Postimestari (elokuva)

Postimestari
Saksan kieli  Der postmeister
Genre draama, sovitus
Tuottaja Gustav Ucicki
Tuottaja Carl Hartl
Perustuu Asema mestari
Käsikirjoittaja
_		 Gerhard Menzel
Operaattori
Säveltäjä
Elokuvayhtiö Wienin elokuva
Jakelija Universum Film AG
Kesto 92 min.
Maa  Natsi-Saksa
Kieli Deutsch
vuosi 1940
IMDb ID 0032935

"The Postmaster " ( saksa:  Der Postmeister ) on Gustav Uchitskyn ohjaama saksalainen draamaelokuva vuodelta 1940, joka perustuu A. S. Pushkinin romaaniin " The Stationmaster " sarjasta " Tarinat edesmenneestä Ivan Petrovitš Belkinistä ". Vuonna 1955 elokuvasta tehtiin uusintaversio - " Dunya ".

Elokuva voitti 8. Venetsian elokuvajuhlilla (1940) parhaan ulkomaisen elokuvan pääpalkinnon .

Juoni

Kaksi ohikulkijaa pysähtyy postiasemalla 1800-luvun puolivälin Venäjän takamailla, missä yksinäinen puolihullu postimestari kertoo kadonneesta tyttärestään Dunyasta. Lähtiessään asemalta matkustaja Mitya kertoo matkatoverilleen, joka matkustaa hänen kanssaan vaunuissa, tämän tytön kohtalosta.

Hänen isänsä, postimestari, yksinkertainen ja ystävällinen mies, rakasti Dunyaa kovasti. Jotenkin postiasemalle ilmestyy ratsuväen upseeri Minsky, joka viettelee tytön ja vie hänet mukaansa Pietariin . Mutta siellä hän ei mene naimisiin hänen kanssaan, vaan totuttaa hänet villiin elämään ja hylkää hänet. Dunya asettuu ystävänsä Elizabethin luo ja työskentelee aluksi hänen kanssaan räätälöintistudiossa, ja sitten hänestä tulee puolimaailman nainen -  jalo lelu, ja vain poika Mitya pitää häntä vilpittömästi rakkautena. Sellaista elämää eläessään Dunya kuitenkin kirjoittaa isälleen, että hänen kanssaan on kaikki hyvin. Kirjeen saatuaan vanha postimestari on niin iloinen, että hän lukee sen ääneen hevosilleen. Mutta pian isä, joka on huolestunut erään tutun vihjeistä tyttärensä pääkaupungin elämästä, saapuu Pietariin. Dunyan pyynnöstä Minsky järjestää väärennetyt häät isälleen, mikä rauhoittaa Dunyan isää, mutta riistää Dunyalta rakkaansa, koska hän loukkaantuu sellaisesta naamiaisesta. Dunya ampuu itseään sydämeen.

Mitya päättää tarinansa viestillä, että kapteeni Minsky meni Sevastopoliin Krimin sodan huipulla ja, kuten sanotaan, kuoli siellä.

Cast

Historia

Kuvaukset tapahtuivat Wienissä. Rooli elokuvassa on näyttelijä Hilda Krahlin tunnetuin teos . Elokuva teki tulevan näyttelijän ja ohjaajan Bernhard Wikin elokuvadebyyttinsä .

Elokuva sai ensi-iltansa 25. huhtikuuta 1940 - Molotov-Ribbentrop-sopimuksen aikana julkaistu elokuva kuvaa venäläisiä sympaattisessa valossa, toisin kuin ennen tai jälkeen julkaistuissa natsipropagandaelokuvissa (esim. " GPU "). [yksi]

Elokuva sijoittui 7. sijalle 20 eniten näytetyn elokuvan joukossa Saksassa vuonna 1940.

Neuvostoliiton kanssa käydyn sodan alkamisen jälkeen kesällä 1941 elokuvaa ei enää esitetty elokuvateattereissa, koska Imperiumin propagandaministeriön mukaan tämä elokuva loi liian sympaattisen kuvan Venäjän kansasta, joka nyt oli pidetty vihollisina. Vuonna 1944 elokuva kuitenkin palasi näytöille, ja sodan jälkeen se esitettiin menestyksekkäästi DDR:ssä, FRG:ssä ja Itävallassa.

Neuvostoliitossa elokuvaa ei esitetty myöskään ennen sotaa - elokuvalla ei ollut aikaa tuoda eikä sen jälkeen - koska ohjaaja oli yksi päähenkilöistä Kolmannen valtakunnan elokuvassa. [2]

Kritiikki

Kaikista Gustav Ucickin ohjaamista elokuvista Postmasteria pidetään taiteellisesti parhaana. [3]

Kuten elokuvakriitikko Sergei Lavrentjev totesi vuonna 1999 Art of Cinema -lehdessä , Utšitski ilmeisesti nautti elokuvaa luodessaan tilaisuudesta pitää tauko "ideologisista" elokuvista, ja jos ohjaajan muut kerran merkittävät propagandaelokuvat ovat vaipuneet unohduksiin ja kiinnostavat vain elokuvahistorioitsijoita, sitten Postmaster ja vuosien jälkeen yleisö ei unohda: [2]

Uchitsky asettuu perusteellisesti, mielihyvin Puškinin tarinan maailmaan, ja - mikä on yllättävää - saksalainen perusteellisuus antaa hänen tuntea ja melkein vangita ne venäläisen sielun hyvin salaperäiset impulssit ...

Kun aurinkotuoli ajaa leveällä lumisella tasangolla kuvassa, kamera seuraa sitä hieman kauemmin kuin kuluu vain juonen osoittamiseen. Olemme valmiita alkamaan höpöttelemään tuoleissamme ja hämmentyneinä toiminnan tarpeettomasta viivytyksestä. Mutta tasan sekunti ennen kuin alamme osoittaa tyytymättömyyttä, ohjaaja muuttaa suunnitelmaa. Juuri tämän rytmisen tekniikan avulla kaadetaan Postmasterin kehyksiin venäläisintä melankoliaa, joka sisältää sekä unelman elämänmuutoksista että niiden toteuttamisen mahdottomuuden niin ja milloin ja miten haluat.

Elokuvassa "The Postmaster", kuten tarinassa "The Station Agent", juoni ei ole vain tarina äkillisestä rakkaudesta, perheen tuhoutumisesta ja isän kärsimyksestä. Uchitskyn nauhassa voi tuntea tämän tarinan tyypillisyyden, toiston. Ei "tsaarihallitukselle", vaan, kuten tänään sanoisimme, geopoliittiselle alueelle, jossa Venäjä sijaitsee. Loppujen lopuksi pitkät lumimyrskytalvet korvaavat myrskyisät, iloiset, juhlavat keväät, jotka muuttuvat kuumaksi, usein tukahduttavaksi kesäksi, joka huipentuu syksyn hienoon rappeutumiseen ...

Jos tähän lisätään Heinrich Georgen vahva, ulkoisesti hillitty työ talonmiehen roolissa, tulee ymmärrettäväksi halu pitää Postimestari Puškinin vakuuttavimpana elokuvasovituksena ulkomaisessa elokuvassa.

Myös The Encyclopedia of International Film on samaa mieltä siitä, että asemapäällikön rooli on Heinrich Georgen paras rooli . [neljä]

Samalla todetaan, että elokuva ei ole sovitus tarinasta " The Stationmaster ": [5]

Poikkeamat tarinasta ovat valtavat. Alkuperäisen tekstin koko merkitys on päinvastainen: Dunya kuolee, ei hänen isänsä, koska se mitä Simson Vyrin Pushkinin tarinassa pelkää vain, toteutuu. ... Päätoimijoiden kolmio ja yhteiset piirteet ovat lopussa. Mutta voit löytää useita viittauksia muihin venäläisen klassisen kirjallisuuden teoksiin. Ensinnäkin Leo Tolstoin Anna Karenina, Lermontovin Fatalist, Mitä on tehtävä? Chernyshevsky, mutta näillä sattumuksilla ei ole intertekstuaalista tehtävää, niiden tehtävänä on välittää yleistä venäläistä makua.

Elokuva tehtiin taitavasti, se ei turhaan saanut palkintoja ja sitä pidetään klassikona. Ei ole epäilystäkään siitä, kuinka hyvä Postmaster-elokuva on, vaikka sillä on vähän yhteistä Pushkinin kanssa.

Muistiinpanot

  1. ↑ Erwin Leiser  - Natsi Cinema - s. 43 ISBN 0-02-570230-0
  2. ↑ 12 _ _ _ _ _ _ _
  3. ↑ Drewnyak - Kolmannen valtakunnan kuvaus
  4. ↑ Der Postmeister // Lexikon des internationalen Films. Zweitausendeins, abgerufen 27. helmikuuta 2017
  5. ↑ Andrea Mayer-Fraz ( Jena ) - Saksalainen elokuvasovitus elokuvasta The Stationmaster, 1940 // V kansainvälinen tieteellinen ja käytännön konferenssi elokuvasovituksesta. "Saksan kirjallisuuden klassikoita venäjän valkokankaalla ja venäjää saksaksi". (6.–7. joulukuuta 2012, Moskova, VGIK)

Lähteet

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Bibliografisissa luetteloissa