Vanhan kirkon slaavilaisen käännöksen

Vanhassa kirkkoslaavilaisessa kielessä esiintyi seuraavat kielletyt puheosat : substantiivi , pronomini , lyhyet ja täydelliset adjektiivit , numerot .

Tapauksia oli kuusi (nominatiivi, genitiivi, datiivi, akkusatiivi, instrumentaali, locatiiv ja vokatiiv) ja kolme numeroa  (yksikkö, duaali , monikko). Yksikkössä erotettiin kaikki kuusi tapausta plus vokatiivimuoto, monikkomuodossa ei ollut vokatiivista muotoa, duaalissa nominatiivi / akkusatiivi / vokatiivi, genititiivi / lokaali ja datiivi / instrumentaali osuivat yhteen, eli kaksoisnumerossa siellä oli vain kolme sanamuotoa.

Substantiivi

Vanha kirkkoslaavilainen kieli on säilyttänyt täysin protoslaavilaisen käänteen ja erottaa 6 tyyppiä alatyypeineen. Kuitenkin vain tyypit *-ā-,*-ŏ-,*-ĭ- -tyypit pysyivät tuottavina siinä. Loput alkoivat aktiivisesti romahtaa ja sekoittua tuottavien tyyppien kanssa.

Varsia sisältävien substantiivien käännökset *-ā-, -iā-

Suurin osa *-ā-, -iā- varreista on feminiinisiä substantiivija. On myös pieni määrä maskuliinisia sanoja, jotka kaikki ovat eläviä. Lisäksi tämän tyyppinen deklinaatio sisälsi feminiinisiä sanoja, jotka päättyvät -yniin, sekä maskuliinisia ja feminiinisiä sanoja, jotka päättyvät -ii:iin. Nais- ja maskuliinisanojen välillä ei ole eroja. Deklinaatio *-ā-, -iā- jatkaa orgaanisesti vastaavaa indoeurooppalaista tyyppiä *-ā-, mukaan lukien myös muinainen tyyppi -ī-, joka jätti jäljen sanojen, kuten jumalatar , orja , nominatiiviseen tapaukseen. jne.

Varsia sisältävien substantiivien käännökset *-ŏ-, -iŏ-

Tyypin mukaan nimimerkkiin -ъ, -ь, -и, sekä neutraalit sanat -о, -е ovat taipuvaisia ​​*-ŏ-, -iŏ-:iin. Suurin osa vanhan kirkkoslaavilaisen maskuliinisista ja neutraaleista sanoista kuuluu tähän käännetyyppiin.

Varsia sisältävien substantiivien käännökset *-ŭ-,*-ĭ-,*-ū-.

Vain kuusi maskuliinista substantiivia taivutettiin säännöllisesti tyypin mukaan *-ŭ-: сꙑнъ, vol, врхъ, hunaja, lattia, jää. Kodinpäätteitä *ŭ-deklinaatio voi löytyä myös joistakin substantiivista (esim. talo, ääni, lahja, sauva, sad, ꙗd).

Varsien käänne konsonanteiksi

Heterokliittiset substantiivit

Maskuliinisen sukupuolen sanat päätteineen -in-, -ar҄-, -tєl҄- olivat erilaisia. Yksikkö- ja kaksoismuodossa ne hylättiin niminä, joiden varret ovat *-ŏ-,*-iŏ-; monikkomuodossa ne hylättiin niminä, joiden kanta on konsonantissa. Siellä oli myös neutraalin sukupuolen heterokliittejä: silmä, kasvot, korva. Yksikkössä ja monikkomuodossa ne ovat taipuneet varren mallin mukaan konsonantti *-ĕs-, duaalissa - mallin mukaan, jossa nimen deklinaatio runkoon on *-ĭ-.

Pronomini

Henkilökohtaisten pronominien käänne

Demontiivipronominien käänne

Demontiivipronominien deklinaatio eroaa substantiivien käänteismuodosta useissa tapauksissa alkuperäisten käännösten perusteella. Lisäksi itse pronominaalisessa varressa on o / ѣ vuorottelu, jonka alkuperä on protoslaavilaiselta aikakaudelta. Demonstratiiviset pronominit vaihtuivat kuudessa tapauksessa, kolme numeroa ja kolme sukupuolta.

Kiinteän lajikkeen mukaan sanat ov, ovo, ova olivat taipuvia; hän, se, hän; t, sitten, että; ꙗkъ, ꙗko, ꙗka; in, ino, ina, sekä jotkut muut.
pehmeällä ssi, sѥ, sꙗ; ja, ѥ, ꙗ; chii, chiѥ, chiꙗ; my, my, moꙗ; sinun, sinun, minun; oma, oma, oma; meidän, meidän, meidän; sinun, sinun, sinun ja jotkut muut.

Kysymyspronominien, jotka eivät tee eroa sukupuolen ja luvun välillä

Kirjallisuus

1. Bondaletov V.D. Samsonov N.G. , Samsonova L.N.  Vanha slaavilainen kieli. - M., 2008.
2. Gorshkov A.I. Vanha slaavilainen kieli. - M. 2002.
3. Yolkina N. M.  Vanha slaavilainen kieli. - M., 1960.
4. Khodova K. I. Vanhan slaavilaisen kielen tapausjärjestelmä. - M.: AN SSSR, 1963.
5. Meie A. Yhteinen slaavilainen kieli. - M., 1951.
6. Soboleva L.I. Vanha kirkkoslaavi taulukoissa. – Minsk, 2006.
7. Izotov A.I. Vanhat slaavilaiset ja kirkkoslaavilaiset kielet. - M.: IOSO RAO, 2001. - 240 s. — ISBN 5-7552-0045-9 .