Safinen säkeistö Suuri, Safinen säkeistö Pieni - säkeistö muinaisessa versiossa . Sen uskotaan käyttäneen ensimmäisenä kreikkalaisen runoilijan Sapphon toimesta . Roomalaisissa sanoituksissa pienen säkeen lainaavat Catullus ja Horatius , suuren Horatius. Pieni safinen säkeistö on yksi yleisimmin käytetyistä järjestelmistä myöhään muinaisessa runoudessa. Venäläisessä kirjallisuudessa eri aikakausien runoilijat: Aleksanteri Radishchev , Valeri Brjusov , Igor Vishnevetsky , Grigory Dashevsky ja muut toistivat pienen safiin säkeen, joka perustuu tonic -tavuiseen versiomuotoon.
Pieni safilainen säkeistö , kolme safilaista yksitoistatavuista säkeettä + adonium :
-U ¦ -X | —UU— | U— ¦ X
—U ¦ —X | —UU— | U— ¦ X
—U ¦ —X | —UU— | U—¦ X
—UU | -X
muuta kreikkalaista Φαίνεταί μοι κῆνος ἴσος θέοισιν
ἔμμεν ὤνηρ, ὄστις ἐναντίος τοι
ἰἰαì πλασίον ἆδυ
φωνεύ- ὑπακούει.
(Sappho, 31)
Iām satīs tērrīs nivis ātque
dīrāe
grāndinīs
mīsīt
(Horatius, Carmina I 2, 1-4)
Yö oli viileä, oli valoa taivaalla,
Tähdet loistivat, kevät virrasi hiljaa,
Tuulet puhalsivat lempeästi, kahisevat
valkoisten poppelien lehtiä.
(Radishchev, Sapphic Stanzas, 1-4)
Suuri safinen säkeistö , ensimmäinen akatalektinen ferekratei + suuri safisäe:
—UU— | U— ¦ X
—U ¦ —X | —UU— | —UU— | U-¦ X
Lydia, dīc, per ōmnīs
tē deōs ōrō, Sybarīn cūr propertyēs amāndō
(Horatius, Carmina I 8, 1-2)