Nina Aleksandrovna Vinogradova-Benoit | |
---|---|
Syntymäaika | 15. heinäkuuta 1936 |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 24. toukokuuta 1986 (49-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Opinnot |
Nina Aleksandrovna Vinogradova-Benoit ( 15. heinäkuuta 1936 , Leningrad - 24. toukokuuta 1986 , Moskova ) - graafikko , lavastussuunnittelija , taidekriitikko , restauraattori.
Nina Aleksandrovna syntyi 15. heinäkuuta 1936 Leningradissa arkkitehtien perheeseen .
Vuonna 1941, suuren isänmaallisen sodan aikana , hänet evakuoitiin Uzbekistaniin sisarensa Marian kanssa . Saarron purkamisen jälkeen vuonna 1944 hän palasi Leningradiin. Hän valmistui koulusta kultamitalilla ja astui Leningradin yliopiston historialliseen tiedekuntaan (taidehistorian laitos). Vuonna 1957 hän valmistui Leningradin valtionyliopistosta ja muutti yhdessä miehensä kanssa Leningradista Moskovaan , missä hän siirtyi polygrafiikkainstituutin graafisen laitoksen osastolle.
1960-luvun alussa hän osallistui aktiivisesti isänmaallisen Rodina-klubin toimintaan.
Hän kuoli traagisesti (pudotti ikkunasta) 24. toukokuuta 1986 [1] . Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle miehensä viereen.
Isä - Aleksanteri Nikolajevitš Vinogradov (01.3.1904, Pietari - 6.5.1972, Leningrad), Hydroenergoproekt- instituutin pääarkkitehti [Sauva 1] .
Äiti - Marianna Ludvigovna Schroeter-Vinogradova (1902-1982); mosaiikkitaiteilija Gali Ludwigovna Voitskevichin (1906-2001) ja arkkitehti Login Ludwigovich Schroeterin sisar . Marianna Ljudvigovna suunnitteli asuinrakennuksia Chernaya Rechkan alueelle , hänen hankkeensa mukaan voimalaitos rakennettiin Kiinaan vuosina 1953-1955 [2] .
Vanhemmat opiskelivat instituutissa. Repinin Neuvostoliiton taideakatemia työskenteli Lengiprotheaterissa [2] . Perheessä oli kolme tytärtä: Maria, Nina ja Ekaterina [Genus 2] .
Vinogradova-Benoit, Nina Alexandrovna - esi-isät | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Äidin puolelta Nina Aleksandrovna oli seuraavien jälkeläinen:
Äidin puolella Nina Aleksandrovna vastasi:
Vuonna 1956 hän meni naimisiin Ilja Sergeevich Glazunovin [Kom 1] kanssa, ja hänestä tuli hänen lähin työtoverinsa ja avustajansa kaikissa luovissa ja sosiaalisissa pyrkimyksissä. I. S. Glazunov loi useita kuvallisia ja graafisia muotokuvia N. A. Vinogradova-Benoitista vuosina 1955, 1956, 1958, 1961, 1968, 1980.
Teokseni "Love" lempeä tyttömäinen kasvo on Nina. Hän oli niin erilainen kuin kaikki ennen häntä tuntemani! Olin ikuisesti hämmästynyt Renoirin tyttöjen kunnioittavan naiseuden ja Turgenevin ja Dostojevskin sankaritarille ominaisen sisäisen vahvan tahdonvoiman yhdistelmästä hänessä.
Ensimmäisestä tapaamisesta hänen traagiseen kuolemaansa asti en eronnut Ninan kanssa, joka valaisi elämääni aamuruskoisten silmiensä tyynellä kirkkaudella. Unohdin yksinäisyyden ikuisiksi ajoiksi, ja yllätyin loputtomasti hänen epäitsekkäästä omistautumisestaan, joka ei tiennyt rajoja, hänen sielunsa lempeästä kauneudesta. Loputtomat kävelymme talvikaupungin ympärillä, tapaamiset tuulisilla silloilla, jotka riippuvat lumen peittämän Nevan yllä mustilla polynyoilla, iltavalojen upea välkkyminen lumisaatavan seinän läpi, loputon näkymä autioille yökaduille yksinäisen hahmon kanssa. talonmies lakaisemassa katua - Ninan kanssa kaikki tuli uudeksi, kuten maailma, jonka synnyin uudelleen ilon äänellä, ja ihmisen olemassaolon ihme maan päällä heräsi henkiin ... Yllätyksellä ja ilolla katselin maailmaa, joka avautui Minä, ikään kuin olisin nähnyt sen ensimmäistä kertaa, yritin vapisevana säilyttää nämä vaikutelmat pidempään ja työskentelin ja työskentelin loputtomasti tunteen olemuksemme uudella tavalla.
- Ilja Sergeevich GlazunovLapset:
1950-luvun lopulta lähtien hän loi graafisia ja kuvallisia sävellyksiä, luonnoksia teatterimaisemista ja pukuista, työskenteli maisema-, muotokuva-, asetelmalajeissa ja harjoitti linoleikkausta.
N. A. Vinogradova-Benoisin vesiväreihin perustuen Fine Art -kustantamo julkaisi vuonna 1969 postikorttisarjan (1969, maakunnittain), "Venäläinen päähine" (1971).
1970-luvun lopulla - 1980-luvulla hän työskenteli yhdessä I. S. Glazunovin kanssa maisemien ja pukujen luonnosten parissa teatterituotantoihin:
Teatteripuku ei ole vain mekko. Se luonnehtii sitä, joka käyttää sitä, ja puhuu sen luoneiden taiteesta. Oli tehtävä paljon työtä, jotta vuosi 1185 luotiin uudelleen Berliinin valtionoopperan näyttämölle ja Aleksanteri Borodinin ooppera "Prinssi Igor" voisi ilahduttaa yleisöä.
Nina Vinogradova-Glazunova ei varsinaisesti ole pukusuunnittelija. Hän on taiteilija, ja hän loi taiteelliset puvut "Prince Igorille".
- Fragmentti Ilona Ryumanin artikkelista "Prinssin uudet mekot" saksalaisessa aikakauslehdessä, päivätty 27.10.1978
Jo sketseissä näkyy arvioijien esityksen ensi-illan jälkeen havaittu kontrasti: kultalehti ja kangas, pukujen loisto (näitä tehtiin esitystä varten yli neljäsataa) ja arkkitehtonisten muotojen ankaruus, tatariarmeijan pukujen kirkkautta ja groteskisuutta ja venäläisten pukujen värimaailman jaloutta. Nina Aleksandrovnan luonnoksissa kaikki hahmot ovat yksilöllisiä: ilmeet, asennot, hahmojen kulmat antavat sinun fantasoida kuvattujen hahmojen hahmoista, tunnelmista, kohtaloista, he kommunikoivat keskenään asettuen arkille valmiina. misen-kohtauksia. Läpinäkyvä akvarelli yhdessä kullan kanssa, toisinaan soi ja puhdas, joskus tumma ja kuuro, kuin kultainen sumu, joka kätki Suuren Kitezhin, pilkahduksilla valkoista, joka muuttui teatterin työpajoissa helmisäikeiksi ja helmisäikeiksi, luo tunteen että satu, ehkä ei ollenkaan.satu, mutta tositarina, ohut raja historiallisen totuuden ja legendan välillä liukenee yhdistelmään lempeää, eettistä väritystä sekä koristeiden ja leikkausten aitoutta. Tässä metropoliitta seisoo surullisena laskeen silmänsä ja nojaten massiiviseen sauvaan, tässä prinssi Juri juhlapuvussa, taivaansinisellä vuorauksella varustetussa viitassa, toivottavasti painaa kätensä rintaansa vasten, nuori Fevronia hääpuvussa, jossa on huntu. tuulessa levähdys ottaa aran askeleen eteenpäin, ja viereisellä tataarien Bedyayn ja Burundain - kasvonaamareilla - ruumiit piilotetaan panssariin, jonka alta nomadien valloittajien kirkkaat itämaiset vaatteet tyrmätään.
Taiteilijan teokset eivät kopioi tai lainaa edeltäjiensä teoksia, ne ovat omaperäisiä, luotuja olemaan tietyissä maisemissa, joita I. Glazunov ruumiilisti, mutta niissä on aistittavissa venäläisen skenografisen koulukunnan vaikutus. jotka olivat erinomaisia taiteilijoita A. Vasnetsov, K. Korovin, N Roerich ja muut: kiinnostus historialliseen autenttisuuteen, teoksen musiikista tuleva runollisuus, taiteilijaryhmien dynaamisuus ja maalauksellisuus näyttämöllä, luonnosvaiheessa mietittynä.
- E. A. Churakova, Venäjän Bolshoi-teatterin museon pääkuraattori.Yhdessä miehensä kanssa hän matkusti paljon ympäri Venäjää keräten ja restauroimalla ikoneja ja Venäjän antiikin esineitä.
Teokset ovat kokoelmissa: Valtion keskusteatterimuseo. A. A. Bakhrushin (128 teosta), Venäjän Bolshoi-teatterin museo, Ivan Iljitšin ja Vera Ilyinichna Glazunovin yksityiskokoelmat. Teatteripuvut, jotka on tehty N. A. Vinogradova-Benoitin luonnosten mukaan valtion akateemisen Bolshoi-teatterin taide- ja tuotantopajoissa , kunnosti ja maalasi Vera Ilyinichnaya Glazunova, kuuluvat Ivan Ilyich Glazunovin kokoelmaan .
Vuonna 2017 julkaistiin Ilja Sergeevich Glazunovin julkaisema kirja "Nina Alexandrovna Vinogradova-Benoit" [5] .
![]() |
|
---|