Taloudelliset ja filosofiset käsikirjoitukset vuodelta 1844 | |
---|---|
Saksan kieli Ökonomisch-philosophischen Käsikirjoitus aus dem Jahre 1844 | |
Genre | esseitä ja filosofista kirjallisuutta [d] |
Tekijä | Karl Marx |
Alkuperäinen kieli | Deutsch |
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1932 |
Vuoden 1844 Talous- ja filosofiset käsikirjoitukset ( saksa: Ökonomisch-philosophische Manuskripte aus dem Jahre 1844 ) on Marxin vuonna 1844 kirjoitettu teos, joka johtuu ns. varhainen (humanistinen) ajanjakso. Teoksen pääteema on vieraantuminen .
Paperi hahmottelee Marxin tuon ajan taloudellisia ja filosofisia näkemyksiä. Marx aloittaa poliittisen taloustieteen filosofisella kritiikillä, joka esittää tosiasiat, mutta ei selitä niitä. Esipuheessa Marx kirjoitti tulleensa päätelmiinsä [1] :
täysin empiirisellä analyysillä, joka perustuu poliittisen taloustieteen tunnolliseen kriittiseen tutkimukseen.
Teos sisältää terävää kapitalismin kritiikkiä, joka [2] :
tuomitsee työntekijän köyhtymään ja vajoamaan koneen tasolle.
Tarkastellessaan A. Smithin ja D. Ricardon poliittista taloustiedettä, Marx panee merkille, että he tunnustavat työn kaiken vaurauden ainoaksi lähteeksi [3] :
kantaa työvoimaan vaurauden ainoana olemuksena
on sen ajan korkein taloustieteen taso. Samaan aikaan Marx toteaa merkittävänä puutteena poliittisen taloustieteen ymmärtämättömyyden [4] :
hänen tutkimaansa liikkeen suhdetta.
Marx asettaa poliittiselle taloustieteelle tehtävän [4] :
ymmärtää yksityisomaisuuden, ahneuden, työn, pääoman ja maaomaisuuden erottamisen toisistaan, vaihdon ja kilpailun, henkilön arvon ja hänen arvon alenemisen, monopolin ja kilpailun jne. välisen olennaisen yhteyden, kaiken tämän vieraantumisen välillä ja rahajärjestelmä.
Suurin osa Marxin työstä on omistettu vieraantuneisuuden ja vieraantuneen työn käsitteen olemuksen paljastamiselle. Hän näkee vieraantumisen pääparadoksin siinä, että [4]
työntekijä köyhtyy, mitä enemmän varallisuutta hän tuottaa.
Marx saa vieraantumisen tuotantovälineiden yksityisen omistuksen määräävistä yhteiskunnallisen elämän ehdoista. Vieraantuminen on sosiaalisten siteiden, ihmisten sosiaalisen kommunikoinnin muoto, jossa heidän elämän- ja työolonsa, toiminnan tulos ja suhde toisiinsa esiintyy vieraana ja vihamielisenä ulkoisena voimana. Marx tutkii työn vieraantumista yksityiskohtaisesti. Ihmisen elintärkeä toiminta ja hänen itsensä vahvistaminen sosiaalisena olentona ilmenevät objektiivisen maailman käytännön luomisessa, sosiaalisessa tuotannossa. Kapitalismissa [4] :
työntekijästä tulee halvempi hyödyke, mitä enemmän tavaraa hän luo.
Työn vieraantuminen ilmenee siinä, että työn tuote vastustaa työtä [4] :
jonkinlaisena vierasolentona, tuottajasta riippumattomana voimana.
Marx pohtii yhteiskunnan kommunistisen muutoksen ongelmaa. Korostaa, että vain sellaista yhteiskuntajärjestystä voidaan kutsua kommunismiksi, joka [5] :
tuottaa rikkaan ja kattavan, syvällä kaikissa hänen tunteissaan ja käsityksissään henkilöstä.
Marx arvostelee jyrkästi tasa-arvoista kommunismia ja vaatii [6] :
paluu köyhän ja tarpeettoman ihmisen luonnottomaan yksinkertaisuuteen.
Teoreettinen tietoisuus ei riitä kommunismin voittoon [7] :
Ajatus kommunismista riittää tuhoamaan ajatuksen yksityisestä omaisuudesta. Yksityisen omaisuuden tuhoaminen vaatii todellista kommunistista toimintaa.
Hegelin filosofian kriittisen analyysin aikana Marx vastaa kysymykseen [8] :
… millainen suhde meillä on hegeliläiseen dialektiikkaan?
Marx kritisoi Hegelin filosofian idealismia [9] :
absoluuttinen idea sinänsä ei ole mitään, että vain luonto on jotain,
huomauttaessaan [10] :
Hegelin dialektiikan myönteisiä puolia.
Sanakirjat ja tietosanakirjat | |
---|---|
Bibliografisissa luetteloissa |