemme erityisluonteen muokannut. Tässä nationalismissa Lieven analysoi kahta hyvin erilaista perinnettä. Ensimmäinen on "American Thesis", kansalaisnationalismi, joka perustuu "amerikkalaisen uskontunnustuksen" demokraattisiin arvoihin. Näitä arvoja pidetään yleismaailmallisina ja kuka tahansa voi tulla amerikkalaiseksi omaksumalla ne. Toinen perinne, "amerikkalainen antiteesi", on "populistinen ja usein šovinistinen nationalismi, joka pyrkii pitämään Amerikkaa suljettuna kansalliskulttuurina ja sivilisaationa, jota uhkaa vihamielinen ja barbaarinen ulkomaailma." Lieven tutkii, kuinka nämä kaksi vastakkaista impulssia ilmenivät USA:n vastauksessa syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin ja Yhdysvaltojen Israelille antaman tuen luonteeseen [7] . Toisen kirjan tiivistelmä sanoi: "Amerikalla on tänään edessään monimutkaisempi maailma kuin koskaan ennen, mutta kumpikaan poliittinen puolue ei ole pystynyt visioimaan ulkopolitiikkaa, joka on suunniteltu vastaamaan suurimpiin uhkiimme. <…> Bushin hallinnon ulkopoliittinen strategia on epäonnistunut, mutta demokraatit eivät tarjoa todellisia vaihtoehtoja. Eettinen realismi on tällainen vaihtoehto, joka sisältää sekä uuden filosofisen kehyksen että johdonmukaisen joukon yksityiskohtaisia, käytännöllisiä ja rohkeita politiikkasuosituksia .

Vuonna 2011 hänen kirjansa "Pakistan: A Difficult Country" julkaistiin. Pankaj Mishra totesi The Guardianissa : "Lieven on enemmän kuin tietoinen Pakistanin monista haasteista; Itse asiassa hän lisää ilmastonmuutoksen pelottavalle listalle ja on huolissaan siitä, että Pakistan voi todellakin hajota, jos Yhdysvallat jatkaa laitonta sotaaan alueella, mikä uhkaa katastrofaalisen kapinan armeijassa, maan tehokkaimmassa instituutiossa. Mutta Lieven on enemmän kiinnostunut siitä, miksi Pakistan on myös "monessa suhteessa huomattavan periksiantamaton ja sitkeä valtiona ja yhteiskunnana" ja kuinka tämä maa, kuten Intia, on vuosikymmeniä pilkannut sille osoitettuja hautajaisia, jotka länsi on kirjoittanut häiritsevästi. <…> Lieven, The Times -lehden toimittaja Pakistanissa 1980-luvun lopulla, lisäsi varhaiseen kokemukseensa kyseisessä maassa viimeaikaisilla matkoilla, mukaan lukien Taleban-sympatisaajien kylässä luoteisrajalla, ja keskusteluilla vaikuttavien pakistanilaisten viranomaisten kanssa. maanviljelijät, liikemiehet, maanomistajat, vakoojat, tuomarit, papit, poliitikot, sotilaat ja jihadistit. <…> Lähestyessään aiheeseensa kokeneena antropologina Lieven kirjoittaa, että vaikka Pakistan on nimellisesti moderni kansallisvaltio, sitä hallitsevat edelleen suurelta osin "perinteet, joissa vallitsee uskollisuus perheelle, klaanille ja uskonnolle". Pakistanissa tuskin on instituutiota, joka on immuuni "käyttäytymissäännöille, jotka tämä uskollisuus määrää". <…> Lievenin kirja on virkistävän vapaa siitä alentumisesta, jota monet länsimaiset kirjailijat, jotka ovat tottuneet näkemään omassa yhteiskunnassaan Aasian maihin kantamana sivilisaation apogeina, arvioivat pelkästään sen perusteella, kuinka lähelle he ovat tulleet länsimaisiin poliittisiin ja taloudellisiin instituutioihin ja käytännöt. <…> "Moderni demokratia", hän huomauttaa, "on hyvin tuore länsimainen innovaatio. Aikaisemmin eurooppalaiset yhteiskunnat olivat monessa suhteessa lähellä nykyistä Pakistania - ja todellakin nykyaikainen Eurooppa on tuottanut paljon enemmän kauhistuttavia julmuuksia kuin mikään, mitä islam tai Etelä-Aasia on tähän mennessä saavuttanut." [9] .

Vuonna 2020 hänen kirjansa "Ilmastonmuutos ja kansallisvaltio. Realistin tapaus" [10] . Kuten Lieven kirjoitti, miljardeja käytetään terrorismin torjuntaan tai uudesta kylmästä sodasta huolehtimiseen Venäjän kanssa, jolloin ilmastonmuutos pitäisi nähdä "eksistenttiaalisena uhkana kaikille suurille uhille". Kirja väittää, että ilmastonmuutoksen kiireellisyyden vuoksi valtiot ylikansallisten järjestöjen sijaan ovat parhaiten johtamassa toimia. Kuten kaikki valtiolle kohdistuvat riskit, tämä vaatii todellista yhteistoimintaa: "Meidän on pohdittava ilmastonmuutoksen torjuntaa nationalistisin termein: suojellaan kansallisvaltioita, niiden etuja ja niiden tulevaa selviytymistä." Lieven kirjoittaa, että vaikka jotkut maat saattavat ajatella olevansa pohjimmiltaan immuuneja ilmastonmuutokselle ja vapaasti sivuuttaa sen - Venäjä on johtava esimerkki - ne ovat unohtaneet, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa naapureihinsa. Lieven huomauttaa, että muuttoliike tulee olemaan Venäjän ja monien muiden maiden suurin ongelma. Lievenin mukaan nationalismi voi olla hyödyllisin voima ilmastonmuutosta vastaan, mutta hän huomauttaa, että välttää hinnalla millä hyvänsä "etnistä nationalismia" ja rakentaa sen sijaan "kansalaisnationalismia" [11] .

Kirjat

Muistiinpanot

  1. ↑ Anatol Lieven // Babelio  (fr.) - 2007.
  2. ↑ Anatol Lieven - Carnegie Endowment for International Peace (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 16. tammikuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 12. tammikuuta 2008. 
  3. ↑ Nykyaikaiset kirjailijat: Biobibliografinen opas kaunokirjallisuuden, yleisen tietokirjallisuuden, runouden, journalismin, draaman, elokuvan, television ja muiden alojen kirjoittajille, osa 145,  Gale Research Company, 1995
  4. ↑ 1 2 3 4 5 6 Anatol Lieven // Internet-arkisto kopio Harvardin kansainvälisten asioiden kollokviumista , 14. marraskuuta 2004
  5. ↑ Venäläiset liberaalit limusiinissa (The National Interest, USA) . Haettu 25. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 8. helmikuuta 2018.
  6. ↑ 1 2 3 4 U.S. Elämäkerta // Kopio Holocaust Memorial Museum -sivustosta Internet-arkistossa , 22. lokakuuta 2008
  7. ↑ Amerikka oikea tai väärä Amerikan nationalismin anatomia Anatol Lieven . Haettu 17. huhtikuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 29. syyskuuta 2007.
  8. ↑ Kirjat | John C. Hulsman Enterprises . Haettu 25. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 20. helmikuuta 2020.
  9. ↑ Mishra, Pankaj Pakistan: Kova maa, kirjoittanut Anatol Lieven –  arvostelu . The Guardian (1. toukokuuta 2011). Haettu 25. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 26. heinäkuuta 2020.
  10. ↑ Adam Tooze. Politiikkaa maailman loppuun  (englanniksi) . www.newstatesman.com (1. huhtikuuta 2020). Haettu 25. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 25. huhtikuuta 2020.
  11. ↑ Jeremy Williams. Kirja-arvostelu: Ilmastonmuutos ja kansallisvaltio, Anatol  Lieven . The Earthbound -raportti (16. maaliskuuta 2020). Haettu 25. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2020.

Linkit

Artikkelit

Haastattelu

  Siirry Wikidata-kohteeseen