Tato

Tato ( lat.  Tato ; tapettiin vuosina 507-512 [ 1] ) - langobardien kuningas (VI vuosisadan alku), Leting-dynastian edustaja , kuningas Claffon poika ja perillinen .

Elämäkerta

Tärkeimmät historialliset lähteet Taton elämästä ovat VI vuosisadan puolivälin bysanttilaisen historioitsijan Prokopiuksen Caesarealaisen teos " Sota goottien kanssa " sekä langobardian kirjoitukset 7.-8. vuosisadalta " Lombardien alkuperä ". People " ja " History of the Lombards " kirjoittanut Paul Deacon [1] [2] .

Kuningas Taton hallituskauden yksityiskohtaisin tapahtuma on langobardien ja herulien välinen sota .

Prokopiuksen Kesarealaisen mukaan herulien hallitsija, joka " yli heidän ympärillään olevat barbaarit ja voiman ja väestön hyökkäämällä naapureitaan vastaan, ... kukisti heidät yksitellen, raiskasi ja ryösti heidät ", oli Rodulf . Alistanut naapuriheimot ja pakottanut heidät maksamaan kunnianosoitusta, Rodulf hallitsi rauhanomaisesti kansaansa kolme vuotta. Tämä ei kuitenkaan sopinut herulilaisille sotureille, jotka halusivat rikastua entisestään saalistuskampanjoiden aikana. Hänen läheisten työtovereidensa moitteet pakottivat Rodulfin vastustamaan lombardeja. Prokopiuksen mukaan herulien kuninkaalla ei ollut syytä hyökätä tämän kansan kimppuun, joka oli pitkään osoittanut heille kunniaa. Tästä huolimatta Rodulf hylkäsi kahdesti lombardien rauhantarjoukset. Verisessä taistelussa, joka käytiin vastustajien välillä, lombardit voittivat. Monet herulit kaatui taistelussa, mukaan lukien kuningas Rodulf. Eloonjääneet perheineen pakenivat langobardien kostoa: jotkut muuttivat Bysantin Illyricumin maille , toiset saivat turvan ostrogoottilaisen kuninkaan Theodorik Suuren luo ja toiset palasivat Skandinavian kotimaahansa [2] .

Lombard-alkuperää olevat varhaiskeskiaikaiset lähteet täydentävät merkittävästi bysanttilaisten kirjailijoiden raportteja. Kirjassa The Origin of the Lombard People kerrotaan, että Rodulf kuoli taistelussa kuningas Taton kanssa ja että langobardit löysivät taistelukentältä hänen lippunsa ja kypäränsä. Tässä lähteessä Rodulfia kutsutaan herulien viimeiseksi kuninkaaksi. Paavali Diakonin mukaan syynä sodalle oli veli Rodulfin kohtuuton murha, joka oli juuri solminut liiton herulien ja langobardien välillä kuningas Taton tyttären Rumetrudan käskystä. Tämä historioitsija kutsui Blachfeld-kenttää taistelun paikaksi. Perinteiden pohjalta Paavali Diakoni kuvaili taistelua yksityiskohtaisesti. Historioitsija kirjoitti, että herulit vihollistensa halveksunnan merkiksi menivät taisteluun melkein alasti, että hänen sotilaidensa taistellessa Rodulf piti huolimattomasti hauskaa leirissään ja että hän kuoli urheasti taistelemalla langobardeja vastaan, jotka ajoivat takaa tappion heruleja. . Tämän voiton jälkeen langobardit valtasivat monet paikalliset kansat, mahdollisesti Herulin entiset sivujoet, minkä jälkeen he itse alkoivat ryhtyä aggressiivisiin kampanjoihin [1] [2] .

Lombard-Herulin konfliktin kronologiaa ei ole vielä määritetty tarkasti. Prokopius Kesarealainen ajoitti sen Bysantin keisarin Anastasius I :n kolmanteen hallitusvuoteen , joka nousi valtaistuimelle vuonna 491 [3] [K 1] . Cassiodoruksen kirjeiden sisältämien tietojen perusteella voimme kuitenkin liittää nämä tapahtumat myöhempään aikaan. Kuningas Rodulfin oletetaan kuolleen vuosina 507-512, ehkä vuosina 508 [5] [6] [7] , 509 [8] tai 510 [9] . Myöhemmän ajankohdan vahvistus on Marcellinus Komitan viesti Herulin jäänteiden ylittämisestä Tonavan yli vuonna 512 [10] . On todennäköistä, että Lombard-Herulin konflikti saattoi aiheuttaa Bysantin keisarin juonittelut, joka taisteli tuolloin ostrogootteja vastaan ​​ja halusi heikentää vastustajiaan tuhoamalla herulien valtakunnan [11] . Jopa Rodulfin ja langobardien kuninkaallisen perheen perhesiteet eivät estäneet sotaa: Heruli Salingin hallitsijan tytär oli Taton veljenpojan Vahon kolmas vaimo ja seuraaja langobardien valtaistuimella [12] .

Pian herulien voiton jälkeen (mahdollisesti noin vuonna 511) hänen veljenpoikansa Waho tappoi kuningas Taton, josta tuli lombardien uusi kuningas. Prokopiuksen Kesarealaisen [13] mukaan Tato Risiulfin poika pakeni "varnoille" (joidenkin lähteiden mukaan he olivat varnoja , toisten mukaan - varnoja ), jotka Vakhon lahjomattuna tappoivat Risiulfin [14] . Taton pojanpoika Hildigis yritti ottaa langobardien valtaistuimelle pitkään epäonnistuneita yrityksiä [1] [15] .

Kommentit

1. ↑ Nykyajan historioitsijoiden mukaan Prokopius Kesarealainen sekoitti Italian hallitsijan Odoakerin tappion päivämäärän Rodulfin tappion päivämäärään, jossa molemmissa tapauksissa herulit olivat häviäjä [4] .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 4 Martindale JR Tato // Myöhemmän Rooman valtakunnan prosopografia  (englanniksi) / AM Jones , JR Martindale . — [2001 uusintapainos]. — Cambr. : Cambridge University Press , 1980. - Voi. II: 395–527 jKr. - S. 1055. - ISBN 0-521-20159-4 .
2. ↑ 1 2 3 Prokopius Kesareasta . Sota goottien kanssa (kirja II, luku 14); Paavali diakoni . Lombardien historia (kirja I, luku 20).
3. ↑ Skrzhinskaya E. Ch. Kommentteja Jordanin "Geticasta" (kommentti nro 60) // Jordan. Getica. - Pietari. : Aletheia , 1997. - S. 186 .
4. ↑ Heiks H. AD 538 Lähdekirja . - TEACH Service, Inc., 2010. - S. 59-60. — ISBN 978-1-5725-8630-7 . Arkistoitu 17. joulukuuta 2018 Wayback Machineen
5. ↑ Martindale JR Rodulfus // Myöhemmän Rooman valtakunnan prosopografia  (englanniksi) / AM Jones , JR Martindale . — [2001 uusintapainos]. — Cambr. : Cambridge University Press , 1980. - Voi. II: 395–527 jKr. - S. 946. - ISBN 0-521-20159-4 .
6. ↑ Krag C. Rodulf  // Reallexikon der germanischen Altertumskunde . - Berliini: Walter de Gruyter , 2003. - Bd. 25. - S. 58-59. — ISBN 978-3-1101-7733-6 . Arkistoitu alkuperäisestä 17. joulukuuta 2018.
7. ↑ Wolfram H. Goths. - Pietari. : Juventa, 2003. - S. 457. - ISBN 5-87399-142-1 .
8. ↑ Brandt T. The Heruls . - 2013. - s. 20-21, 26, 40-41, 54-55 ja 98-99. Arkistoitu alkuperäisestä 26. syyskuuta 2013.
9. ↑ Cambridgen uusi keskiaikainen historia . - Cambridge: Cambridge University Press, 2005. - Voi. I. - P. 391. - ISBN 978-0-521-36291-7 . Arkistoitu 18. marraskuuta 2018 Wayback Machineen
10. ↑ Marcellinus Comit. Chronicle // Evagrius Scholastic. Kirkon historia. - Pietari. : Oleg Abyshko Publishing House, 2006. - S. 588-591 . — ISBN 5-89740-134-8 .
11. ↑ Steinacher R. The Herules: Fragments of a History  // Laiminlyötyt barbaarit. - 2010. - s. 340-341 ja 345-352. Arkistoitu alkuperäisestä 27. helmikuuta 2014.
12. ↑ Wacho  (saksa) . Sukututkimus Mittelalter. Käyttöpäivä: 23. helmikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 16. heinäkuuta 2013.
13. ↑ Kesarean Prokopius . Sota goottien kanssa (kirja III, luku 35).
14. ↑ Martindale JR Risiulfus // Myöhemmän Rooman valtakunnan  prosopografia . — [2001 uusintapainos]. — Cambr. : Cambridge University Press , 1992. - Voi. III(b): 527–641 jKr. - S. 1088. - ISBN 0-521-20160-8 .
15. ↑ Martindale JR Ildigisal // Myöhemmän Rooman valtakunnan  prosopografia . — [2001 uusintapainos]. — Cambr. : Cambridge University Press , 1992. - Voi. III(a): 527–641 jKr. - s. 616-617. — ISBN 0-521-20160-8 .

Kirjallisuus

• Pitkäkarvaisten kuninkaiden kronikat / Gorelov N. - Pietari. : ABC Classics, 2004. - S. 352. - ISBN 5-352-00705-7 .
• Kulakovsky Yu.A. Bysantin historia. Volume 1. 395-518. - Pietari. : Aletheia , 2003. - S. 492. - ISBN 5-89329-618-4 .
• Nechaev V. M. Langobards // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osassa (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.

Linkit

• Lombard-kansan alkuperä . Itäinen kirjallisuus . Haettu: 2. joulukuuta 2010. (määrätön)

Temaattiset sivustot	Peerage
Sukututkimus ja nekropolis	Olemme myöhässä