Alhambra (kirja)

Alhambra ( eng.  Tales of the Alhambra ) on romanttisen aikakauden amerikkalaisen kirjailijan Washington Irvingin kirja , kokoelma novelleja, esseitä ja matkamuistiinpanoja, jotka on omistettu kuuluisalle Granadan maurilaiselle palatsille  - Alhambralle ja sen historialle. Tästä kirjasta (luku "The Legenda of the Arab Stargazer / Astrologi") Pushkin lainasi juonen " Tales of the Golden Cockerel ".

Luontihistoria

Pian Kolumbuksen elämäkerran ( 1828 ) päätyttyä Irving lähti Madridista , jossa hän asui, niemimaan eteläpuolelle - Granadaan. Hän valmisteli kirjaa "Granadan valloituksen kronikat" noin 1478-1492. ja oli mukana keräämässä materiaalia tästä aiheesta. Pyydettyään Alhambran palatsin kuvernööriltä ja Granadan arkkipiispalta pääsyä muinaiseen palatsiin, hän sai luvan kirjailijan maineensa vuoksi. Hän tutki tätä paikkaa 35-vuotiaan oppaan nimeltä Mateo Jimenez ohjauksessa ja sai monia vaikutelmia. Itse rappeutuneessa rakennuksessa hän asui noin kolme kuukautta keräten paikallisia legendoja ja vaikutelmia.

Koko matkansa ajan hän piti päiväkirjaa ja kirjoitti muistiinpanoja paikasta ja ajatuksistaan, vaikka hän ei uskonutkaan, että tästä tulisi kirjaa. Sitten hän jatkoi matkaansa Espanjan halki, kunnes hän sai työpaikan sihteerinä Yhdysvaltain Lontoon -suurlähetystössä (jossa Louis McLane tuli hänen pomokseen ). Hän saapui Lontooseen syyskuun lopussa 1829 .

The Alhambra julkaisi toukokuussa 1832 Yhdysvalloissa Lea & Carey ja Iso-Britanniassa Henry Colburn alaotsikolla Spanish Sketch Book. Pian julkaisun jälkeen Irving palasi kotimaahansa 17 vuoden poissaolon jälkeen.

Vuonna 1851 Irving julkaisi tarkistetun ja laajennetun painoksen (Author's Revised Edition) samalla nimellä.

Se julkaistiin venäjäksi V. S. Muravjovin käännöksenä.

Sisältö ja ominaisuudet

Kokoelma, joka on rakennettu romanttisten kirjailijoiden suosiman "matkakuvauksen" menetelmällä, alkaa tarinalla kirjailijan matkasta Espanjaan, kuvauksella hänen saapumisestaan ​​Granadaan ja tarinalla paikallisista aikalaisista; välissä esseitä paikallisista tavoista ja juhlallisuuksista sekä runsaasti laimennettuna lisätyillä novelleilla  - maurien ja espanjalaisten legendojen ja sadujen kanssa. Irvingä ​​kiehtoo islamilaisen arkkitehtuurin kuva ja Alhambran esikristillisen menneisyyden varjot, hän kuvailee sen maagista kauneutta ja hylätyn tilan aiheuttamia romanttisia raunioita.

Kirjan nimi viittaa 1300-luvun maallisen muslimiarkkitehtuurin helmiin Etelä-Espanjassa , Alhambran palatsiin [1] . Palatsin eksoottisen nimen antoi voimakkaan linnoituksen muurin väri, joka erottaa palatsin ulkomaailmasta [2] . Kolme kuukautta Irving asui palatsissa kiitos Alhambran komentajan, joka antoi hänelle kammionsa [2] . Amerikkalaisen kirjailijan mielikuvituksen luomat todelliset kuvat ja vaikutelmat täydentävät toisiaan hänen kokoelmansa sivuilla [1] . Palatsin nähtävyyksistä ja olemassaolon historiasta kerrotaan luvuissa [2] . Esimerkiksi luku "Alhambran palatsi" alkaa seuraavilla riveillä: "Matkustajalle, jolla on historian ja runouden taju - ja historia ja runous ovat erottamattomasti kietoutuneet romanttisen Espanjan aikakirjoihin, Alhambra voi palvella palvontapaikkana, kuten Kaaba hartaalle muslimille" [2] . Tässä luvussa Irving kuvailee varsin tarkasti linnoituksen rakennetta poetisoimalla Alhambran menneisyyden ja puhuen nykyhetkestä katkeralla ironialla: ”Lähteessään ranskalaiset räjäyttivät useita vartiotorneja tehdäkseen linnoituksen puolustuskelvottoman. , jonka päätehtävänä on vartioida tätä tai toista tornia, joka toimii valtion rikollisten tilapäisenä vankeuspaikkana" [3] .

Mutta se, mikä on pudonnut autioksi ja kuollut, todellisuudessa kirjailijan fantasia pystyy elpymään [2] . Joten Irving, nähdessään tuntemattomia palatsin kammioita, muistaa välittömästi tarinan Malagan hallitsijan kauniista tyttärestä Lindarahista, joka asui kerran näiden seinien sisällä [2] . Tätä seuraa "ajatuksia kauniista kuningatar Elisabetista ja hänen viehättävistä odottajistaan, jotka kerran herättivät henkiin nämä salit".

Puhuessaan Alhambran suurlähettiläskammion keskimmäisen ikkunan ulkopuolella olevasta parvekkeesta kirjoittaja muistelee, kuinka hän eräänä päivänä parvekkeelta katsellessaan ympäristöä huomasi kulkueen ("tuleva nunna vietiin tonsuuriin" [3] ) . Hänen mielikuvituksensa piirtää välittömästi romaanin mahdollisen juonen, jonka päähenkilöt voisivat olla "tyranni-isä", joka pakotti tyttärensä ottamaan verhon nunnaksi "tekopyhyydestä tai oman edun vuoksi", "komea pimeä- Andalusialaiseen tyyliin pukeutunut hiuksinen nuoriso", munkit ja aloittelijat ihailevat kasvoillaan, tunteeton joukko [3] . Pian Irving kuitenkin kumoaa romanttisen tarinan itse sanomalla: "Koskettavan tarinani sankaritar ei ollut ollenkaan nuori eikä kaunis; hänellä ei ollut rakastajaa; hän meni luostariin omasta tahdostaan ​​ja on nyt siellä kuuluisa. iloinen asenne" [2] .

Palatsin rauniot havaitessaan Irving tiedustelee raunioituneen rakennuksen nimeä [2] . Osoittautuu, että tämä on "linna tuuliviirillä", joka oli kerran vastapäätä Alhambraa [2] . Välittömästi tämän jälkeen Irving puhuu tuuliviiristä, jota "Granadan muslimit pitävät mahtavana talismanina" [4] . Tämä tarina tuuliviiristä toimii eräänlaisena prologina myöhemmälle "Legend of the Arab Stargazer" -sarjalle, joka on tämän kokoelman kuuluisin novelli [2] .

"Alhambra" viittaa kirjailijan työn toiseen vaiheeseen ja ilmaisee hänen romanttisia toiveitaan mahdollisimman laajasti.

Luettelo novelleista

Bibliografia

• Filshtinsky I. M. Andalusia Washington Irvingin kuvassa // Irving V. Alhambra. - M.: Nauka, 1979. Esipuhe

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Ulkomaiset lastenkirjailijat Venäjällä. Biobibliografinen sanakirja. - S. 188.
2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Ulkomaiset lastenkirjailijat Venäjällä. Biobibliografinen sanakirja.
3. ↑ 1 2 3 Ulkomaiset lastenkirjailijat Venäjällä. Biobibliografinen sanakirja. - S. 189.
4. ↑ Ulkomaiset lastenkirjailijat Venäjällä. Biobibliografinen sanakirja. - S. 190.

Linkit

• Englanninkielinen teksti verkossa