Uusi Yuefu eli Poetry Renewal Movement ( kiinaksi 新 乐府运动, pinyin xīnyuèfǔyùndòng , pall. Xin yuefu yundong ) oli runouden uudistusliike Tang -aikakaudelta (618–907), jota johtivat runoilijat (元繨ien () ja Boyanyen )白居易). Tämän liikkeen ideat toistavat Han Yun ja Liu Zongyuanin näkemyksiä , jotka kannattivat paluuta "muinaiseen tyyliin" (古文運動) proosassa. Suurin ero New Yuefun ja Han -aikakauden Yuefun välillä on, että musiikki ei ollut suora osa uutta Yuefua. Tämän liikkeen tavoitteet voidaan ilmaista Bo Juyin sanoilla "Kirje Yuan Zhenille " (kiinaksi: 與元九書).
”Oikeudessa palvellessani jouduin käsittelemään monia asioita.
Ikääntyessäni ja kommunikoimalla ihmisten kanssa aloin syventää tapahtumia
lukemisen aikana - etsiä tarkempaa merkitystä ja tulin siihen tulokseen
, että kirjallisuuden tulee palvella aikansa,
vastata aikamme elämään ja tapahtumiin. [yksi]
Alkuperäinen teksti:
自 登朝 來 ， 年齒 漸 長 閱事 漸 多。 與 人 ， ， 多詢 時務 ； ， ， 求 理道 始知 文章 合 為時 而 ， ， 事 。。。。。。。 hei
Näin ollen painotetaan runon sosiaalista tehtävää allegorisena opetuksena. [2]
An Lushanin kapinan lopussa Kiina oli valitettavassa tilassa, yhteiskunta syöksyi kaaokseen, byrokratia juuttui korruptioon. Nähdessään tilanteen pahenevan päivä päivältä koulutetut ihmiset toivoivat, että uudistukset ja moraalin leviäminen auttaisivat pelastamaan tuhoutuvan maan. [2] Tällaiset ideat löysivät tiensä kirjallisuuden maailmaan. Siten ilmestyi kaksi osaa: paluu "muinaiseen tyyliin" (古文運動) proosassa ja "runouden uudistusliike". Ideoitaan jakaneet runoilijat perivät Du Fun sosiaalisen runouden perinteet . He pyrkivät runoissaan heijastamaan ihmisten kärsimystä ja sosiaalisia paheita.
Bo Juyi - KERÄÄN DIHUAN RUOHAA
Kaikki leipä katosi:
kevätsade ei kostuttanut niitä.
Kaikki korvat makaavat:
syyspakkana tuli aikaisin.
Ja niin vuosi päättyi.
Meillä ei ole murua suussamme.
Kävelen peltojen läpi
keräten dihuan-ruohoa.
Ruohon kerääminen -
mihin tarvitsen sitä?
Ehkä
he antavat minulle ruokaa siitä.
Pieni valo sarastaa -
ja menen kuokkani kanssa.
Yö lähestyy -
eikä kori ole vieläkään täynnä.
Vien sen
punaiselle ovelle rikkaalla pihalla
Ja myyn ruohon
valkokasvoiselle herralle.
Isäntä ottaa
sen ja käskee häntä ruokkimaan hevosta, jotta
kyljet
paistavat ja maa loistaa kirkkaudesta.
Haluan
loput viljat hevoselta vastineeksi.
Pelastakoot he
nälkäisen laihan vatsani.
[yksi]
Korkea-arvoiset virkamiehet ja rikkaat ottivat tällaiset teokset vihamielisesti vastaan, eikä moraalin levittäminen runoudessa saanut tukea. [2] Tämän suuntauksen teokset ovat täynnä hyväntekeväisyyden henkeä ja huolta isänmaan kohtalosta. [2]