Circumcellions ( latinaksi circumcelliones , Augustinuksen sanoista "qui circum cellas vagantur" - " vaeltelee maaseudun asunnoissa ", muuten agonistit , kreikka αγωνιστικοί - " taistelee ") - osallistujia radikaalissa kristillisessä liikkeessä, joka levisi maille. Rooman provinssit Pohjois-Afrikassa 4.-5. vuosisadalla jKr. e.
Circumcellionsa kutsuttiin alun perin Kristuksen nimessä vaeltaviksi askeetteiksi, jotka kutsuivat itseään Kristuksen sotilaiksi ja pitivät velvollisuutenaan taistella kaikkea valhetta vastaan ja esittivät iskulauseen kaikkien loukkaantuneiden ja sorrettujen suojelemisesta.
Circumcellionien rivejä täydennettiin pääasiassa köyhistä maaseutuväestöstä ja kolonneista . Poistuessaan maallisista asioista he joutuivat pohjimmiltaan vastustamaan virallista kirkkoa , kävivät taistelua ortodoksisia pappeja vastaan ja tuhosivat kirkkorakennuksia. Protestoivat sosiaalista eriarvoisuutta, puhuivat maanomistajia ja velkojia vastaan, vapauttivat orjia, tuhosivat velkasitoumuksia, he kieltäytyivät työskentelemästä maataloudessa ja yrittivät elää maaseutuyhteisöjen almuista. Kaikella tällä he perustelivat yhteiskunnallista taisteluaan uskonnollisilla näkemyksillään [1] . Taistelussaan agonistit sallivat itsensä ryöstää ja tappaa rikkaita ja korkea-arvoisia ihmisiä. He johtivat usein suuria pylväiden, maaseudun köyhien ja orjien kapinoita keisarillisia viranomaisia vastaan (esimerkiksi kapina Numidiassa noin 340 Aksidon ja Fazirin johdolla, 5. vuosisadan alun kansannousu).
Agonistit pyrkivät marttyyrikuolemaan ja kuoleman hyväksymiseen Kristuksen puolesta. Samaan aikaan, perustuen säkeeseen "Mutta Jeesus sanoi Pietarille: Tuppi miekkasi" (Joh. 18:11), he yleensä välttelivät rautaisia aseita ja aseistautuivat pääasiassa nuivilla.
Valtion vainoamat donatistit saivat tukea agonisteista, mikä jätti lähtemättömän tahran kaikkiin Donatuksen seuraajiin , vaikka useimmat heistä eivät osallistuneetkaan ympärikumppaneiden rikoksiin.
![]() |
|
---|---|
Bibliografisissa luetteloissa |
|