Wit, Jacob de

Jacob de Wit
netherl.  Jacob de Wit

omakuva
Syntymäaika 19. joulukuuta 1695( 1695-12-19 )
Syntymäpaikka Amsterdam
Kuolinpäivämäärä 12. marraskuuta 1754 (58-vuotias)( 1754-11-12 )
Kuoleman paikka Amsterdam
Kansalaisuus Yhdistyneiden provinssien tasavalta
Genre grisaille
Opinnot Taidemaalausakatemia Amsterdamissa
Tyyli rokokoo-
Nimikirjoitus
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Jacob de Wit ( hollantilainen.  Jacob de Wit ; 19. joulukuuta 1695, Amsterdam  - 12. marraskuuta 1754, ibid.) - hollantilainen taidemaalari, piirtäjä, opettaja.

Elämäkerta

Kolmetoistavuotiaana hän aloitti opinnot Amsterdamin maalausakatemiassa. Vuonna 1714 hänet hyväksyttiin Pyhän Luukkaan kaupunginkilan jäseneksi .

Hän oli uransa alussa flaamilaisen taiteilijan Rubensin fani , hän oli erityisen kiinnostunut mestarin tekemistä seinä- ja kattomaalauksista, kopioi hänen töitään, teki sarjan akvarelliluonnoksia Antwerpenin jesuiittakirkon seinämaalauksiin. Ignatius Loyola (nykyinen Carolus Borromeuskerk -kirkko ) [1] .

Vuonna 1715 hän palasi Amsterdamiin, jossa hän asui ja työskenteli elämänsä loppuun asti.

Luovuus

Jacob de Wit tunnetaan parhaiten monista palvontapaikoille, julkisiin rakennuksiin ja yksityiskoteihin tehdyistä koristeellisista teoksista. Useiden maalauksellisten plafonien kirjoittaja esimerkiksi Huis-ten-Bosin kuninkaallisessa palatsissa Haagissa .

Hänen luovaan perintöönsä kuuluu suuri määrä maalauksia uskonnollisista , antiikkisista ja allegorisista aiheista. Hänen tyylinsä oli kevyt ja eloisa.

Lisäksi Jacob de Wit on grisaillen mestari . Hän loi sarjan yksivärisiä marmorireliefijäljitelmiä, jotka koristavat oviaukkoja ja takkeja. Näistä maalauksista tuli niin suosittuja Hollannissa, että hänen kotimaassaan niitä kutsutaan witjeiksi luojansa muistoksi.

Hän kasvatti useita lahjakkaita taiteilijoita, mukaan lukien Jan Punta .

Jacob de Witin maalauksia on nyt hollantilaisten museoiden kokoelmissa, mukaan lukien Rijksmuseum Amsterdamissa, Haagissa ja Haarlemissa .

Galleria

Muistiinpanot

  1. Kirkon tuhonneen vuoden 1718 tulipalon jälkeen Jacob de Witin luonnoksista ja piirustuksista tuli arvokas historiallinen dokumentti

Linkit