Kiinalainen

Tämä sivu tai osio sisältää tekstiä aasialaisilla kielillä. Jos sinulla ei ole tarvittavia fontteja , jotkin merkit eivät välttämättä näy oikein.

Kiinalainen
Kiinan kielen levinneisyys maailmassa:      Maat, joissa se on tärkein tai virallinen      Maat, joissa on yli 5 miljoonaa puhujaa      Maat, joissa on yli miljoona puhujaa      Maat, joissa on yli 500 tuhatta puhujaa      Maat, joissa on yli 100 000 puhujaa      Kaupungit, joissa on huomattava määrä puhujia
oma nimi	suullinen puhe: 漢語,汉语 kirjallinen puhe: 中文
Maat	Kiinan kansantasavalta , Taiwan , Singapore , Filippiinit , Malesia , Indonesia , Itä-Timor , Thaimaa , Vietnam , Myanmar , Kambodža , Yhdysvallat , Venäjä , Intia
virallinen asema	Kiina Kiinan tasavalta Singapore Wa(tunnistamaton)Organisaatiot:      YK SCO ASEAN
Kaiuttimien kokonaismäärä	1 299 877 520 henkilöä [yksi]
Luokitus
kiinalais-Austronesialaiset kielet kiinalais-tiibetin kielet Kiinalainen
Kirjoittaminen	Kiinalainen kirjoitus , perinteiset kiinalaiset merkit ja yksinkertaistettu kiina
Kielikoodit
GOST 7.75-97	valas 315
ISO 639-1	zh
ISO 639-2	chi ja zho
ISO 639-3	zho
ISO 639-5	zhx
Etnologi	zho
ABS ASCL	71
IETF	zh
Glottolog	sini1245
Wikipedia tällä kielellä

Kiinan kieli ( kiina , siniittinen , siniittinen kielet [ 2 ] ; kiina trad ..kittaihanyu.pall,hànyǔpinyin,汉语.ex,漢語 , joka koostuu lajikkeista , mukaan lukien täysin toisiaan käsittämättömät [3] [4] . Kiina on puhutuin moderni kieli yli 1,3 miljardilla puhujalla [5] .

Kiina on yksi kiinalais-tiibetiläisen kieliperheen kahdesta haarasta . Se oli alun perin Kiinan suurimman etnisen ryhmän , han -  ihmisten kieli . Vakiomuodossaan kiina on Kiinan ja Taiwanin virallinen kieli ja yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kuudesta virallisesta ja työkielestä .

Kiinan kieli on kokoelma hyvin erilaisia ​​murteita , ja siksi useimmat kielitieteilijät pitävät sitä itsenäisenä kielihaana , joka koostuu erillisistä, vaikkakin sukulaisista kieli- ja/tai murreryhmistä [3] [6] .

Kiinan kansantasavallassa " putonghua " (kirjaimellisesti "yleinen/tavallinen puhe"), joka perustuu pohjoiskiinan pekingin ääntämisnormiin (länsimaisessa kirjallisuudessa "mandariini") on hyväksytty viralliseksi kirjalliseksi ja suulliseksi standardiksi. . Taiwanissa, Hongkongissa ja Macaossa sen vastinetta (minimaalisilla eroilla) kutsutaan " goyuksi " ("valtion kieli"), Singaporessa ja Malesiassa - " huayu " ("kiinan / Kiinan kieli"). "Kiinan" monimutkainen sosiolingvistinen käsite yhdistää modernin kiinan kielen ja sen murteet (mutta ei kansallisten vähemmistöjen kieliä - uiguurit, mongolilaiset, tiibetiläiset jne.). Monilla murteilla ei ole kirjallista kieltä, joka on olemassa suullisessa muodossa, ja ne käyttävät tarvittaessa kiinalaisia ​​​​standardeja , jotka ovat ääntämisessä samanlaisia ​​[7] .

Venäjällä ilmaus "kiina" (mukaan lukien koulutusohjelmat) tarkoittaa useimmiten pohjoiskiinan kieltä ja sen vakiomuunnelmaa - putonghua .

Linguogeography

Laji ja runsaus

Kiina on Kiinan , Taiwanin ja Singaporen virallinen kieli . Sitä puhuu yli 1,3 miljardia ihmistä maailmanlaajuisesti.

Kiina on yksi YK :n kuudesta virallisesta ja työkielestä , ja sitä vietetään vuosittain 20. huhtikuuta Kiinan kielen päivänä YK:ssa . Historiallisesti tämä on han -kansan kieli , joka hallitsee Kiinan kansantasavaltaa (yli 90 % maan väestöstä). Lisäksi kymmeniä miljoonia kiinalaisia, jotka säilyttävät kielensä, asuvat lähes kaikissa Kaakkois-Aasian maissa (Singaporessa, yli 75 % väestöstä); merkittävä kiinalainen diaspora on hajallaan ympäri maailmaa.

New Yorkin osavaltio on muuttanut vaalilakiaan niin, että kaikki vaaleihin liittyvät asiakirjat on käännettävä kolmelle kiinan murteelle kaikissa osavaltion laajuisissa kaupungeissa, joissa on yli miljoona asukasta. Kiinan lisäksi listalla oli espanja, korea, filippiiniläinen ja venäjä [8] .

Venäjällä vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 70 722 ihmistä puhuu kiinaa.

Murreryhmät

Kiinalaisia ​​murreryhmiä on 10: pohjoinen superryhmä (北 bei, lukuisin - yli 800 miljoonaa puhujaa), jin, hui, wu (吴), xiang (湘), gan (赣), Hakka (客家), yue (粤) ryhmät , pinghua ja min (闽) superryhmä. Murteet eroavat toisistaan ​​foneettisesti (mikä vaikeuttaa murteiden välistä kommunikaatiota, vaikka murteet yhdistävät säännölliset äänivastaavuudet), sanaston ja osittain kieliopin osalta, vaikka niiden kieliopin ja sanaston perusteet ovat samat. Eri murteiden puhujien viestintäväline on standardikiina, jota kutsutaan Kiinassa putonghuaksi (普通话), Hongkongissa huayuksi (华语) ja Taiwanissa goyuksi (国语), fonetiikassa, kirjoittamisessa on hyvin pieniä eroja niiden välillä. putonghuassa ja huayussa käytetään yksinkertaistettuja hieroglyfejä, ja goyu käyttää perinteisiä hieroglyfejä .

Kirjallinen kieli perustuu pohjoisiin murteisiin. Nykyaikainen foneettinen normi perustuu pekingin ääntämiseen. Aiemmin oli kuitenkin muita ääntämisnormeja, joskus hyvin erilaisia ​​kuin Pekingissä: esimerkiksi Tang-dynastian aikakaudella , jolloin suurin osa klassisista kiinalaisista teksteistä luotiin, keskikiinan kielen normi perustui ääntämiseen. joka säilyi Etelä-Kiinan murteissa ja lähellä nykyisten murreryhmien .

kiinalainen kirjoitus

Toisin kuin useimmat kirjoitukset, kiinalainen kirjoitus ei koostu kirjaimista, vaan hieroglyfeistä , vaikka erilaisia ​​kiinalaisia ​​aakkosia käytetään yhä enemmän ( pinyin Kiinassa ja Zhuyin fuhao tai bopomofo Taiwanin tasavallassa ovat yleisimpiä ). Jokainen merkki tarkoittaa erillistä tavua ja erillistä morfeemia . Hieroglyfien kokonaismäärä ylittää 80 tuhatta, mutta suurin osa niistä löytyy vain klassisen kiinalaisen kirjallisuuden monumenteista.

• 500 yleisimmän merkin tuntemus riittää ymmärtämään 80 % tavallisesta nykykiinalaisesta tekstistä, 1000 ja 2400 merkin tunteminen mahdollistaa vastaavasti 91 % ja 99 % tällaisen tekstin ymmärtämisen.
• 3000 merkkiä riittää sanomalehtien ja ei-erikoislehtien lukemiseen.
• Suuret yksiosaiset kaksikieliset sanakirjat sisältävät pääsääntöisesti 6000-8000 hieroglyfiä. Tämän osan joukossa on jo useita hyvin harvoin käytettyjä hieroglyfejä, esimerkiksi sellaisia, joita käytetään antiikin rituaaliesineiden tai perinteisen kiinalaisen lääketieteen lääkkeiden nimissä.
• Täydellisin kiinalaisten merkkien sanakirja Zhonghua zihai (Kiinan merkkien meri中華字海) vuoden 1994 painoksessa sisältää 85 568 [9] merkkiä.

Tällä hetkellä kiinalaisia ​​merkkejä on kahdessa versiossa: yksinkertaistettu, käyttöön otettu Manner-Kiinassa ja perinteinen - Taiwanissa, Hongkongissa ja joissakin muissa maissa.

Perinteisesti kiinalaiset kirjoittivat ylhäältä alas ja sarakkeet kulkivat oikealta vasemmalle. Tällä hetkellä Kiina kirjoittaa pääasiassa vaakasuunnassa, vasemmalta oikealle, noudattaen eurooppalaisten kielten mallia; pystykirjoitusta käytetään edelleen Taiwanissa vaakakirjoituksen ohella. Manner-Kiinassa vertikaalista kirjoitusta ja uudistusta edeltäviä hieroglyfejä käytetään kuitenkin edelleen semanttisena viittauksena perinteiseen kiinalaiseen kulttuuriin - taidehistoriallisissa julkaisuissa, taidekausijulkaisuissa jne.

Toukokuun alussa 2004 Taiwanin parlamentti hyväksyi uuden kirjoittamislain. Nyt kaikki viralliset asiakirjat on kirjoitettava vain vaakasuorilla viivoilla. Kuten puhuja selitti, muutos johtuu siitä, että asiakirjoihin syötetyt numerot ja englanninkieliset sanat luovat kaaosta. Innovaatiot eivät vaikuta fiktioon.

On olemassa lukuisia järjestelmiä kiinan kirjoittamiseen aakkosjärjestykseen. Niistä laajimmin käytetty on hanyu pinyin - järjestelmä , jolla on virallinen asema Kiinassa ja YK : ssa . Käänteinen prosessi - muiden kielten sanojen kääntäminen hieroglyfeiksi  - ei ole niin tiukasti säännelty, joten yhdellä vieraalla sanalla voi olla useita versioita hieroglyfimerkinnästä.

Kiinalaiset nuoret käyttävät vastauksissaan erityisiä digitaalisia koodeja , jotka kuulostavat merkityksellisiltä lauseilta (esim. 520 - wu er ling = 我爱你 in ai ni, I love you).

Historia

Kiina on yksi vanhimmista nykyään olemassa olevista kielistä. Hänellä on myös vanhin tällä hetkellä käytössä oleva kirjoitusjärjestelmä. Japanilaiset ja korealaiset käyttävät kiinan kielen hieroglyfejä sekä omia aakkosia ( kana , hangul ) (jälkimmäinen on vain eteläkorealaisessa versiossa, lisäksi se on erittäin rajoitettu).

Vanhin kiinan kielen olemassaolon kirjallisista asiakirjoista on ennustuskirjoituksia uhrieläinten luissa ja kilpikonnankuorissa (XIV-XI vuosisatoja eKr.). Ne todistavat muodostuneen kielijärjestelmän olemassaolosta jo Shang-Yin- kaudella . Heidän löytönsä juontuu kuitenkin 1900-luvun alusta, kun taas tutkimus jatkuu tähän päivään asti eikä ole vielä kaukana valmiista.

Pääasiallinen kiinan kielen perinteitä pitävä elementti oli virallinen kirjoituskieli wenyan . Yhden kirjoitusjärjestelmän hallitsemisesta tuli ainutlaatuinen ilmiö, joka mahdollisti heterogeenisten murteiden olemassaolon, jotka kehittyivät jonkin aikaa itsenäisten valtioiden puitteissa. (Katso vanha kiina )

Poliittisista syistä kiinan kielessä vallitsi pohjoiset, eteläisiin verrattuna yhtenäisemmät murteet. Niiden pohjalta muodostettiin "virkamiesten kieli", guanhua , joka sai imperiumin virallisen kielen aseman. Yhdessä hänen kanssaan ns. Baihua  on tavallisten ihmisten puhuttu kieli.

Suuri käännekohta kiinalaisen kulttuurin historiassa oli puhutun kielen kirjallinen käyttö; Jin Shengtan ( kiina trad. 金聖歎, ex. 金圣叹, 1610?—1661) pidetään tämän johtajana . . Lukutaidon demokratisointiliike 1900-luvun alussa merkitsi vallankumouksellista siirtymistä baihuaan kirjallisen viestinnän pääkieleksi ja kiinalaisten murteiden yhdistämisen alkua. Jos lukeakseen kirjallisen kielen sanomalehtiä piti tietää 12-13 tuhatta hieroglyfiä, niin baihuassa - 3-5 tuhatta, mikä teki sanomalehdistä laajan lukijajoukon ulottuvilla. Vuoteen 1922 mennessä suurin osa Kiinan lehdistöstä oli siirtynyt baihuaan [10] .

Kiinan kielen sanasto on käynyt läpi kaksi muutosvaihetta: uuden semanttisen kerroksen mukauttaminen, joka syntyi buddhalaisuuden tunkeutuessa Kiinaan 1. vuosisadalla eKr. n. e. - ja sulautuminen New Age -maailman sanakirjaan, jonka saavutettavin kantaja oli japanin kieli: 1900-luvun alusta. alkaa monien länsimaisten käsitteiden tunkeutuminen, jotka on mukautettu aikoinaan lainattujen kiinalaisten kirjainten avulla, mutta muotoutuvat jo Japanissa ja ovat siten lainauksia kiinan kielelle.

Tilastojen mukaan Kiinassa julkaistiin vuoteen 1911 asti 12 067 painosta 4813 kiinan kielen teoksesta [11] .

Kielelliset ominaisuudet

Fonetiikka ja fonologia

Kiinan konsonantit ja vokaalit on järjestetty rajoitettuun määrään kiinteän sävellyksen sävyisiä tavuja. Mandariinikiinassa on 414 tavua [12] [13] , mukaan lukien sävelmuunnelmat - 1332 [14] ( mandariinikielessä on 4 semanttista sävyä, jokaisessa tavussa voi olla 1-4 sävelmuunnelmaa + neutraali sävy) [15] . Tavujako on morfologisesti merkittävä, eli jokainen tavu on morfeemin tai yksinkertaisen sanan äänikuori. Sävyjärjestelmässä on lukusäännöt: äänet voivat muuttaa tai neutraloida .

Nykyaikaiset taulukot, joita käytetään suoritettaessa Putonghuan tietotason ("Putonghua shuiping zeshi") valtiokoetta, sisältävät 400 tavua huomioimatta sävyeroja. Taulukot perustuvat nykyaikaiseen normatiiviseen foneettiseen sanakirjaan "Xinhua Zidian" (Peking, 1987), jonka tavuluettelosta jätettiin pois 18 välihuomautusta ja harvinaisia ​​hieroglyfien lukemia, joita pidetään murreina tai vanhentuneina kirjaina [16] .

Morfologia

Morfeemi on yleensä yksitavuinen. Jotkut vanhoista yksitavuisista sanoista eivät ole syntaktisesti itsenäisiä - niitä käytetään vain monimutkaisten ja johdannaisten sanojen komponentteina. Kaksitavuiset (kaksimorfeemiset) sanat hallitsevat. Terminologian kehittyessä enemmän kuin kaksitavuisten sanojen määrä kasvaa [15] .

Sananmuodostus tehdään sananmuodostus- , liitos- ja muunnosmenetelmillä .

Perinteisesti kiinan kielellä ei ollut juuri lainkaan suoria lainauksia, mutta se käytti laajalti semanttisia jäljityspapereita, esimerkiksi 电 - sähköä, kirjaimia. salama, 电脑 - tietokone, valaistu. sähköaivot, 笔记本电脑 - kannettava tietokone, lit. kannettava tietokone. Foneettiset lainaukset ovat nykyään yleistymässä, kuten 克隆 ( kelong ) 'klooni'. Jotkut uudet lainaukset alkavat korvata olemassa olevia kalkkeja, esimerkiksi 巴士 (bāshì) 'bus' ( englanniksi  bus ) korvaa sanan 公共汽车, lit. julkinen kaasuvaunu.

Kiinassa monissa tapauksissa on mahdotonta erottaa yhdyssanaa lauseesta. Muotoilua edustavat pääasiassa verbaaliset aspektuaaliset jälkiliitteet. Valinnainen monikkomuoto, joka muodostuu jälkiliitteestä 们 (mies), on luontainen henkilöitä ja persoonapronomineja merkitseville substantiiviille.

Yhtä liitettä voidaan käyttää "ryhmä" suunnittelussa, eli se voi viitata useisiin merkittäviin sanoihin. Liitteitä on vähän, joskus valinnaisia, ja niillä on agglutinoiva luonne. Agglutinaatio kiinan kielessä ei tarkoita sanojen välisten suhteiden ilmaisua, ja kielen rakenne pysyy pääosin eristäytyvänä .

Kiinan syntaksille on ominaista nimitysjärjestelmä, suhteellisen kiinteä sanajärjestys: määritelmä edeltää aina määriteltyä, riippumatta siitä, kuinka se (määritelmä) ilmaistaan: yhdestä sanasta koko lauseeseen. Olosuhteet, jotka ilmaistaan ​​asteen adverbeillä jne., sijoitetaan ennen verbiä; niin sanotut "lisäykset" (aika, tulos) seuraavat yleensä verbiä.

Lause voi olla aktiivisen ja passiivisen konstruktion muodossa; mahdollisia sanojen permutaatioita (tietyissä rajoissa), jotka eivät muuta niiden syntaktista roolia. Kiinan kielellä on kehittynyt monimutkaisten lauseiden järjestelmä, joka muodostuu liittoutuneesta ja ei-liitosta koostumuksesta ja alisteisuudesta.

Merkittävät puheen osat jaetaan perinteisesti "nimiin" ja "predikaatteihin". Jälkimmäinen sisältää myös adjektiiveja. Monien sanojen monikäyttöinen käyttö on mahdollista. Moderni kiina tekee eron nykyisen tulevaisuuden ja menneen ajan välillä, olemassa on luettelo näkökulmaindikaattoreista ja monimutkainen modaalisten hiukkasten järjestelmä.

Kiinan kielellä on kehittynyt funktiosanojen järjestelmä. Tärkeimmät ovat: prepositiot , postpositiot , konjunktiot , partikkelit , vastasanat , lauseen jäsenten indikaattorit , predikatiiviset neutraloijat .

Subjektin ja objektin välisen suhteen kannalta kiina on aktiivinen kieli , mutta aktiivisten ja statiivisten verbien välisiä eroja ei ilmaista morfologisesti, vaan syntaktisesti.

Antroponyymi

Tyypillisesti kiinalaisilla on yksi- tai kaksitavuinen etunimi , joka kirjoitetaan sukunimen jälkeen. On olemassa sääntö, että kiinalainen nimi on käännettävä putonghuaksi . Tähän sääntöön liittyy hyvin tunnettu tapaus, kun isältä, innokkaalta Internet-surffaajalta, evättiin poikansa rekisteröinti nimellä " @ " [17] .

Aikaisemmin kiinalaisilla oli elämänsä aikana useita nimiä: lapsuudessa - "maito", tai lapsen nimi (xiao-ming, kiinalainen harjoitus 小名, pinyin xiǎo míng ), aikuiset saivat virallisen nimen (min, kiinalainen harjoitus 名, pinyin míng ), työntekijöillä sukulaisten keskuudessa oli toinen nimi (zi, kiina ex. 字, pinyin zì ), jotkut ottivat myös salanimen (hao, kiina ex. 号, pinyin hào ). 1980-luvun puoliväliin mennessä oli kuitenkin yleistynyt, että aikuisilla oli vain yksi virallinen nimi, min, vaikka "maitoiset" nimet olivat vielä yleisiä lapsuudessa [18] :164-165 .

Venäjällä kiinalaisen sukunimen ja nimen väliin laitetaan yleensä välilyönti: Sukunimi Nimi , kun nimi kirjoitetaan yhteen. Vanhoissa lähteissä kiinalaiset nimet kirjoitettiin tavuviivalla (Feng Yu-hsiang), mutta myöhemmin jatkuva kirjoitusasu [18] :167 (oikein - Feng Yu-hsiang) hyväksyttiin . Yleisimmät kiinalaiset sukunimet ovat Li ( kiinalainen 李, pinyin Lǐ ), Wang ( kiinalainen王, pinyin Wáng ) , Zhang ( kiinalainen张, pinyin Zhāng ) [18 ] : 164 .

Kiinalaisnaiset pitävät yleensä tyttönimensä menessään naimisiin eivätkä ota miehensä sukunimeä (lähes yleisesti Kiinan kansantasavallassa ), mutta lapset perivät yleensä isänsä sukunimen.

Toponymy

Kiinan kielessä toponyymit sisältävät maantieteellisen ominaisuusluokan tunnisteen . Kiinankielinen luokan tunniste sijoitetaan toponyymin loppuun. Samanaikaisesti järvien ja vuorten nimet voidaan kirjoittaa kahdella tavalla: "X järvi" [19] / "Lake X" ja "X mountain" / "Mountain X".

Fraseologismit ja viittaukset

Tällä hetkellä kiinalaisessa fraseologiassa yleisimmän luokituksen ehdottaa kiinalainen kielitieteilijä Ma Guofan (马国凡), joka koostuu viidestä numerosta:

1. Chengyu ( kiina trad. 成語, ex. 成语, pinyin chéngyŭ , kirjaimellisesti: "valmis ilmaisu") on idioomi .
2. Yanyu ( kiina trad. 諺語, ex. 谚语, pinyin yànyŭ ) - sananlasku
3. Sehouyuy ( perinteinen kiinalainen 歇後語, esim.歇后语, pinyin xiēhòuyǔ , kirjaimellisesti: "puhe, jonka loppu on katkaistu") - vihjailu-allegoria
4. Guanyunyu ( kiina trad. 慣用語, ex. 惯用语, pinyin guànyòngyŭ , kirjaimellisesti: "tavallinen ilmaisu") on fraseologinen yhdistelmä
5. Suyu ( kiinalainen trad. 俗語, ex. 俗语, pinyin súyǔ , kirjaimellisesti: "puhekielellinen ilmaisu") - sanonta

Kiinan kielen, sekä muinaisen että nykyajan, fraseologisten yksiköiden lisäksi kiinan kielessä on viittauksia tai ennakkoilmiöitä nimeltä "diangu" ( kiinalainen harjoitus 典故), jotka ovat fraaseja muinaisista teksteistä (yksi suurimmista lähteistä on romaani " Kolme " kuningaskunnat "). Mitä tulee fraseologisiin yksiköihin, Kiinassa julkaistaan ​​erityissanakirjoja tällaisille ilmauksille [20] . Erityisesti "diangun" esiintyminen vaikeuttaa vakavasti kiinalaisen klassisen runouden ymmärtämistä, mikä vaatii lukijalta suurta koulutusta [21] [22] .

Mielenkiintoinen fakta

Kiinan kieli on listattu Guinnessin ennätysten kirjaan yhdeksi maailman vaikeimmista kielistä (eurooppalaisten näkökulmasta) sen hieroglyfikirjoituksen sekä laajalle levinneen homonyymian vuoksi, joka on kuitenkin minimoitu. samoilla hieroglyfeillä [23] . Samalla nykykiinan homofonit ja homonyymit minimoidaan ympäröivän kontekstin kautta sekä lisäämällä niihin tulkitsevia sanoja, jotka konteksti liittää selventämällä merkitystä. Levyluettelossa se mainitaan Chippewa- , Haida- , Tabasaran- ja Eskimo -kielten ohella .

Katso myös

• Kiinalais-venäläisen käytännön transkription säännöt
• Viivojen kirjoitusjärjestys hieroglyfeihin
• Kiinan sanakirjat
• Luettelo kiinan murteista
• Nykyaikaiset kiinalaiset kirjainsanat
• HSK tentti
• Cangjie (kirjain)

Muistiinpanot

1. ↑ kiina // Ethnologue - 25 - Dallas, Texas : SIL International , 2022.
2. ↑ Yu. B. Koryakov . Kiinan kielet . Suuri venäläinen tietosanakirja . Haettu 17. kesäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 12. huhtikuuta 2017. (määrätön)
3. ↑ 1 2 *David Crystal, The Cambridge Encyclopedia of Language (Cambridge: Cambridge University Press, 1987), s. 312. "Lajikkeiden keskinäinen ymmärtämättömyys on tärkein syy viitata niihin erillisinä kielinä."
   • Charles N. Li, Sandra A. Thompson. Mandarin Chinese: A Functional Reference Grammar (1989), s. 2. "Kiinan kieliperhe on geneettisesti luokiteltu kiinalais-tiibetiläisen kieliperheen itsenäiseksi haaraksi."
   • Jerry Norman. Chinese (1988), s. 1. "Nykyaikaiset kiinalaiset murteet ovat todella enemmän kuin kieliperhe".
   • John DeFrancis. Kiinan kieli: Fakta ja fantasia (1984), s. 56. "Kiinan kielen kutsuminen yhdeksi kieleksi, joka koostuu eriasteisista murteista, on harhaanjohtamista minimoimalla erot, jotka Chaon mukaan ovat yhtä suuria kuin englannin ja hollannin välillä. Kiinan kielen kutsuminen kieliperheeksi tarkoittaa kielenulkoisten erojen ehdottamista, joita ei itse asiassa ole olemassa, ja jättää huomiotta Kiinan ainutlaatuinen kielellinen tilanne.
4. ↑ kiina // BDT. T.14. M., 2009.
5. ↑ Yhteenveto kielikoon mukaan Arkistoitu 23. tammikuuta 2013 Wayback Machinessa // Lewis, M. Paul (toim.  ) , 2009. Ethnologue: Languages ​​of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International.
6. ↑ Kiinan kielet , Encyclopædia Britannica . Arkistoitu alkuperäisestä 8. joulukuuta 2015. Haettu 30. marraskuuta 2015.
7. ↑ Moskvicheva S.A., Li Xue. Kieliehdokkaiden luokittelu Kiinan kansantasavallan sosiolingvistisessa tilassa  // Venäjän kansan ystävyyden yliopiston tiedote. - 2017. - Nro 4 . - S. 1103-1117 . — ISSN 2411-1236 . (Venäjän kieli)
8. ↑ Venäjän kielestä tuli virallinen kieli New Yorkin osavaltiossa Arkistoitu 16. syyskuuta 2010 Wayback Machinessa
9. ↑ Daniel G. Peeble, SCML: Kiinan merkkien rakenteellinen esitys arkistoitu 10. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa 29. toukokuuta 2007
10. ↑ Kiinalaisten kirjainten uudistus // Tiede ja elämä . - 2022. - Nro 5 . - S. 67 .
11. ↑ Galambos, Imre. Varhaisen kiinalaisen kirjoittamisen ortografia: todisteita vasta kaivetuista käsikirjoituksista . Budapest, 2006:12 n.4.
12. ↑ Eri arvioiden mukaan 397 - 420 tavua. Katso: Gong Shi (恭士).Beijing hua li ju jing yu doshao yinjie? (北京话里究竟有多少音节？-- Kuinka monta tavua on Pekingin murteessa?) // Zhongguo yuwen (中国语文)，1958，Kiinan kielen ja QV:n kieli V. Sofrouot kirjoitus. M., 2007. S. 20
13. ↑ Aleksakhin A.N. Kiinan kielen teoreettinen fonetiikka. Modernin kiinalaisen putonghuan teoreettisen fonetiikan peruskurssi. / Aleksakhin A.N. - Venäjän federaation opetus- ja tiedeministeriön hyväksymä opetusapuväline pedagogisten yliopistojen opiskelijoille erikoisalalla "Vieraat kielet". Toinen painos, korjattu ja suurennettu. - Moskova: Eastern Book, 2011. - S. 342. - 1 -342 s. — ISBN 978-5-7873-0541-8 .
14. ↑ Aleksakhin A. N. Kiinan kielen teoreettinen fonetiikka
15. ↑ 1 2 Solntsev V. M. Kiinan kieli // Linguistic Encyclopedic Dictionary . - 1990. - S. 225 . — ISBN 5-85270-031-2 .
16. ↑ O. I. Zavyalova. Kiinan kieli // Kiinan henkinen kulttuuri: tietosanakirja: 5 osaa 2006-- V. 3. Kirjallisuus. Kieli ja kirjoittaminen. M., 2008. S. 643.
17. ↑ Vanhemmat Kiinassa yrittivät antaa lapselleen nimen "@" Arkistoitu 6. huhtikuuta 2009 Wayback Machinessa
18. ↑ 1 2 3 Kryukov M.V., Reshetov A.M. Kiinalainen // Henkilönimijärjestelmät maailman kansojen keskuudessa. - M .: Nauka , 1989. - S. 164-170 .
19. ↑ http://www.mwr.gov.cn/english1/20040802/38171.asp Arkistoitu 14. maaliskuuta 2009 Wayback Machinessa  - Water Resources -ministeriö
20. ↑ Bylevsky V.P. Ennakkotapahtumien (diangu) funktiot kiinalaisissa mediateksteissä  // Elektroninen tieteellinen lehti "Mediascope". - 2015. - Nro 3 . (Venäjän kieli)
21. ↑ Fedorenko N. Kiinalainen runous // Kiinan runouden antologia / Käännös kiinan kielestä Guo Mo-Zhon ja N. T. Fedorenkon  päätoimituksissa . - M . : Valtion kaunokirjallisuuden kustantamo , 1957. - T. 1 . - S. 11 . (Venäjän kieli)
22. ↑ Bylevsky V.P. Precedent- ilmiöt (diangu) Kiinan kansantasavallan median diskurssissa Arkistokopio 24.7.2020 Wayback Machinessa  : väitöskirja filologisten tieteiden kandidaatin tutkintoa varten: 10.0110 / [MSU]. - Moskova, 2016. - 275 s. : sairas.
23. ↑ Guinnessin ennätys. kielitietueita. Vaikeimmat kielet . Haettu 9. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 25. elokuuta 2011. (määrätön)

Kirjallisuus

• Kozhevnikov I. R. Sanakirja nykyaikaisen kiinan kielen tavallisista ilmaisuista. M., 2005
• Yuan Chiahua. Kiinan kielen murteet / Toim. prof. G.P. Serdyuchenko. - M .: Nauka, 1965. - 55 s. - 1200 kappaletta.
• Kurdyumov V. A. Kiinan kielen kurssi. Teoreettinen kielioppi. - M . : Citadel-trade, Lada, 2005. - 576 s. - 3000 kappaletta.  — ISBN 5-9564-0015-3 .
• Voitsekhovich IV Käytännön nykykiinan kielen fraseologia. M., 2007
• Kiinan henkinen kulttuuri: tietosanakirja 5 osassa . M., 2006. - T. 3. Kirjallisuus. Kieli ja kirjoittaminen. 2008. 727 s. Yleisen osion "Kieli ja kirjoittaminen" artikkeleiden kirjoittajat ovat O. I. Zavyalova ja A. M. Karapetyants, kieltä ja kirjoittamista koskevien sanakirjojen kirjoittajat O. I. Zavyalova , I. T. Zograf, L. R. Kontsevich, A. V. Nemtinova, F. Yu. Tavrovsky, R. G. Shapiro. Valittu venäjänkielisten teosten bibliografia, jonka on laatinut V. P. Zhuravleva
• Zavyalova OI Kiinan kielen suuri maailma. M.: Itäinen kirjallisuus, 2010. 287 s. ISBN 978-5-02-036434-9 .

Linkit

• Zadoenko T.P. "Lyhyt essee nykykiinalaisen sävyjärjestelmästä" Arkistoitu 9. tammikuuta 2007 Wayback Machinessa
• The Chinese Linguistic Miracle - artikkeli Kiinan kansantasavallan kielipolitiikasta ja nykyaikaisesta Kiinan kielitieteestä Arkistoitu 16. maaliskuuta 2009 Wayback Machinessa

Piirustusmerkin tunnistus

• Käsinkirjoituksen tunnistus + kiina-englanti sanakirjat arkistoitu 10. helmikuuta 2011 Wayback Machinessa

Sanakirjat

• Kiinan verkkosanakirja käsialalla ja pinyin -haulla arkistoitu 2. huhtikuuta 2022 Wayback Machinessa
• Kiinan sanakirjat Lingvolle
• Suuren kiina-venäläisen sanakirjan online-versio alla. toim. Oshanin, täydennettynä kiina-englanti-sanakirjoilla Arkistoitu 2. huhtikuuta 2022 Wayback Machinessa
• Online-kiina-venäläinen sanakirja (suuret sanat latinalaisessa translitteraatiossa) Arkistoitu 6. kesäkuuta 2013 Wayback Machinessa
• Tiivis venäjä-kiina-sanakirja arkistoitu 16. heinäkuuta 2010 Wayback Machinessa

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri tanskalainen Iso venäläinen maailman ympäri Pieni Brockhaus ja Efron Britannica (verkossa)
Bibliografisissa luetteloissa	GND : 4113214-2 J9U : 987007285631105171 LCCN : sh85024301 NDL : 00573873 NKC : ph128222