| Charles Wuorinen | |
|---|---|
| Englanti Charles Wuorinen | |
| perustiedot | |
| Nimi syntyessään | Englanti Charles Peter Wuorinen |
| Syntymäaika | 9. kesäkuuta 1938 |
| Syntymäpaikka | Manhattan , New York , Yhdysvallat |
| Kuolinpäivämäärä | 11. maaliskuuta 2020 (81-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | USA |
| Ammatit | säveltäjä |
| Työkalut | piano |
| Tarrat | Nonesuch Records [d] |
| Palkinnot | Pulitzer-palkinto ( 1970 ), MacArthur Fellowship ( 1986 ) |
| www.charleswuorinen.com | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Charles Wuorinen ( syntynyt Charles Wuorinen ; 9. kesäkuuta 1938 New York - 11. maaliskuuta 2020 [2] ) oli yhdysvaltalainen säveltäjä.
Hänen isänsä on skandinaavinen historioitsija, yliopiston professori, äiti on biologi. Valmistunut Columbian yliopistosta . Vuonna 1970 hänestä tuli historian nuorin Pulitzer - musiikkipalkinnon saaja .
Vuodesta 1964 vuoteen 1971 hän opetti Columbia Universityssä New Yorkissa, sitten Princetonissa, Bostonissa ja muissa Yhdysvaltain kaupungeissa . Hän luennoi myös Länsi - Euroopan maissa . [3]
Vuorinen on työskennellyt sarjamusiikin parissa osittain fraktaalien geometrian inspiroimana . Vuorisen laajaan luovaan perintöön (tähän mennessä noin 240 sävellystä) kuuluu ooppera Haroun and the Sea of Stories ( 2001 , Salman Rushdien romaaniin perustuva ), kahdeksan sinfoniaa, merkittävä määrä konserttoja ja yhtyeitä erilaisiin sävellyksiin, monipuolista laulumusiikkia (mukaan lukien tekstit Dylan Thomas , Wystan Hugh Auden , John Ashbury , Stanley Kewnitz , Les Murray , Seamus Heaney , Derek Walcott ja muut suuret runoilijat). Vuorisen teos Reliquary for Igor Stravinsky käyttää Igor Stravinskyn viimeisiä luonnoksia , jotka hänen leskensä antoi Vuoriselle Stravinskyn kuoleman jälkeen.
Vuorinen omistaa myös kirjan "Simple Composition" ( eng. Simple composition ; 1979 ) - eräänlaisen käytännön oppaan kaksitoistasäveljärjestelmää ja sen laajennuksia käyttävään sävellykseen.