Mariculture ( lat. marinus ) tai merikulttuuri - vesiviljelyn suunta , joka harjoittaa meren hydrobiontien - levän , nilviäisten , äyriäisten , kalojen ja piikkinahkaisten - jalostukseen tai kasvattamiseen meressä , suistoissa , suistoissa tai keinotekoisissa olosuhteissa.
Meren eliöiden lisääntyminen järjestetään pääasiassa reunamerillä . Tällä hetkellä Kiinan , Japanin , Korean , Filippiinien , Indonesian ja muiden maiden rannikkoalueilla kasvatetaan erilaisia kaloja ja äyriäisiä : kampela , keltahäntä , meriahven , ostereita , simpukoita , kampasimpukoita jne. Leväviljelmiä perustetaan myös - porfyyri , merilevä ja muut.
Itse tuotannon lisäksi henkilö harjoittaa kalakannan lisääntymistä. Erikoistuneet hautomot kasvattavat lohen , sammen ja muiden kalojen nuoria kaloja.
Rannikkoalueille luodaan keinotekoisia kutualueita silakka- , sika- , tonnikala- ja selkärangattomille.
Tieteen ja tekniikan kehitys oli syynä uusien meriviljelyalueiden syntymiseen. Ensinnäkin hydrobionttien viljelyn tehostaminen tuli mahdolliseksi, ja toiseksi vesiympäristön puhdistamisongelma ihmisen aiheuttamalta saastumiselta on tullut erittäin kiireelliseksi.
Intensiivinen meriviljely on aktiivista keinotekoista vaikutusta yhteen tai kaikkiin viljelyesineen elinkaaren vaiheisiin.
Terveysmariculture on hydrobiontien viljelyä rannikkovesien biologiseen käsittelyyn.
Tätä varten käytetään meren luonnollisten ekosysteemien kykyä muuttaa vesimassan ominaisuuksia, koska joidenkin niiden eliöiden kyky kerääntyä, sitoa ja käsitellä ympäristöstään poistuneita aineita.
Joten esimerkiksi 1 m² simpukkapurkkia suodattaa 50-90 m³ vettä päivässä, mikä vähentää patogeenisten bakteerien määrää 2 kertaa 1 nesteajoa kohti.
Maailman valtameren nykyiselle tilalle on ominaista vesiympäristön korkea saastuminen , erityisesti lähellä rannikkoa, torjunta-aineet, radioaktiivinen jäte, raskasmetallit sekä teollisuus- ja kotitalousjätevedet. Tämä estää meriviljelyn kehitystä.
![]() | |
---|---|
Bibliografisissa luetteloissa |
|