Baranovichi (veturivarikko)

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 25. joulukuuta 2021 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .
Baranovichi

Veturivarikko Baranovichi
Määrä PM-3
Alajako Valko-Venäjän rautatie
Perustamisen vuosi 1871
Veturien pääsarja Vuodelle 2010: sähköveturit VL80S , BKG1 , BKG2 , dieselveturit ChME3 , dieseljunat DR1A , DR1P
Sijainti Baranovichi , Dovator-katu, talo 7
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Veturivarikko "Baranovichi"  on yksi Valko-Venäjän rautatien suurimmista korjaus- ja huoltovarikoista . Varikon tuotantotilat sijaitsevat Baranovichi Tsentralnyn asemalla ja dieseljunan konepaja Baranovichi Polesskyn asemalla . Varaston päällikkö - Mukhin P.I.

Historia

Varikko on laskenut historiaansa marraskuusta 1871 lähtien [1] . Baranovichin aseman kahden veturikojun rakennuksen käyttöönotosta lähtien varikko on luokiteltu varatoimipaikaksi. Vuonna 1901 Baranovichin aseman uudelleenorganisoinnin, uusien puistojen rakentamisen yhteydessä junien lajittelua ja muodostamista varten kehitettiin varikko. Depot Baranovichi on listattu kiertovarikkoksi ja sisältää 2 veturirakennusta 12 kojulle.

Perääntymisen aikana natsihyökkääjät aiheuttivat valtavia vahinkoja veturitaloudelle - rakennukset ja rakenteet tuhoutuivat täysin. Vuodesta 1969 lähtien ensimmäiset dieseljunat alkoivat saapua Valko-Venäjän rautateille. Jo vuonna 1970 varikkotiimi suoritti kaikenlaisia ​​dieseljunien varikkokorjauksia ja -tarkastuksia.

Vuonna 1980 pääkaupunkiseudun varikkoon toimitettiin yli 30 tavaraliikenteen sähköveturia VL- 80 S.

Neuvostoliiton romahtamisen ja veturikorjaustehtaiden veturien peruskorjausjärjestelmän tuhoutuessa, vuonna 1992 tehdyn suuren valmistelutyön jälkeen varikko onnistui ensimmäisen osan (KR-1) peruskorjauksen jälkeen. tavaraliikenteen sähköveturit VL- 80 S. Vuonna 1993 toteutettiin dieseljunien ensimmäisen moottorivaunuvolyymin mittava remontti ja vuoden 1994 alusta lähtien ER9 - sähköjunien jatkuva korjaus (TR-3) .

Kävi kuitenkin selväksi, että veturien peruskorjausongelmaa ei pystytty ratkaisemaan varikolla olevilla tuotantotiloilla täysimääräisesti ja laadukkaasti. Siksi entisen tienpäällikön E. I. Volodkon aloitteesta ja hänen jatkuvalla tuellaan tien osastolle järjestettiin kahden työpajan rakentaminen liikkuvan kaluston peruskorjausta varten. Yksi niistä, sähköjunien korjausta varten, sijaitsee Baranovichin veturivaraston alueella. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1995, se rahoitettiin kokonaan tievaroin ja toteutettiin kiihdytettynä. Joulukuussa 1997 kaikkien käynnistyskompleksiin kuuluvien tuotantolaitosten rakentaminen valmistui ja vastaanottolautakunta hyväksyi ne käyttöön 31.12.1997.

Vetovarret

Matkustaja-, esikaupunki- ja tavaraliikenteen junien osion veturimiehistöt sekä sähkö- että dieselvedessä:

Määrätty vetokuljetuskalusto

Baranovichin veturivaraston määrätty laivasto on esitetty taulukossa 1:

Taulukko 1 - Liikkuvan kaluston määrätty sarja
Veturin tyyppi veturin tyyppi Määrä
Sähköveturit VL80 90
BCG1 6
veturit M62 2
Vaihtotyö CHME3 neljä
CHME3T yksi
TGM3 yksi
TGM23B yksi
TGK yksi
TME1 neljä
Höyryveturit L 3
E R yksi
Diesel junat DR-1 neljä
DR1A kahdeksantoista
DR1P 26
DR1B 2

Depot toimii tällä hetkellä

Tällä hetkellä varikko on tehokas teollisuuskorjausyritys, joka suorittaa erilaisia ​​huolto- ja korjaustoimia [2] [3] :

Depot suorittaa myös:

Kolmannen osapuolen organisaatioille varasto voi tarjota seuraavan tyyppisiä palveluita:

Muistiinpanot

  1. Baranovichin veturivaraston historia . Veturivarikko Baranovichi. Haettu 29. heinäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 15. elokuuta 2012.
  2. Baranovichin veturivarasto. . Valko-Venäjän rautatie. Haettu 29. heinäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 15. elokuuta 2012.
  3. Baranovichin veturivaraston tuotantokapasiteetti. . Veturivarikko Baranovichi. Haettu 29. heinäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 15. elokuuta 2012.

Linkit