Siipikarjankasvatus

Siipikarjankasvatus  on maatalouden ala , joka on erikoistunut siipikarjanlihan , ruokamunien ja untuvien ( höyhenen [1] ) tuotantoon .

Siipikarjankasvatus on jaettu:

Kuvaus

Syötäviä munia saadaan pääasiassa munarotuisista kanoista , pienemmässä määrässä - liha-munasta ja lihakanoista . Broilerit ovat tärkein tapa tuottaa siipikarjanlihaa . Siipikarjanlihan saamiseksi kasvatetaan liharotuja kanoja , ankkoja , hanhia , kotikalkkunoita , helmikanoja sekä viiriäisiä , strutseja ja lihakyyhkysiä [3] [4] .

Nykyaikaiset siipikarjatilat ( siipikarjatilat ) ovat täysivaltaisia ​​toimialoja, jotka harjoittavat sekä siipikarjan kasvattamista että sen lihasta puolivalmisteiden valmistusta. Pääprosessit ovat automatisoituja . Häkkiparistoa käytetään useimmiten lintujen pitämiseen .

Siipikarjan sivutuotteet ovat untuvia ja höyheniä , ja tuotantojätteestä valmistetaan liha- ja luujauhoa . Samalla lintujen jätöksiä käytetään arvokkaana orgaanisena lannoitteena .

Historia

Kiinassa , Intiassa , Egyptissä , muinaisessa Roomassa kanankasvatus saavutti huomattavan täydellisyyden monia vuosisatoja ennen uutta aikakautta, ja se syntyi Intiasta 3000 vuotta eKr . e., missä kanat kesytettiin ensimmäisen kerran ja mistä ne levisivät muihin maihin. Tietoa kotimaisten ankkojen ja hanhien kasvatuksesta Euroopassa ja Aasiassa on useita vuosisatoja eaa. e. Kalkkunat kesytettiin Amerikassa , ja ne tuotiin ensimmäisen kerran Eurooppaan 1500-luvulla.

Euroopassa kanojen ja muiden lintujen järkevä kasvattaminen aloitettiin 1700-luvun lopulla Ranskassa , Hollannissa ja Englannissa . Myöhemmällä kaudella kanojen valinnalla ja asianmukaisella hoidolla, lihotuksella ja risteyttämisellä saavutettiin merkittäviä tuloksia kanojen taloudellisesti hyödyllisten ominaisuuksien ( munantuotanto , hedelmällisyys, lihan maku jne.) parantamisessa ja laaja valikoima rotuja. saatu ei vain Länsi- , vaan myös Itä-Euroopassa [5] .

Juuri kanankasvatus on historiallisesti yleistynyt, koska kanat (ja useimmissa tapauksissa siipikarjankasvatus on kanankasvatusta) ovat vaatimattomia ruuan, hoidon ja ylläpidon suhteen. Tärkeintä on kuitenkin, että munien määrä on paljon suurempi verrattuna muihin lintulajeihin samalla ajanjaksolla.

Tieteellinen siipikarjankasvatus

Yksi maataloustieteiden ja agrobiologian tieteenaloista on tieteellinen siipikarjankasvatus, jonka asiantuntijat ovat yhdistyneet World Poultry Scientific Associationiin ( VNAP ) ja järjestävät neljän vuoden välein maailmankongresseja [6] [≡] . VNAP:n alaisuudessa julkaistaan ​​tämän organisaation työelin, World's Poultry Science Journal , ja myös kansallisia osastoja on muodostettu [7] .

Yhdysvalloissa on riippumaton tieteellinen siipikarjayhdistys , joka julkaisee Poultry Science -lehteä . Vuonna 1995 perustettiin National Poultry Museum, joka on osa National Agricultural Centeriä ja Hall of Famea [8] .

Maailman tuotanto

Vuonna 2019 maailmanlaajuisesti teurastettiin noin 71 miljardia eläintä kanantuotantoa varten, mikä on 3,1 % enemmän kuin vuonna 2018. Maailman keskimääräinen kananlihan teurastussato on 1,7 kg, pysyen suhteellisen vakaana. Vuonna 2019 maailman kananlihan tuotanto oli 119 miljoonaa tonnia. Tuotantomäärä on kasvanut keskimäärin 3,7 % vuodessa vuodesta 2007 lähtien. Vuodesta 2007 vuoteen 2019 suurin keskimääräinen vuosikasvu saavutettiin Venäjällä .

Kananlihan tuotannon johtajia vuonna 2019 ovat Yhdysvallat (20 miljoonaa tonnia), Brasilia (16 miljoonaa tonnia) ja Kiina (14 miljoonaa tonnia), joiden osuus maailman tuotannosta on 42 prosenttia. Näitä maita seuraavat Venäjä, Intia, Meksiko, Indonesia, Japani, Turkki, Iran, Argentiina ja Myanmar, joiden yhteenlaskettu osuus on 22 prosenttia. [9]

Euroopan unionin siipikarjantuottajien ja -kauppiaiden liiton mukaan vuonna 2017 johtavien tuottajien siipikarjanlihan tuotannossa ja myynnissä saavutettiin seuraavat likimääräiset indikaattorit [10] :

Yhteensä miljoonia tonneja
Maa
Kanat tuotettu
Kanat viedään
Broilereita tuotettu
Kalkkunat tuotettu
Argentiina ↗ 2.107 ↗ 0,185 ↗ 2.086 ?
USA ↗ 21 316 ↗ 3.091 ↗ 18 596 ↘2,712 _
Euroopan unioni ↗ 15 872 ↘ 1,497 ↗ 12 844 ↘2.121 _
Brasilia ↗ 13 992 ↗ 4000 ↘ 13.118 ?
Kiina ↘ 16 450 ↗ 0,400 ↘ 11.600 ?
Kanada ? ? ? 0,169
Meksiko ↗ 3.061 ? ↗ 3 400 0,017
Venäjä ↗ 4 580 ? ↗ 3 870 ?
Etelä-Afrikka ↘ 1,543 ? 1 500 ?
Chile ↗ 0,730 ? ? ?
Japani ↘ 1,519 ? ? ?
Intia ↗ 2 993 ? ↗ 4 400 ?
Indonesia ? ? 1 600 ?
Iran ? ? ↘ 1,962 ?
Thaimaa ? ↗ 0,770 ↗ 1 900 ?
Saudi-Arabia ↘0,692 _ ? ? ?
Valko-Venäjä ? 0,145 ? ?
Turkki ↘ 1,895 ↗ 0,360 ? ?
Ukraina ↗ 1,259 ↗ 0,300 ? ?
Vuoteen 2016 verrattuna: ↗ Kasvu ↘ Lasku
"?" - ei dataa

10 parasta maata kananmunien tuotannossa [11] :

Yhteensä miljardeissa kappaleissa
Kiina USA Intia Meksiko Brasilia Venäjä Japani Indonesia Turkki Pakistan
529 106.7 88.14 55.42 50,94 44.35 43.35 33,94 19.28 17.08

Venäjä: tuotanto

Vuoden 2020 lopussa kaikkien luokkien tilat tuottivat 6,7 miljoonaa tonnia siipikarjaa (elopainossa teurastettaviksi) ja 44,8 miljardia munaa, mikä oli enemmän kuin vuoden 2019 tulos. Siipikarjan osuus kotieläintuotannon määrästä oli 43,1 %. [12]

Vuonna 2020 kalkkunan tuotanto kasvoi 14,5 prosenttia teuraspainoltaan 330 000 tonniin, ja tulot olivat yli 50 miljardia ruplaa. Venäläisellä on keskimäärin 2,2 kiloa vuodessa, yritykset ovat valmiita lisäämään tuotantoa 4,5 kiloon kalkkunanlihaa. Suurin kalkkunanlihan tuottaja on Damate Group of Companies, sen volyymi on 46 % markkinoista. Vuonna 2020 Damate tuotti 151 tuhatta tonnia kalkkunanlihaa teuraspainossa, mikä on 15 % enemmän kuin vuonna 2019. Toisella sijalla on Tambovskaya Turkey LLC. Tämä venäläis-espanjalainen yritys, Cherkizovo-ryhmän ja Grupo Fuertesin yhteinen hanke, vie 15% markkinoista ja tuotti 49 tuhatta tonnia. Tulan alueen "Krasnobor" -maatalousteollisuustilalla on 7% markkinoista, ne tuottivat 22,1 tuhatta tonnia kalkkunanlihaa. Neljännellä sijalla ovat Morozovskajan (Omskin alue) ja Yurginskajan (Tjumenin alue) siipikarjatilat, jotka tuottivat 21,1 tuhatta tonnia kalkkunanlihaa. TOP-5 sisältää Ural-siipikarjakompleksin Bashkirian eteläosassa, Meleuzin kaupungissa, joka tuotti 18 tuhatta tonnia kalkkunanlihaa. [13]

Siipikarjanlihan tuotanto (kaikkien luokkien tiloilla (elopainona teurastettaviksi), tuhat tonnia
vuosi Määrä, tuhat tonnia Vuosikasvu, % Lähde
2012 4875 [neljätoista]
2013 5152 ▲ 5,68 % [neljätoista]
2014 5585 ▲ 8,40 % [neljätoista]
2015 6039 ▲ 8,13 % [neljätoista]
2016 6191 ▲ 2,52 % [neljätoista]
2017 6618 ▲ 6,90 % [neljätoista]
2018 6671 ▲ 0,80 % [neljätoista]
2019 6708 ▲ 0,55 % [neljätoista]
2020 6728 ▲ 0,30 % [viisitoista]
Siipikarjanlihan tuotanto henkeä kohti, kg
vuosi Määrä, kg Vuosikasvu, % Lähde
2012 25.3 [neljätoista]
2013 26.7 ▲ 5,53 % [neljätoista]
2014 28.9 ▲ 8,24 % [neljätoista]
2015 31.0 ▲ 7,27 % [neljätoista]
2016 31.5 ▲ 1,61 % [neljätoista]
2017 33.6 ▲ 6,67 % [neljätoista]
2018 34.2 ▲ 1,79 % [neljätoista]
2019 34.1 ▼ -0,29 % [neljätoista]

Maailmankauppa

Kananlihan vientitoimitusten määrä kasvoi 3,7 % 16 miljoonaan tonniin vuonna 2019. Vienti on kasvanut keskimäärin 4,2 % vuodessa vuodesta 2007 lähtien. Arvoltaan maailman kananlihan vienti kasvoi hieman 23,7 miljardiin dollariin (IndexBox-arvio) vuonna 2019.

Kahden suurimman vientimaan - Brasilian (4 miljoonaa tonnia) ja Yhdysvaltojen (3,3 miljoonaa tonnia) - osuus kananlihan kokonaisviennistä vuonna 2019 oli yhteensä noin 47 prosenttia. Hollannin (1,5 milj. tonnia) osuus kokonaisviennistä oli 9,8 %, ja seuraavaksi tulee Puola 7,7 prosentin osuudella. Seuraavat viejät ovat Thaimaa (510 tuhatta tonnia), Belgia (489 tuhatta tonnia), Turkki (478 tuhatta tonnia), Iso-Britannia (356 tuhatta tonnia), Saksa (350 tuhatta tonnia), Ukraina (338 tuhatta tonnia) , Hongkongin erityishallintoalue (311 tuhatta tonnia) ja Ranska (251 tuhatta tonnia) muodostavat yhdessä 20 % kokonaisviennistä. Vuodesta 2007 vuoteen 2019 viennin kasvu oli nopeinta Ukrainassa, Puolassa, Thaimaassa ja Turkissa.

Kananlihan keskimääräinen vientihinta vuonna 2019 oli 1 518 dollaria tonnilta, laskua 2 %. Ranskan vientihinta oli korkein (1 853 dollaria/tonni), kun taas Ison-Britannian keskiarvo (924 dollaria/tonni) oli yksi alhaisimmista.

Venäjä: vienti ja tuonti

Vuonna 2020 Venäjä vei siipikarjanlihaa 427,2 miljoonan dollarin arvosta, mikä on 31 % enemmän kuin vuonna 2019. Fyysisesti siipikarjanlihan vienti oli 295 tuhatta tonnia. Kuitenkin vain 6 % tuotetusta siipikarjanlihasta menee vientiin. Kiina on Venäjän viennille lupaavin, Indonesian ja Malesian markkinat ovat alikehittyneet. Euroopan unioni ja Yhdysvallat suunnittelevat ostojen lisäämistä. Yksi alan suurimmista ongelmista on riippuvuus tuontijalostusmateriaalista. Lihakanojen siitosmunaa tarvitaan noin 3 miljardia vuodessa – noin 7 miljoonaa untuvikkoa ja 766 miljoonaa siitosmunaa tuodaan maahan. Kasvattajat kehittävät kotimaista lihakanojen hybridiä (risteytystä). [16]

Venäjälle vuonna 2020 siipikarjanlihan tuonti kasvoi 0,6 % - 228,8 tuhanteen tonniin. [17]

Siipikarjanlihan vienti, tuhat tonnia
vuosi Määrä, tuhat tonnia Vuosikasvu, % Lähde
2015 68 [kahdeksantoista]
2016 111 ▲ 63,24 % [kahdeksantoista]
2017 163 ▲ 46,85 % [kahdeksantoista]
2018 227 ▲ 39,26 % [kahdeksantoista]
2019 205 ▼ -9,69 % [kahdeksantoista]
2020 295 ▲ 43,90 % [19]

Siipikarjanlihan kulutus

Vuonna 2019 eniten kananlihaa kulutettiin Malesiassa (59 kg per henkilö), Brasiliassa (55 kg per henkilö) ja Yhdysvalloissa (50 kg per henkilö).

Siipikarjanlihan kulutus Venäjällä

Vuonna 2020 siipikarjanlihan osuus kulutusrakenteessa alkoi olla 50,1 % eli 31 kiloa henkilöä kohti, mikä on 1,6 kertaa rationaalista normia korkeampi.

Siipikarjanlihan tuotanto kasvoi 3,2 %, kun taas eläimenosien tuotanto väheni 0,5 %. Suurin osa tuotannosta tulee jäähdytetylle siipikarjanlihalle. Jäähdytetyn siipikarjanlihan keskimääräinen vuosihinta vuonna 2020 on 5 % alhaisempi kuin vuonna 2019. [kaksikymmentä]

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ Tiraspol // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 nidettä (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
  2. ↑ Kovna // Brockhausin ja Efronin juutalainen tietosanakirja . - Pietari. , 1908-1913.
  3. ↑ Siipikarja - Encyclopedia of Agriculture - Encyclopedias & Dictionaries . Haettu 27. huhtikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 2. helmikuuta 2013.
  4. ↑ Siipikarja // Suuri Neuvostoliiton Encyclopedia  : [30 osassa]  / ch. toim. A. M. Prokhorov . - 3. painos - M .  : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1969-1978.
  5. ↑ Wezyk S., Cywa-Benko K., Romanov MN (1994). "Suojeleminen alkuperäisten siipikarjarotujen sukupuuttoon tuhoutumista vastaan ​​Itä-Euroopan maissa / Ochrona przed zagładą rodzimych ras drobiu w krajach Wschodniej Europy" . Proceedings/Mat . Kansainvälinen symposium "Harvinaisten tuotantoeläinrotujen suojelutoimenpiteet" (Balice, 17.-19. toukokuuta 1994) / Miedz. Symp. "Prace nad zachowaniem rzadkich ras zwierząt gospodarskich" (Balice, 17.5.-19.1994) . Balice lähellä Krakovaa, Puola: National Research Institute of Animal Production (Puola); Puolan eläintuotannon yhdistys; Balice lähellä Krakovaa, Puola / Instytut Zootechniki, Polskie Towarzystwo Zoologiczne. s. 25-26. OCLC  105064213 . Arkistoitu alkuperäisestä 2020-10-17 . Haettu 17.10.2020 . Käytöstä poistettu parametri |deadlink=( ohje ) (Englanti)
  6. ↑ Katso esimerkiksi katsaus puheista XIX Maailman siipikarjakongressissa, joka pidettiin 20.-24. syyskuuta 1992 Amsterdamissa ( Alankomaat ): Romanov M. Genetiikan ja valinnan ongelmat kongressin materiaaleissa  // Siipikarjankasvatus: päiväkirja. - M . : Venäjän maatalousministeriö, 1993. - elokuu ( osa 43 , nro 8 ). - S. 36-39. — OCLC  899128350 . — ISSN 0033-3239 . Arkistoitu 11. lokakuuta 2020.  (Käytetty: 11. lokakuuta 2020)
  7. ↑ Katso esimerkiksi muistiinpanot ajankohtaisista tapahtumista VNAP:n kansallisissa osastoissa: Romanov MN Polish Branch  (englanniksi)  // World's Poultry Science Journal : Journal. - Cambridge , Iso- Britannia : World's Poultry Science Association; Cambridge University Press , 1995. Voi. 51 , no. 1 . - s. 114-115 . — ISSN 0043-9339 . Arkistoitu 20. lokakuuta 2020.  (Käytetty: 20. lokakuuta 2020) ; Romanov MN Polish Branch  (englanniksi)  // World's Poultry Science Journal : aikakauslehti. - Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta: World's Poultry Science Association; Cambridge University Press, 1995. Voi. 51 , no. 3 . — s. 363–364 . — ISSN 0043-9339 . Arkistoitu 21. lokakuuta 2020.  (Käytetty: 21. lokakuuta 2020) ; Romanov MN Ukrainan haara  (eng.)  // World's Poultry Science Journal : Journal. - Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta: World's Poultry Science Association; Cambridge University Press, 1995. Voi. 51 , no. 1 . - s. 115 . — ISSN 0043-9339 . Arkistoitu 20. lokakuuta 2020.  (Käytetty: 20. lokakuuta 2020) ; Romanov MN Ukrainan haara  (eng.)  // World's Poultry Science Journal : Journal. - Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta: World's Poultry Science Association; Cambridge University Press, 1996. Voi. 52 , no. 3 . - s. 363 . — ISSN 0043-9339 . Arkistoitu 21. lokakuuta 2020.  (Käytetty: 21. lokakuuta 2020) ; Romanov MN :n turkkilainen haara - YUTAV'95  (englanniksi)  // World's Poultry Science Journal : Journal. - Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta: World's Poultry Science Association; Cambridge University Press, 1995. Voi. 51 , no. 3 . - s. 364 . — ISSN 0043-9339 . Arkistoitu 21. lokakuuta 2020.  (Käytetty: 21. lokakuuta 2020)
  8. ↑ Romanov MN Kansallisen siipikarjamuseon avajaiset Yhdysvalloissa  //  World's Poultry Science Journal : aikakauslehti. - Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta: World's Poultry Science Association; Cambridge University Press, 1995. Voi. 51 , no. 3 . - s. 355 . — ISSN 0043-9339 . Arkistoitu 20. lokakuuta 2020.  (Käytetty: 20. lokakuuta 2020)
  9. ↑ Maailman kananlihamarkkinat rikkoivat ennätykset 27.9.2020 . Haettu 12. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2021.
  10. ↑ AVEC:n vuosikertomus 2018 . Haettu 24. lokakuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 25. lokakuuta 2019.
  11. ↑ Maailman johtavat munantuottajamaat vuonna 2017 . Haettu 26. lokakuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 25. lokakuuta 2019.
  12. ↑ Maatalousministeriö odottaa siipikarjan ja kananmunien tuotannon lisääntyvän hieman Venäjän federaatiossa vuonna 2021 24.02.2021 . Haettu 12. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2021.
  13. ↑ Venäjän suurimmat kalkkunan tuottajat vuonna 2020 . Haettu 12. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2021.
  14. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Siipikarjankasvatuksen kehittämisestä Venäjän federaatiossa . Haettu 21. tammikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 21. tammikuuta 2022.
  15. ↑ Lihantuotanto (sianliha, naudanliha, siipikarja) Venäjällä vuonna 2020 . www.moshol14.ru (3. kesäkuuta 2021). Haettu 24. tammikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 24. tammikuuta 2022.
  16. ↑ Venäjä lisäsi siipikarjanlihan vientiä 31 % vuonna 2020 24.3.2021 . Haettu 12. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2021.
  17. ↑ Venäjän federaatio vuonna 2020 vähensi lihan tuontia lähes 30 % 09.02.2021 . Haettu 12. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2021.
  18. ↑ 1 2 3 4 5 Vuosina 2015-2019 siipikarjanlihan vienti Venäjältä kasvoi 3-kertaiseksi: 68 tuhannesta tonnista 206 tuhanteen tonniin. : . RBC tutkimuskauppa . Haettu 24. tammikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 24. tammikuuta 2022.
  19. ↑ Venäjä lisäsi siipikarjanlihan vientiä 31 % . Interfax.ru . Haettu 24. tammikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 24. tammikuuta 2022.
  20. ↑ Siipikarjanlihan kulutus Venäjällä vuonna 2020 yli 50 % 11.1.2021 . Haettu 12. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2021.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa