DDR:n ilmavoimat

DDR:n ilmavoimat
Saksan kieli  Luftstreitkrafte

Rondel Luftstreitkrefte
Vuosia olemassaoloa 1956-1990 _ _
Maa DDR
Alisteisuus DDR:n puolustusministeriö
Mukana Kansallinen kansanarmeija
Tyyppi Ilmavoimat
Sisältää
Toiminto Ilmavoimien ylivalta , ilmatiedustelu , maavoimien tuki
väestö 45 000 ihmistä
Dislokaatio Strausberg
Edeltäjä Luftwaffe (Wehrmacht)
Seuraaja Saksan ilmavoimat
komentajat
Merkittäviä komentajia Heinz Kessler
Herbert Scheibe
Wolfgang Reinhold
Rolf Berger
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

DDR:n ilmavoimat ( saksa:  Luftstreitkräfte Luftshtreitkrefte ) ovat Saksan demokraattisen tasavallan ilmavoimat . DDR:n ilmavoimat olivat osa kansallista kansanarmeijaa, joka perustettiin vuonna 1956 .

Historia

Nimeä "Luftstreitkräfte" käytettiin alun perin Saksan valtakunnan ilmavoimissa vuodesta 1910 ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918. Länsi-Saksan ilmavoimat omaksuivat kuitenkin nimen " Luftwaffe ", jota natsi-Saksan ilmavoimat käyttivät vuodesta 1935 toisen maailmansodan loppuun asti .

Marraskuun 1953 lopussa ilmailuyksiköiden uudelleenjärjestelyn seurauksena ilmailuyksiköt siirtyivät sisäministeriön alaisuudessa suoraan varaministerin ja kansanpoliisin päällikön alaisiksi . Ilmailurykmentit organisoitiin uudelleen Aeroclub 1 :ksi ( Cottbus ), 2 : ksi ( Drewitz ) ja 3 :ksi ( Bautzen ). [yksi]

1. maaliskuuta 1956, DDR:n liittymisen jälkeen Varsovan sopimukseen , ilmavoimat perustettiin virallisesti osaksi kansallista kansanarmeijaa. Aluksi Cottbusissa päämajaansa pitävät ilmavoimat olivat erillään "Luftverteidigungista" ( Strausbergin ilmapuolustuksen päämaja .[ kuka? ] oli tarkoitus luoda kolme hävittäjädivisioonaa , hyökkäyslentokoneiden divisioona ja ilmatorjuntadivisioona ( ainoastaan ​​1. ja 3. ilmailudivisioona sekä 1. ilmatorjuntadivisioona luotiin) [2] .

Neljänkymmenen vuoden historiansa aikana Luftstreitkreft ei osallistunut vihollisuuksiin.

Rakenne

Ilmavoimien johto ( Kommando Luftstreitkräfte ) Strausbergissa

Ilmaosastot

Jokainen ilmaosasto koostui:

Hävittäjäprikaatit

Kukin hävittäjäprikaati koostui useasta laivueesta, yhdestä teknisen tuen pataljoonasta ( Fliegertechnisches Bataillon ) ja yhdestä viestintäpataljoonasta ( Nachrichten- und Flugsicherungsbataillon ).

Ilmatorjuntaohjusprikaatit

Jokainen ilmatorjuntaohjusprikaati koostui 4-10 ilmatorjuntaohjuspataljoonasta ( Fla-Raketenabteilung ).

Radiotekniikan pataljoonat

Jokainen radiotekniikan pataljoona koostui 4-5 radiotekniikkakomppaniasta ( Funktechnische Kompanie ).

Sijoitukset

Varusteet ja aseet

Taisteluvoimat vuodelle 1989:

Tarkoitus Malli Tuotanto Määrä
taistelulentokoneita MiG-21F/F-13/PF/PFM/MF/bis  Neuvostoliitto 251
MiG-23M/ML/UB  Neuvostoliitto 47
MiG-23BN  Neuvostoliitto kahdeksantoista
MiG-29A/UB  Neuvostoliitto 24
Su-22M4/UM3K  Neuvostoliitto 54
Koulutus / taisteluharjoittelu L-39ZO/V Tšekkoslovakia 52
L-29 Tšekkoslovakia n/a
Liikenneilmailu AN-2  Neuvostoliiton Puola
 
kahdeksantoista
An-26T/S  Neuvostoliitto 12
IL-62  Neuvostoliitto 3
Tu-134  Neuvostoliitto 3
Tu-154  Neuvostoliitto 2
L-410 Tšekkoslovakia 12
Z-43 Tšekkoslovakia 12
Helikopterit Mi-2  Puola 25
Mi-8T/PS/TB  Neuvostoliitto 98
Mi-24D  Neuvostoliitto 51
Mi-14  Neuvostoliitto neljätoista
Ilmapuolustusjärjestelmät S-75 Dvina  Neuvostoliitto 48
S-75 Volkhov  Neuvostoliitto 174
С-125 Neva/Pechora  Neuvostoliitto 40
S-200  Neuvostoliitto 24
S-300  Neuvostoliitto 12

Muistiinpanot

  1. "Aero Clubin hallinto (liittovaltion arkisto)"
  2. Heinrich Engelhardt: NVA Luftstreitkräfte/Luftverteidigung In: Klaus Naumann: NVA: odotukset ja todellisuus valittujen asiakirjojen mukaan välittäjä, Berliini / Bonn /… Herford, 1993, ISBN 3-8132-0430-8 .