Oulun koulu ( fin. Oulun koulu , ruotsi . Uleåborgsskolan ) on tyyliltään postmoderni alueellinen suuntaus suomalaisessa nykyarkkitehtuurissa . Se syntyi 1970-luvulla Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan pohjalta reaktiona modernin arkkitehtuurin yksitoikkoisuuteen ja rationaalisuuteen [1] . Yksi Oulun yliopistosta valmistuneiden nuorten arkkitehtien asettamia tavoitteita oli käynnistää vuoropuhelu arkkitehtuurin ja yhteiskunnan välillä, ymmärtää ja ottaa huomioon julkiset arvot ja tarpeet [2] .
Akateemikko Reima Pietilä (1923-1993), Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan professori, ns. orgaanisen arkkitehtuurin edustaja, tuki merkittävästi uutta arkkitehtuurin suuntaa . Pietela edisti eklektistä tyyliä, joka perustui hänen omiin orgaanis-morfologisiin arkkitehtuuriteorioihinsa, joihin sisältyi myös postmodernistisia suuntauksia. Hänen työssään yhdistyivät toisaalta punatiiliset rakenteet, mukaan lukien klassiset tiiliholvit, ja toisaalta monimutkaiset kaarevat "orgaaniset" muodot ja monimutkaiset kuviot. Tästä tyylistä tuli erittäin suosittu nuorten arkkitehtien keskuudessa Oulussa 1980-luvulla [1] .
Oulun koulun arkkitehdit etsivät monimuotoisuutta uusien rakennusten muodossa ja keskittyivät myös perinteisten koriste-elementtien käytön elvyttämiseen modernissa arkkitehtuurissa [1] . Heidän idoleinaan Pietilin lisäksi olivat Alvar Aalto (1898-1976) sekä kuuluisa amerikkalainen arkkitehti, orgaanisen arkkitehtuurin perustaja Frank Lloyd Wright [2] .
Oulun koulun tunnetuimpia rakennuksia ovat Oulunsalon kuntatalo (K. Niskasaari, R. Niskasaari, K. Viljanen, 1980-1982 [1] ; "Oulun koulun ikoni" [3] ), rakennus Oulun Pedagogisen Opiston (Х Taskiner, 1982), Nallikarin majakka (1988), Raatihuoneen rakennus Kiuruvedellä (K. Niskasaari, R. Niskasaari, K. Viljanen, 1984, 1987), seurakuntatalo Oulun kaupungin Mylluojan alueella (Etelä-Pasanen, 1983), kappeli Rovaniemen kaupungin Korkalovaaran alueella (P. Littov, 1988) sekä kappeli Pyhä Luukas Oulussa (M. Kuhalampi, S. Kärnönen, 1988) [1] .
Suosituksestaan huolimatta Oulun arkkitehtuurikoulu ei kestänyt kauaa: 1990-luvun alussa Oulun arkkitehtuuri palasi paljon hillitympään modernismiin. Tästä huolimatta moderni arkkitehtuuri Pohjois-Suomessa on edelleen paljon monipuolisempaa ja värikkäämpää verrattuna maan eteläosaan [1] .