Tatra tiikeri

Tatratiikeri ( slovakiksi tatranský tiger ) on Slovakian talouden kasvukauden yhteisnimitys vuosina 2002–2007 [1] ja vuodesta 2010 tähän päivään [2] . Talouskasvua veti valtaan syyskuussa 2002 koalitiooikeistohallitus, joka käynnisti sarjan liberaaleja talousuudistuksia. Nimi otettiin Tatra - Slovakian suurimman vuorijonon kunniaksi .

Tausta

Slovakiaan ei kohdistunut ainoastaan ​​Velvet-avioero , vaan myös Neuvostoliiton romahdus : vuonna 1992 Slovakian työttömyysaste, joka johtui sotilas-teollisen kompleksin yritysten sulkemisesta ja haluttomuudesta siirtyä markkinatalouteen, oli 11 prosenttia. Tšekin tasavalta - vain 3 prosenttia. Slovakian pelasti jonkin aikaa työllisyys maan Tšekin osassa, mutta Tšekkoslovakian romahtamisen jälkeen tilanne paheni: Vladimir Meciar , joka aloitti joukkoyksityistämisen vuonna 1990, nousi jälleen valtaan joulukuussa 1994 korvaten Josef Moravchikin . ja lopetti välittömästi yksityistämisohjelman [3] .

Valtionyritysten määräysvallan suljetun jakamisen mekanismi johti siihen, että noin 500 entistä valtionyhtiötä 4,7 miljardin dollarin arvosta siirtyi virkamiehille kolmen vuoden aikana. Ne, joilla oli yksityistämiskuponkeja vaihdettavaksi osakkeiksi, vaihtoivat ne Valtionomaisuusrahaston valtion obligaatioihin 8,8 prosentin vuosikorolla. Ulkomaalaiset eivät saaneet yksityistää, mutta jakeluun liittyi jo korruptio ja laittomien klaanirakenteiden muodostuminen. Niiden, jotka olivat onnellisempia tällaisessa yksityistämisprosessissa, oli johdettava liiketoimintaa jotenkin [3] .

Uudistusprosessi

Vuonna 1998 parlamenttivaalien tulosten jälkeen Meciar kukistettiin taatusta 4 prosentin vuotuisesta BKT:n kasvusta huolimatta ja väistyi pääministeri Mikulas Dzurindan virkaan , joka johti hallitusta vuoteen 2006 asti. Dzurindan täytyi pelastaa öljy-, kaasu- ja energiayhtiöt, joita Mechiar kieltäytyi yksityistämästä, konkurssiin menneiden sotateollisuuskompleksiyritysten tuotantoomaisuus ja pätevät asiantuntijat; hänellä oli myös ongelmia maksukyvyttömien kotimarkkinoiden ja sellaisenaan ulkoisten markkinoiden puuttumisen kanssa. Meciarin alaiset yritykset pysyivät pystyssä vain pankkien uskollisen luottopolitiikan ansiosta: velkajärjestelyt ja vakuudettomat lainat, mutta kaikkea tätä piti vain ulkopuolinen lainanotto, jota vähensi lännen kriittinen asenne Meciarin hallitusta kohtaan [3] .

Dzurinda kannatti radikaalia lähentymistä länteen ja aiemman talousjohtamismallin täydellistä hylkäämistä: hän myi suurimman osan Slovakian pankeista ulkomaalaisille (Slovenska Sporitelna, Vseobecna Uverova Banka, Istrobanka, Polnobanka, Investicna a Rozvojova Banka, Slovenska Poistovna jne. .), helpottaa lainaa pienyritysten tarpeisiin. Vuoteen 2000 mennessä maassa oli jo 329 633 pk-yritystä, ja sen jälkeen määrä kasvoi keskimäärin 7 %. Valtion velkojen maksun varmistamiseksi ja työttömyyden vähentämiseksi Dzurinda myi osakkeita ulkomaalaisille strategisista yrityksistä: Slovenske Telekomunikacije ( Deutsche Telekomin omistaja ), Slovakian kaasuteollisuus (omistajat - Gaz de France , Ruhrgas ja Gazprom ), Slovnaft (MOL) jne. Erityisesti tuotot olivat noin 4 miljardia dollaria, mikä mahdollisti maksujen suorittamisen Valtionomaisuusrahaston joukkovelkakirjalainoista ja julkisen velan pienentämisen (se väheni keskimäärin 7 % vuodesta 2001 vuoteen 2008) [3 ] .

Dzurinda lähetti myös ulkomaisia ​​sijoittajia entisten sotateollisuuskompleksiyritysten tuotantolaitoksiin: esimerkiksi Martinin kaupungin sotatehdas siirtyi Volkswagen -autojen tuotantoon (vuoteen 2005 mennessä tämän yrityksen investoinnit Slovakian talouteen olivat enemmän kuin miljardi Yhdysvaltain dollaria) [3] . Elektroniikkalaitteita valmistavat yritykset osti Samsung , joka avasi edustuston vuonna 2002 ja aloitti televisioiden, näyttöjen ja plasmapaneelien tuotannon (investointi 131 miljoonaa dollaria), ja vuodesta 1996 lähtien elektroniikkakomponenttien tuotantoa on harjoittanut myös Sony Trnavassa (70 miljoonaa dollaria). Slovakian liiketoiminta kehittyi slovakialaisten työntekijöiden korkean pätevyyden ansiosta, mutta tehokkuuden lisäämiseksi oli välttämätöntä muuttaa verojärjestelmää, jotta Slovakian taloutta ei tueta vain "postsosialistista" perintöä hyödyntämällä. 1. tammikuuta 2004 Dzurinda siirtyi IMF :n vaatimusten vastaisesti suhteelliseen verotusasteikkoon, jossa arvonlisävero on 19 % [3] .

Uudistusten tulokset

Vuosina 2004–2005 Slovakian BKT:n vuotuinen kasvu oli yksi EU-maiden korkeimmista, 6 % [3] , toiseksi Baltian maiden jälkeen. Vuoden 2006 kolmannella neljänneksellä BKT:n kasvu oli 9,8 %, mikä lopulta nosti odotetun vuosikasvun 6-6,5 %:sta 8,2 %:iin. Syynä tähän 9,8 %:n kasvuun oli Peugeot Citroenin tehtaan avaaminen maahan (700 miljoonaa euroa käytettiin rakentamiseen) [3] . Kasvu tuli yllätyksenä kaikille talouden asiantuntijoille, varsinkin kun Kian tuotanto aloitettiin maassa ja tehdas avattiin Žilinaan [3] . Vuoden 2007 neljännellä neljänneksellä kasvu oli 14,3 %.

Mielipidemittaukset osoittivat kuitenkin, että ihmiset eivät yleisesti ottaen hyväksyneet uudistuksia, koska ne johtivat valtion ohjelmien vähentämiseen ja vaikuttivat negatiivisesti terveydenhuoltojärjestelmään, eläkejärjestelmään jne. Progressiivisen verotuksen korvaaminen suhteellisella verotuksella , välittömiä lakimuutoksia ja hintojen nousua kritisoitiin kiinteistöistä. Työttömyysaste oli huipussaan vuonna 1998, uudistusten alkaessa, vaikka vuonna 2006 se putosi uudistusta edeltävälle 13 prosentin tasolle ja oli tyypillisempi maan alikehittyneelle itäosalle [3] . IMF :n asiantuntijat yrittivät estää verouudistuksen , ja Gerhard Schroeder syytti Mikulas Dzurindaa verojen polkumyynnistä ja kieltäytymisestä rakentaa "eurooppalaista hyvinvointivaltiomallia" [3] .

Vuonna 2006 Robert Fico sanoi, että uudistusten aika on ohi ja maalla on varaa itsenäiseen talouspolitiikkaan, jonka tavoitteena on samanaikaisesti rakentaa suhteita Venäjään ja Euroopan unioniin [3] . Finanssikriisin yhteydessä vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä BKT:n pudotus oli 5,7 %, mutta vuotta myöhemmin samalla neljänneksellä kasvua oli 4,8 %. Vuosina 2005–2011 Slovakian BKT:n kasvu oli 38,3 prosenttia, mikä on EU:n korkein luku [4] .

Tilastot

BKT:n vuotuinen kasvu

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016
Slovakia 1,4 % 3,5 % 4,6 % 5,4 % 5,3 % 6,4 % 8,5 % 10,8 % 5,7 % -5,5 % 5,1 % 2,8 % 1,5 % 1,4 % 2,6 % 3,8 % 3,3 %
Eurostatin tiedot

BKT per capita

Alla on esitetty ostovoimapariteetti (PPP) ja nimellinen BKT asukasta kohden Yhdysvaltain dollareina . Suluissa on BKT asukasta kohden prosentteina Euroopan keskiarvosta (myös ostovoimapariteetteilla mitattuna).

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013
Slovakia (IFR) 11 237
(50 %) 		11 944
(52 %) 		12 693
(54 %) 		13 576
(55 %) 		14 601
(57 %) 		16 031
(60 %) 		17 915
(63 %) 		20 342
(68 %) 		21 943
(73 %) 		21 032
(73 %) 		22 122
(73 %) 		23 304
(73 %) 		24 145
(75 %) 		24 605
IMF:n tiedot
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013
Slovakia (nimitys) 3 791
 3 926
 4562
 6 197
 7 845
 8 902
 10 367
 13 913
 17 500
 16 122
 16 050
 17 644
 16 726
 17 099
IMF:n tiedot

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ Jens Jungmann, Bernd Sagemann. 2011. s. 525 . Haettu 20. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 24. huhtikuuta 2019.
  2. ↑ Taloustieteilijä. 12. lokakuuta 2011, 15.45 KM . Haettu 20. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. huhtikuuta 2018.
  3. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Tatra tiger Arkistoitu 22. syyskuuta 2020 Wayback Machinessa  (venäjäksi)
  4. ↑ Epp.eurostat.ec.europa.eu. 11. maaliskuuta 2011. Haettu 26. huhtikuuta 2011 . Haettu 20. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 16. toukokuuta 2011.

Linkit