Neville, John, kolmas paroni Latimer

John Neville ( eng.  Richard Neville ; 17. marraskuuta 1493 - 2. maaliskuuta 1543 ) - englantilainen aristokraatti ja hoviherra, kolmas paroni Latimer vuodesta 1530, Richard Nevillen, 2. paroni Latimerin ja Anna Staffordin vanhin poika . Nuoruudessaan hän osallistui Ranskan hyökkäykseen. Vuonna 1529 hän osallistui reformoidun parlamentin alahuoneen työhön . Isänsä kuoleman ja tittelin siirtymisen jälkeen hän muutti House of Lordsiin. Vuonna 1536 hän osallistui katoliseen kansannousuun, joka tunnetaan nimellä " Pilgrimage of Grace ", mutta myöhemmin hän onnistui vaimonsa sukulaisten avulla todistamaan uskollisuutensa kruunulle.

Johnin kolmannesta vaimosta Catherine Parrista tuli kuningas Henrik VIII :n viimeinen vaimo miehensä kuoleman jälkeen .

Alkuperä

John tuli aristokraattisen englantilaisen Neville-suvun nuoremmasta haarasta , joka oli Koillis-Englannin toiseksi tärkein perhe Percyn jälkeen [5] [K 1] . Hänen isoisoisänsä George Neville , yksi Westmorlandin ensimmäisen jaarlin Ralph Nevillen pojista , tehtiin toisessa avioliitossa Joan Beaufortin kanssa, John of Gauntin laillistetun tyttären kanssa rakastajatar Catherine Swynfordin toimesta , ja hänestä tuli paroni Latimer [8] [9 ] [10] [11] .

Johnin isä, Richard Neville, toinen paroni Latimer , ensimmäisen paronin pojanpoika, oli sotilaskomentaja ja hoviherra Henrik VII :n ja Henrik VIII :n hovissa . Hänen isänsä kuoli yhdessä Scarlet and White Roses -sodan taisteluista , mutta hänen perintönsä säilyi kaukaisen sukulaisen, Canterburyn arkkipiispan Thomas Bourchierin huolenpidon ansiosta [11] [12] .

Johnin äiti Anna Stafford tuli nuoremmasta englantilaisen aristokraattisen Stafford-suvun haarasta, joka omisti Graftonin -tilan Worcestershiressä . Hänen isänsä, Sir Humphrey of Stafford , taisteli Richard III :n puolella Bosworthin taistelussa . Vuonna 1486 hän nosti yhdessä veljensä Thomasin kanssa kapinan uutta kuningasta Henrik VII:ttä vastaan, jonka tukahdutuksen jälkeen hänet teloitettiin [9] [13] .

John oli kuningas Henrik VIII:n kaukainen sukulainen, ja hän oli myös sukua monille aatelisille [12] .

Elämäkerta

John syntyi 17. marraskuuta 1493. Hän oli toisen paroni Latimerin vanhin poika ja perillinen. Hän asui hovissa perheensä vaikutuksen ansiosta, joka sai ajoittain arvokkaita lahjoja [11] [14] .

Vuonna 1513 John oli osa armeijaa, joka osallistui Pohjois-Ranskan hyökkäykseen. Tournain vangitsemisen jälkeen John vihittiin ritariksi Lillessä 14. lokakuuta. Vuoteen 1522 mennessä hän oli isänsä edustaja Pohjois-Englannissa. Vuosina 1529-1539 hän oli rauhantuomari Yorkshiren North Ridingissä , vuonna 1538 - Riponissa , vuosina 1538-1541 - West and East Ridingsissä. Ja kesäkuussa 1530 hänestä tuli Pohjoisen kuninkaallisen neuvoston jäsen [11] .

Vuoteen 1520 mennessä John oli mennyt naimisiin Dorothea de Veren kanssa, Sir George de Veren tyttären, Oxfordin jaarlin John de Veren sisaren Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta. Dorothea kuoli 7. helmikuuta 1527. 20. kesäkuuta 1528 John sai luvan mennä naimisiin Elizabeth Musgraven, Sir Edward Musgraven tyttären kanssa Hartleysta ( Westmorland ). Tämä avioliitto jäi lapsettomaksi. Toisen vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 1534 hän meni naimisiin kolmannen kerran - Catherine Parrin , Kendalin (Westmoreland) sir Thomas Parrin tyttären, Sir Edward Burghin (Borough) . Tämä avioliitto jäi myös lapsettomaksi [11] .

Syksyllä 1529 John valittiin Englannin uskonpuhdistuksen parlamenttiin kahdesta Yorkshiren ritarista. Kuitenkin joulukuussa 1530 hänen isänsä kuoli, minkä jälkeen John peri paroni Latimerin tittelin ja muutti Lordihuoneeseen . Hän istui ensimmäisen kerran 16. tammikuuta 1531. 17. maaliskuuta 1531 hän toi kunnianosoituksen omaisuudestaan, vaikka hän ei ollut vielä ennen huhtikuuta 1534 suorittanut kaikkia isänsä testamentissa mainittuja maksuja [11] .

Tämän eduskunnan työpäiväkirjat eivät ole säilyneet, lukuun ottamatta yhtä, joka osoittaa, että paroni Latimer oli jatkuvasti läsnä kokouksissa. Myös 2 hänen Thomas Cromwellille osoitettua kirjeään , jotka on päivätty 1534 ja 1536, on säilynyt, ja ne pyysivät lomaa. Vuonna 1536 Latimer oli poissa eduskunnan avajaisista; kuitenkin myöhemmin hän ilmestyi, mutta lähti pian omaisuutensa luo [12] .

Vaikka Johannes allekirjoitti vuonna 1530 vetoomuksen, jossa hän pyysi paavi Klemens VII :tä nopeuttamaan Henrik VIII:n avioeroa Aragonian Katariinasta ja että hän ehkä kolmannen vaimonsa vaikutuksesta suhtautui myötämielisesti kirkon uudistukseen, häntä epäiltiin vuonna 1536 myötätuntoa armon pyhiinvaelluksena tunnetulle katoliselle kansannousulle . Yksi hänen keskuksistaan ​​oli Mashamshire, jossa Latimer oli suuri magnaatti. Hänen pääasuntonsa, Kalkaroksen linna sijaitsi myös siellä . Lisäksi hän toimi Yorkin arkkipiispan taloudenhoitajana Riponissa. Siksi paroni Latimeria kehotettiin marraskuussa 1536 estämään levottomuuksien leviäminen alueella, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Ilmeisesti hänet pakotettiin 14. lokakuuta vannomaan valan pyhiinvaeltajille. Mutta myöhemmin hän oli Durhamin ja Richmondshiren joukkojen komentaja ja oli myös yksi kapinallisten edustajista, jotka veivät viestin Thomas Howardille, Norfolkin herttualle , Doncasterissa 27. lokakuuta. Lisäksi hän oli kapinallisten johtajien joukossa, kun he tapasivat 21. marraskuuta Yorkissa ja joulukuun alussa Pontefractissa . Kuitenkin jälkimmäisellä kerralla hän pyysi Yorkin arkkipiispaa Edward pitämään saarnan "onko mahdollista käydä sotaa prinssiä vastaan". On mahdollista, että tämä oli yritys osoittaa uskollisuutta kuninkaalle auttaakseen pyhiinvaelluksen johtamisessa rauhanomaiseen lopputulokseen [11] [12] .

Myöhemmin Latimer, mahdollisesti vaimonsa Catherine Parrin vaikutuksen alaisena, ei osallistunut tammikuussa 1537 kapinaan , jota johti Sir Francis Bigot , joten Norfolkin herttua esitti epäonnistuneen pyynnön pitää Johnin pohjoisen neuvostossa . Thomas Cromwellillä oli perusteltuja epäilyksiä Latimerin uskollisuudesta. Siksi, kun hän uskaltautui Lontooseen kesäkuussa , pelättiin vakavasti, että hänet teloitettaisiin. Norfolkin herttua kuitenkin jatkoi myötätuntoa Johnia kohtaan sanoen, että hänen oli pakko osallistua kapinaan kuoleman kivun vuoksi. Varotoimenpiteenä Latimer otti useita vaiheita. Erityisesti hän myönsi kuninkaalliselle neuvonantajalle elinkoron 20 aatelisen elatukseen ja vuokrasi hänelle myös talonsa Lontoossa. Vuoteen 1538 mennessä hän oli hankkinut entisen luostarikiinteistön Nun Monctonissa useissa muissa paikoissa Yorkshiressa. Lisäksi hän myi samana vuonna yhden kiinteistön Buckinghamshiressa Cromwellin ystävälle John Gostwickille toisen Cromwellille itselleen. Tämän seurauksena hän ilmeisesti onnistui vakuuttamaan hallituksen luotettavuudestaan. Häntä auttoivat myös vaimonsa sukulaiset, jotka vastustivat kapinallisia. Vuosina 1539, 1540 ja 1542 Latimer osallistui eduskunnan kokouksiin, toukokuussa 1542 hänet nimitettiin metsänhoitajaksi ; samana vuonna hän osallistui sotilaskampanjaan Skotlannissa [11] [12] [15] .

John kuoli Lontoossa 2. maaliskuuta 1543 ja haudattiin Pyhän Paavalin katedraaliin . 12. syyskuuta 1542 päivätyssä testamentissaan, joka hyväksyttiin 15. maaliskuuta 1543, hän varmisti vaimostaan, poikastaan ​​ja palvelijoistaan. Johnin perillinen oli hänen ainoa poikansa John . Leski Catherine Parr avioitui kuningas Henrik VIII:n kanssa 12. heinäkuuta 1543, jolloin hänestä tuli hänen kuudes vaimonsa [11] .

Avioliitot ja lapset

Ensimmäinen vaimo: entinen 1520 Dorothea de Vere (k. 7. helmikuuta 1527), Sir George de Veren ja Margaret Staffordin tytär. Lapset [9] [16] :

• John Neville (n. 1520 - 22. huhtikuuta 1577), 4. paroni Latimer vuodesta 1543 [9] .
• Margaret Neville (ennen vuotta 1526 - vuoden 1542 jälkeen) [9] .

2. vaimo: 20. heinäkuuta 1526 lähtien Elizabeth Musgrave , Sir Edward Musgraven ja Joan Warden tytär Tästä avioliitosta ei syntynyt lapsia [9] .

3. vaimo: vuodesta 1533 Catherine Parr (1512 - 5. syyskuuta 1548), Sir Thomas Parr ja Maud Greenin tytär, Sir Edward Burghin (Borough) leski . Tästä avioliitosta ei syntynyt lapsia [9] .

Aviomiehensä kuoleman jälkeen Catherine Parr meni naimisiin kuningas Henrik VIII:n kanssa 12. heinäkuuta 1543, jolloin hänestä tuli hänen kuudes vaimonsa [9] .

Muistiinpanot

1. ↑ Nevillet (entinen Fitz-Muldred) olivat aristokraattien jälkeläisiä, joilla oli omaisuutta Durhamissa Pohjois-Englannissa. Heillä oli luultavasti anglosaksiset ja mahdollisesti skotlantilaiset juuret. Myöhempien sukututkimusten mukaan Dolphin, ensimmäinen luotettavasti tunnettu Nevillen esi-isä, oli Skotlannin Dunkeld-dynastian perustajan Crinanin jälkeläinen [6] [7] .

1. ↑ Dockray K. Neville, John, kolmas Baron Latimer // Oxford Dictionary of National Biography  (englanti) / C. Matthew - Oxford : OUP , 2004.
2. ↑ 1 2 Lundy D. R. John Neville, 3. Lordi Latymer // The Peerage 
3. ↑ Sukulainen Britannia
4. ↑ 1 2 Lundy D. R. John Neville, 3. Lordi Latymer // The Peerage 
5. ↑ Ignatiev S. V. Skotlanti ja Englanti 1400-luvun ensimmäisellä puoliskolla. - S. 32.
6. ↑ Pyöreä John H. Feodaalinen Englanti - historiallisia tutkimuksia 1100- ja 1200-luvuilta. - s. 488-490.
7. ↑ Tarjoajat Hilary S., Doyle Anthony Ian, Pipe AJ FitzMeldred, Neville ja Hansard // North of the Tees - tutkimukset keskiaikaisesta Britannian historiasta. - s. 2-3.
8. ↑ Tuck A. Neville, Ralph, Westmorlandin ensimmäinen kreivi (n. 1364–1425) // Oxford Dictionary of National Biography .
9. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 John Neville , kolmas Lordi Latymer  . Peerage. Haettu 31. heinäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 25. tammikuuta 2012.
10. ↑ Burke J. Yleinen ja heraldinen sanakirja Englannin, Irlannin ja Skotlannin sukupuuttoon kuolleista, uinuvista ja keskeytyneistä kielistä. - s. 392.
11. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Ford LL Neville, Richard, toinen paroni Latimer (n. 1467–1530) // Oxford Dictionary of National Biography .
12. ↑ 1 2 3 4 5 Bindoff ST Neville, Sir John I (1493-1543), Snape, Yorks // Parlamentin historia.
13. ↑ Ustinov V. G. Ruusujen sodat. Yorkit vs Lancasters. - S. 311-312.
14. ↑ Archbold WAJ Neville, John (1490?-1543) // Kansallisen biografian sanakirja / Toimittanut Sidney Lee. - L .: Smith, Elder & Co , 1894. - Voi. XL. Myllar-Nicholls. - s. 269.
15. ↑ James SE Katherine [Kateryn, Catherine] [os. Katherine Parr] (1512–1548) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
16. ↑ Dockray K. Neville, John, kolmas paroni Latimer (1493–1543) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.

Kirjallisuus

• Ustinov V. G. Ruusujen sodat. Yorkit vs Lancasters. — M .: Veche , 2012. — 432 s. - (Historiatiedostot). - 2000 kappaletta.  — ISBN 978-5-9533-5294-9 .
• Bindoff ST Neville, Sir John I (1493-1543), Snape, Yorks // Parlamentin historia: alahuone 1509-1558. - Boydell & Brewer, 1982. - ISBN 9780436042829 .
• Burke J. Yleinen ja heraldinen sanakirja Englannin, Irlannin ja Skotlannin sukupuuttoon kuolleista, uinuvista ja keskeytyneistä kielistä . – Lontoo, 1831.
• Dockray K. Neville, John, kolmas paroni Latimer (1493–1543) // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
• Englannin, Skotlannin, Irlannin, Ison-Britannian ja Yhdistyneen kuningaskunnan täydellinen vertaus / Toimittanut. - 2. tarkistettu painos. – Lontoo: The St. Catherine Press, 1959. Voi. XII (osa 2). Tracton Zoucheen.
• Archbold WAJ Neville, John (1490?-1543) // Kansallisen elämäkerran sanakirja / Toimittanut Sidney Lee. - L .: Smith, Elder & Co , 1894. - Voi. XL. Myllar-Nicholls. - s. 269.

Linkit

• John Neville, kolmas  lordi Latymer Peerage. Haettu: 31.7.2020.
• Earls of Westmoreland 1397-1523 (Neville  ) . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Haettu: 31.7.2020.

Temaattiset sivustot	Peerage
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Kansallisen elämäkerran sanakirja Eduskunnan historia Oxfordin elämäkerta
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä