Yusuf ja Zuleikha ( Yusuf ja Zuleikha, Yusuf ja Zelikha ) on paimentolaisjuoni, monien idän kansojen kirjallisten monumenttien kirjallinen ja kansanperinteen aihe.
Myytti perustuu raamatullis-Koraani-legendaan Joosef Kauniista (tunnetaan Koraanissa nimellä Yusuf ) ja Potifarin vaimo , jota ei Raamatussa mainita . Tämä nainen arabialaisissa legendoissa käyttää nimeä Zuleikha ("viettelijä"), samalla nimellä, ja myös Zephyrana hän esiintyy islamilaisessa runoudessa. Hänellä on monia runollisia sovituksia - runoja 800-1400-luvuilta, mukaan lukien Jamin kirjoittamat .
Juonen ensimmäinen osa perustuu raamatulliseen tarinaan (toistetaan Koraanin suurassa): Potifarin vaimo rakastuu Joosefin palvelijaan, yrittää vietellä tämän, tämä hylkää hänet ja tämä panettelee häntä, minkä jälkeen hän vangitaan. . Raamatussa tätä naista ei mainita enempää, paitsi että faarao antaa menestyneen uran tehnyt Joosefille tietyn aatelisen, Potifarin papin tyttären, jota kutsutaan Asenefaksi . Raamatun tulkit ja apokryfiset juutalaiset legendat kiistelevät, onko tämä hänen entisen omistajansa ja tuon naisen tytär vai hänen kaimansa tytär. Islamilaisessa kansanperinnössä Zuleikha ei katoa kertomuksesta, vaan päinvastoin, lopulta voittaa Josephin sydämen: "Zuleikha pysyy uskollisena rakkautlleen päiviensä loppuun asti - mies, jonka hän näki unessa - Joseph. Hän taistelee rakkautensa puolesta. Tällä polulla hän ei laiminlyö petosta ja jopa panettelua. Zuleikha saavuttaa tavoitteensa neljänkymmenen vuoden jälkeen, kun rakkauden ruusu kukoistaa Josephin sielussa" [1] .
Zuleikhan rakkaus Yusufia kohtaan on tulkittu paljon ylevämmin kuin Raamatussa, se on puhdas, ylevä ja ikuinen tunne, todellinen epäitsekäs rakkaus [2] . Tämän ansiosta juoni tuli niin laajalle runoudessa.
Lisäksi useiden tutkijoiden tulkinnan mukaan joillekin uskonnollisille runoilijoille Yusufin rakkaus Zuleikhaa kohtaan ei ole, kuten Sufi- teoksissa on tapana, vain rakkautta naiseen, vaan Rakkautta Allahiin, joka paljastuu Zuleikhan kuvan kautta [ 3] , sielun halu Jumalaan.
Raamatun, juutalaisten legendojen (midrash) ja Koraanin lisäksi seemiläisten kansojen suulliset kansanlegendat muodostivat pohjan juonen kehitykselle. Sanotaan myös, että itse Joosefin tarina tuli Raamattuun assyrilais-babylonialaisten legendojen perintönä.
Koraanissa Joosefin tarina muodostaa erillisen suuran (" Yusuf "). Juonen alkuperän historiaa tutkivat muinaiset arabitutkijat, esimerkiksi Koraanin kommentaattori Tabari [4] . Tarina Yusufista löytyy "Profeettojen historiasta", myöhemmät versiot ilmestyivät persiaksi. Siksi Ferdowsin työtä pidetään ensimmäisenä (tekijä on nyt kyseenalainen).
Idän kirjallisuudessa on kaikkiaan noin 150 tätä aihetta käsittelevää kirjallista teosta (lisäksi noin 45 [1] niistä on Turkista ). Tutkijat huomauttavat, että monet näiden runojen yhteisistä yksityiskohdista, jotka eivät esiinny Koraanissa, ovat todennäköisesti peräisin persialaisen Koraanin kommentaattorin ja historioitsija Ibn Jarir al-Tabarin (839-923) teksteistä. kirjoitti arabiaksi. Al-Tabari on kirjoittanut lukuisia teologisia teoksia, joista 30-osaisen Koraanin kommentin nimeltä "Jami' al-bayan fi-t-tafsir al-kur'an" ("Kattavia selityksiä Koraani") [3] on tunnetuin .
Rauha ja vihollisuus, myrkky ja lääke -
Tule, rakkaus, tule, täynnä petosta!
Sitten muutat hullun viisaaksi,
sitten teet viisaan tyhmän.
Eräänä yönä Zuleikha sairaana,
jakaa ahdistuksensa hulluuden kanssa , joi juomaa
katkeruuden kupista,
tuskallisen unen halaamana.
Hullu, heittää verhon takaisin,
epätoivoisena hän huusi rakkaalleen:
"Kerro minulle: kuka sinä olet? Mikä sinun nimesi on?
Kerro minulle: mistä löydän suojasi? (...)"