Magnoki, Adam

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 23. huhtikuuta 2019 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 4 muokkausta .
Adam Magnoki
Adam Manyoki

omakuva
Syntymäaika 1673( 1673 )
Syntymäpaikka Falcon (Pest Countyssa) , Buda Eyalet , Ottomaanien valtakunta
Kuolinpäivämäärä 6. elokuuta 1757( 1757-08-06 )
Kuoleman paikka Dresden , Saksin vaalikunta , Pyhä Rooman valtakunta
Maa
Genre muotokuva
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Adam Magnoki ( unkarilainen Ádám Mányoki ; 1673 , Sokolya Pestin läänissä  - 6. elokuuta 1757 , Dresden ) - unkarilainen taidemaalari, yksi suurimmista barokkimuotokuvan edustajista unkarin taiteessa.

Adam Magnoki oli reformoidun pastorin poika . Taiteilijan perhe oli köyhä; siksi hänet ilmeisesti siirrettiin Dülfer-nimisen saksalaisen esikuntaupseerin huostaan, joka lupasi huolehtia Adamin koulutuksesta [1] . Adam Manioc opiskeli sitten Lüneburgissa ja Hampurissa ja myöhemmin Hannoverissa (taiteilija Andreas Scheitz ) ja Pariisissa (taiteilija Nicolas de Largillièren johdolla ). Taidemaalari työskenteli jonkin aikaa eri maissa Saksassa , Hollannissa, Puolassa ja Unkarissa (erityisesti Ferenc II Rakoczin hovissa ). Vuonna 1724 hän asettui jälleen Unkariin, mutta vuonna 1732 hän muutti Saksaan. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet Dresdenissä, vaaliruhtinas Friedrich August II :n [1] [2] hovissa .

Manioc työskenteli lähes yksinomaan muotokuvagenressä , jossa hän kehitti oman, yksilöllisen tyylinsä ranskalaisten ja saksalaisten mallien perusteella. Tällä hetkellä häntä pidetään yhtenä suurimmista taiteilijoista, jotka työskentelivät Keski-Euroopassa 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla [1] [2] .

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 Lajos Ernszt. Adatok Kupeczky János ja Mányoki Ádám életéhez, Művészet, 1911 . www.mke.hu. Haettu 14. toukokuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  2. ↑ 1 2 Képzőművészet Magyarországon - Kuvataide Unkarissa . www.hung-art.hu. Haettu 14. toukokuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 3. maaliskuuta 2016.

Kirjallisuus