Gadfly (romaani)

Paarma
Englanti  Gadfly

Ensimmäisen painoksen kansi 1897
Genre romaani
Tekijä Ethel Lilian Voynich
Alkuperäinen kieli Englanti
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 1897
kustantamo Henry Holt ja yritys [d]
Wikilainauksen logo Wikilainaukset

The Gadfly ( eng.  The Gadfly ) on vallankumouksellinen romanttinen romaani, englantilaisen, myöhemmin amerikkalaisen kirjailijan Ethel Lilian Voynichin teos, joka tunnetaan parhaiten venäjänkieliselle lukijalle . Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1897 Yhdysvalloissa .

Sisältö

Romaani kuvaa maanalaisen vallankumouksellisen järjestön " Nuori Italia " jäsenten toimintaa 1800 - luvun ensimmäisellä puoliskolla ; Kristinuskoa arvostellaan ankarasti . Romaani kertoo tarinan nuoresta, naivista, rakastuneesta, täynnä ideoita ja romanttisia illuusioita, Arthur Burtonia. Kaikki pettivät, herjasivat ja hylkäsivät hänet. Hän katoaa simuloimalla itsemurhaa ja palaa myöhemmin kotimaahansa 13 vuotta myöhemmin toisella nimellä, miehenä, jolla on vääristynyt ulkonäkö, kieroutunut kohtalo ja paatunut sydän. Hän esiintyi ihmisten edessä, joita hän kerran rakasti ja tunsi, pilkkaava kyynikko journalistisella salanimellä Gadfly.

Hahmot

Gadflyn prototyyppi

Puolalaiset kirjallisuudentutkijat väittivät kategorisesti, että Gadflyn todelliset prototyypit olivat Puolan sosiaali-vallankumouksellisen puolueen " Proletariat " johtajat, kun taas venäläiset lukijat heti "The Gadflyn" Venäjällä julkaisemisen jälkeen tunnistivat hänessä venäläisten vallankumouksellisten tutut piirteet. . Jotkut tutkijat uskovat, että Gadflyn kuvassa on helppo havaita Mazzinin ja Garibaldin piirteet [1] .

Vuonna 1955 neuvostokirjailijat onnistuivat jäljittämään New Yorkissa asuneen E. L. Voynichin ja alkoivat pitää yhteyttä häneen. Kirjeessä B. N. Polevoylle (New York, 11. tammikuuta 14. 1957) hän kirjoitti Arthurin (Gadflyn) prototyypeistä ja muista sankareista [2] :

Kysyt minulta, oliko elämässä oikea prototyyppi Arthurista. Ihmisillä, joilla ei ole luovaa mielikuvitusta, on usein tällaisia ​​kysymyksiä. Mutta en ymmärrä, kuinka kirjailija voi kysyä minulta tätä. Tietenkään romaanin kuvissa ei aina ole oikeiden ihmisten prototyyppejä; eivätkö ne ole seurausta monimutkaisesta prosessista, joka tapahtuu kirjoittajan mielikuvituksessa seuraavien tekijöiden vaikutuksesta:

1) kirjoittajan henkilökohtainen kokemus, 2) niiden ihmisten kokemus, joiden kanssa kirjailija tai kirjoittaja tapaa, ja 3) hyvä erudition (mikä on totta minun tapauksessani).

Ainoa kuva The Gadflyssä, jota voin pitää osittain muotokuvana - ja tässäkin tapauksessa hyvin katkera muotokuva - on Gemma, jonka kuva on jossain määrin kopioitu - erityisesti hänen henkilökohtainen ulkonäkönsä - rakkaalta ystävältäni Charlotte Wilsonilta, joten joka auttoi. Kropotkin paljon työssään. Hän toimitti Svoboda-sanomalehteä Lontoossa, ja hän esitteli minut Stepnyakin.

Varhaisesta nuoruudesta asti vaikuttivat minuun suuresti Mazzinin elämäkerta ja kirjoitukset, ja myöhemmin (1885-1886) Abbé Lamennais'n elämä ja kirjoitukset, jonka "Uskollisen sanat" tunnen melkein ulkoa. Raamattu ja Shakespearen, Miltonin, Shelleyn ja Blaken teokset (hänen runoillaan "Onnellinen kääpiö, lennän, elän tai kuolen", jotka tiesin lapsuudesta asti) vaikuttivat mielestäni eniten nuoruuden tietoisuuteeni. Lamennen persoonallisuus vaikutti mielestäni osittain Montanellin kuvan syntymiseen.

Arthurin kuvan alkuperä liittyy pitkäaikaiseen kiinnostukseeni Mazziniin ja tuntemattoman nuoren mustavalkoiseen muotokuvaan, joka sijaitsee Louvressa ja jonka näin ensimmäisen kerran vuonna 1885. On luonnollista ja ymmärrettävää, että romaani nähdään heijastuksena venäläisestä tai puolalaisesta vaikutuksesta, kuten rouva Taratuta huomauttaa esipuheessaan The Gadflyn uudelle venäläiselle painokselle. Missä Itä-Euroopan lisäksi Lontoon ja Länsi-Euroopan venäläisten ja puolalaisten emigranttien joukossa voisin tutustua suoraan oloihin, jotka vallitsi tavalla tai toisella Italiassa Mazzinin nuoruuden aikana? Toisaalta Anna Neill, joka oli juuri lukenut uudelleen Mazzinin kirjaa Ihmisen velvollisuudet ja muita esseitä edeltäneet elämäkerralliset muistiinpanot, huomautti minulle lukuisia yksityiskohtia, jotka hänen mielestään olisivat voineet vaikuttaa Arthurin kuvan luomiseen. .

Mitä tulee romaanisi Kulta, minulle on nyt selvää, miksi tällainen loppu syntyi, ja nyt ymmärrän, että sinulla ja minulla on täysin päinvastaiset käsitykset romaanin luomisprosessista. Jos hahmosi perustuvat oikeisiin ihmisiin, sinulla ei tietenkään ole varaa ottaa heihin rennosti!

Lempinimi "Gadfly" viittaa luultavasti Sokrateen , joka tuomitsee ateenalaisten paheet, joita Platon vertasi hilpeää hevosta pistävään ja siten toimintaan rohkaisevaan nuijaan.

Suosio Venäjällä

Romaani oli suosittu Englannissa (vuoteen 1920 - 18 painosta), vallankumousta edeltäneellä Venäjällä ja Yhdysvalloissa, myöhemmin Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa. Romaanin julkaisuvuosi Venäjällä - 1898 - oli Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen  ensimmäisen kongressin vuosi . Romaanin The Gadfly käännös ilmestyi ensimmäisen kerran Mir Bozhiy -lehden liitteenä vuodelle 1898. Vuonna 1898 The Gadfly julkaistiin erillisenä painoksena. Sitä jakelivat G. M. Krzhizhanovsky , E. D. Stasova , Grigory Petrovski , I. V. Babushkin , Ya. M. Sverdlov , M. Gorky . Tätä kirjaa rakasti P. A. Zalomov , joka palveli Gorkia romaanin " Äiti " sankarin prototyyppinä . G. I. Kotovsky , N. A. Ostrovski , A. P. Gaidar , M. I. Kalinin , Zoya Kosmodemyanskaya pitivät "Gadflysta" . Vuoden 1988 painos ( Pravda toim. ) sanoo, että The Gadfly oli Yu.A. Gagarinin suosikkikirja . Gadfly kuljetettiin pois myös muissa maissa, myös siellä, missä sitä ei selvästikään kannustettu. Kirjailija ja näyttelijä Ljudmila Andreevna Yamshchikova, M. V. Yamshchikovan tytär, joka kirjoitti salanimellä “ Al. Altaev ", otti kirjallisen salanimen Art Felice sankari Voynichin kunniaksi . Sitä lukevat modernin iranilaisen kirjailijan Mahbod Serajin romaanin "Teheranin katot" hahmot. Nikolai Aleksejevitš Ostrovskin romaanissa " Kuinka terästä karkaistiin " päähenkilö Pavka Kortšagin viittaa useaan otteeseen romaaniin "Gadfly" ja lukee yhdessä jaksossa katkelman siitä puna-armeijan sotilaille.

Klassisen venäjänkielisen käännöksen teki Natalia Volzhina .

Näyttösovitukset

Kolme romaaniin perustuvaa elokuvaa kuvattiin Neuvostoliitossa.

Vuonna 1985 Leningradin valtionteatterissa. Lenin Komsomolin ohjaaja Gennadi Egorov esitti romaanin juonen pohjalta rockmusikaalin Alexander Kolkerin musiikkiin "The Gadfly" Mihail Bojarskin kanssa Rivares-Gadflynä.

Vuonna 1982 romaanin juonen mukaan baletti nimeltä " Rivares " lavastettiin Sulkhan Tsintsadzen musiikin mukaan , ja vuonna 1987 elokuvastudiossa " Georgia-Film " kuvattiin samanniminen balettielokuva , jonka koreografia Aleksei Chichinadze , elokuvaohjaaja Bidzina Chkheidze , nimiroolissa (balettijuhlat) MAMT- Vadim Tedeev taiteilija .

Vuonna 2003 kerrottiin kiinalaisen ohjaajan Wu Tianmingin elokuvan "The Gadfly" kuvaamisesta yhdessä elokuvastudion kanssa. A. Dovzhenko Ukrainassa . [3] .

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ E. L. Voynich. Valitut teokset kahdessa osassa. M., "Kaunokirjallisuuden taiteellinen kustantaja", 1958. s. 14 (esipuhe - E. Taratuta).
  2. ↑ E. L. Voynich. Valitut teokset kahdessa osassa. M., "Kaunokirjallisuuden taiteellinen kustantaja", 1958. s. 426-427.
  3. ↑ Ukrainassa kuvataan kiinalaisille tv-sarjaa "Gadfly" . NEWSru (21. kesäkuuta 2003). Käyttöpäivä: 25. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2014.

Linkit