Perimmäinen syy on perimmäinen syy johonkin.
Luomaton tai itse luoma syy, johon minkä tahansa syy-seurausketjun on lopulta johdettava.
Perimmäinen syy on käsite, joka laajentaa kaikkien äärellisten luonnonprosessien kausaalisuuden koko maailmaan: koska näillä prosesseilla on omat syynsä, niin koko maailman ilmaantumiselle on oltava syy. Tätä perimmäistä syytä kutsutaan Luojaksi .
Itse asiassa "alkuperäisen syyn" käsitteen esitteli Aristoteles , mutta se sai laajan levityksen vasta 1600-1700-luvuilla. Deismi rajoittaa Luojaa ensisijaisen syyn - ensimmäisen impulssin - toiminnalla, kun taas teismi antaa hänelle ominaisuuden puuttua luomansa maailman myöhempään kehitykseen (Jumalan Providence). Ensimmäisen syyn käsite siirtyi myös kristilliseen perinteeseen ja siitä tuli perusta yhdelle Luojan olemassaoloa koskevan kosmologisen väitteen versioista. Tämän väitteen mukaan jokainen havaittava tapahtuma on seurausta kausaaliketjusta, joka välttämättä päättyy ensimmäiseen syyyn, joka on Luoja . Tämän väitteen klassisen muotoilun antoi Pyhä Tuomas Akvinolainen . Monet myöhemmät ajattelijat, mukaan lukien David Hume ja Immanuel Kant , hylkäsivät kosmologisen väitteen .
Skolistiikassa ja modernissa eurooppalaisessa filosofiassa Luojaa kutsuttiin usein maailman perimmäiseksi syyksi: Bonaventuressa luomisen syy on jumalallinen täydellisyys; Toimiessaan (luomisessa) itsensä ulkopuolella Luoja ei menetä mitään olemuksestaan eikä lisää siihen mitään. "Luoja on samassa määrin ensimmäinen syy kuin olemisen viimeinen perusta, ja asiat voidaan tietää vain niiden syistä ja perusteista" (G. Leibniz ). I. Kant väitti, että syyn ja seurauksen suhde ei sovellu Luojan ja maailman välisen suhteen ymmärtämiseen: Luoja antaa maailmalle merkityksen ja peittää sen pelastavalla rakkaudella, Hän on Supersyy. Tomismissa Luoja nähdään kuitenkin asioiden olemassaolon (esse) ensimmäisenä syynä: Luoja Jumala antaa asioille olemassaolon, eikä ole niiden syy Leibnizin ja Kantin merkityksessä .
Buddhalaisuus uskoo, että perimmäinen syy on etsittävä omasta ymmärryksestä. Ensimmäisen syyn ongelmaa ei voi ratkaista älyllä. Mieli vain tuhlaa aikaa poiketen päätöksestä. Buddhalaisuus ei vaadi uskomaan, että ihminen itse on maailman Luoja, mutta hän lupaa, että kun tarvittavat vaatimukset täyttyy, ihminen itse tietää vastauksen ja ilman epäilyksen varjoa.