Valtion kulttuuripolitiikka Venäjällä
Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 7. heinäkuuta 2019 tarkistetusta
versiosta . tarkastukset vaativat
5 muokkausta .
Venäjän valtion kulttuuripolitiikka kulttuurin kehittämisen alalla on joukko periaatteita ja normeja , jotka ohjaavat valtiota sen toiminnassa kulttuurin säilyttämiseksi, kehittämiseksi ja levittämiseksi , samoin kuin itse valtion toimintaa kulttuurin alalla ( Venäjän federaation kulttuurilainsäädännön perusteiden 3 artikla).
Kulttuuripolitiikka on valtion ja yhteiskunnan kulttuurielämän suunnitteluun, suunnitteluun, toteuttamiseen ja varmistamiseen liittyvä valtion poliittinen suunta. Neuvostoliitossa kulttuuripolitiikka rakentui agitaation ja propagandan mekanismeille, ja sen päätti NSKP:n keskuskomitean ideologinen osasto . Kulttuuriministeriölle annettiin tämän politiikan toteuttajan rooli. Venäjän kulttuuripolitiikka on suhteellisen itsenäinen toiminta eri osastoille, jotka vastaavat kulttuuriperinnön suojelusta, taiteellisesta toiminnasta, painamisesta, kirjastotoiminnasta jne.
Kulttuuripolitiikalla tarkoitetaan virkamiehen ja osastojen uskonnollisesti määrättyä toimintaa vallanpitäjien ideologisessa suunnassa ja se on pohjimmiltaan fiktiivistä toimintaa suhteessa kansalaisyhteiskuntaan tai jolla on tietty intressi. Kulttuuria muodostetaan, ei rakenneta, ja siksi kukaan ei voi suoraan vastata siitä. Kulttuuri ja politiikka ovat periaatteessa yhteensopimattomia asioita, toinen viittaa esitettyyn ja toinen toimintaan, mikä korostaa sanan "kulttuuripolitiikka" fiktiivisyyttä.
Venäjän federaatiossa maan kulttuurikehitysprosesseja säätelevien lakien ja muiden säädösten kehittämisen ja parantamisen perusasiakirja ovat valtion kulttuuripolitiikan perusteet .
Arviot
Kulturologi S. N. Gavrov uskoo sen
Nyky - Venäjällä kulttuuripolitiikalla ei ole ideatasolla yhtenäisyyttä, ja se on myös huonosti jäsenneltyä. Eklektisyys ja organisoivan idean puute on hänen ideansa ja tyylinsä. Tämä tilanne on varsin luonnollinen vallankumouksen jälkeiselle kahdellekymmenelle vuodelle, jolloin päättyi Neuvostoliiton sosiokulttuurinen kokeilu korkeakulttuurin määrittelemiseksi kaikille normatiiviseksi. Uudesta miehestä tuli tarpeeton. Perinteinen yhteiskunnan lisääntyminen sen yhteiskunnallisessa kerrostumisessa, hallitsijoiden ja hallittujen lisääntyminen, on tullut kysytyksi. Jälkimmäisten ei tulisi olla alistetussa asemassa pelkästään aineellisen kokonaisomaisuutensa perusteella, vaan myös sellaisen kulttuuri- ja koulutuspätevyyden jaon perusteella, jonka tulee väistämättä poiketa hallitsevan eliitin kulttuurisesta ja koulutuksellisesta pätevyydestä. [yksi]
Kun otetaan huomioon nykyisen valtion kulttuuripolitiikan tilanne entisen kirkon omaisuuden palauttamismekanismin laajentamisen yhteydessä useisiin vallankumousta edeltäneisiin kulttuurilaitosten rakennuksiin, mukaan lukien sellaiset ikoniset kulttuuriperintökohteet kuin Iisakinkirkko... epävirallinen yritys asettaa ideologisesti tulkittava valtion kulttuuripolitiikka ... tulkittavaksi paitsi ohjelma-asiakirjojen tasolla, myös kulttuurin alan nykyisten, muodollisten ja epävirallisten käytäntöjen puitteissa. [2]
Katso myös
Muistiinpanot
- ↑ Gavrov S. N. Kulttuuripolitiikka: julkisen valtion vuorovaikutus, valmistettavuus, monimuotoisuus. Arkistokopio päivätty 29. lokakuuta 2013 Wayback Machinessa // Modern Science: Actual Problems of Theory and Practice. Sarja "Humanistiset tieteet". Nro 1-2, 2013.
- ↑ Gavrov S. N.
Valtion kulttuuripolitiikka eurooppalaisen kokemuksen ja konservatiivisen peruutuksen yhteydessä Arkistokopio 29. syyskuuta 2019 Wayback Machinessa // Humanum Midzynarodowe Studia Spoleczno-Humanistyczne: International Humanist Studies. Yhteiskunta ja koulutus, 28 (1) 2018. - S. 41. ISSN 1898-8431.
Kirjallisuus
venäjäksi
- Astafiev O. N. Kulttuuripolitiikka: toteutuksen teoreettiset näkökohdat ja käytäntö // "Moderni tiede: teorian ja käytännön todelliset ongelmat." Sarja "Humanistiset tieteet". Nro 1-2. 2013.
- Balakshin AS Kulttuuripolitiikka: uusien tutkimusmenetelmien etsintä. // Kulttuuri ja sivilisaatio: todellisuus ja kehitysnäkymät. - N. Novgorod: VGAVT , 1998. - S. 14-21.
- Balakshin AS Kulttuuripolitiikka: olemus, realiteetit ja kehitystrendit nykymaailmassa. // Tohtoriopiskelija ja kilpailija. - M., 2003. - Nro 4 (17). - S. 124-136. ISSN 1608-9014.
- Balakshin AS Globaalit ongelmat ja kulttuuripolitiikka. // Tieteellisen ja teknisen konferenssin "Transport XXI century" aineisto. Osa I. - Nižni Novgorod: Kustantaja FGOU VPO VGAVT , 2003.-S. 7-9.
- Balakshin AS Modernin kulttuuripolitiikan typologiasta. // Humanististen tieteiden kysymyksiä. - 2003. - nro 4 (7). - S. 129-137. ISSN 1684-2626.
- Balakshin A.S. Politiikka ja ennustaminen. // Valtiotiede. Opastus. Ed. prof. A. A. Vladimirova. - Nižni Novgorod: Kustantaja FGOU VPO VGAVT , 2003. S. 207-219.
- Balakshin A.S. Poliittinen kulttuuri. // Valtiotiede. Opastus. Ed. prof. A. A. Vladimirova. - Nižni Novgorod: Kustantaja FGOU VPO VGAVT , 2003. S. 165-178.
- Balakshin AS "Kulttuuripolitiikan" käsitteen olemus ja sisältö. // N. I. Lobatševskin mukaan nimetyn Nižni Novgorodin yliopiston tiedote . Sarja. Yhteiskuntatieteet. Ongelma. 1(3). - Nižni Novgorod: UNN: n kustantaja , 2004. S. 358-364.
- Balakshin AS Kulttuuripolitiikka: tutkimuksen teoria ja metodologia: monografia. - Nižni Novgorod: Kustantaja FGOU VPO VGAVT , 2004.
- Balakshin A. S. Kulttuuripolitiikka: tutkimuksen teoria ja metodologia : Tiivistelmä opinnäytetyöstä. ... Filosofisten tieteiden tohtori: 24.00.01. - Nižni Novgorod: Nižegorsk. osavaltio arkkitehtuuri.-rakennukset. un-t , 2005. - 54 s.
- Bogatyreva T. G. Globalisaatio ja modernin Venäjän kulttuuripolitiikan vaatimukset: dis. Kulttuuritieteen tohtori. - M., 2002
- Vostryakov L. E. , Chirikova A. E. Alueen kulttuuripolitiikan aiheita markkinoille siirtymisen aikana. // Sosiologinen tutkimus . 2004. Nro 10. S. 80-85.
- Vostryakov L. E. Nyky-Venäjän valtion kulttuuripolitiikka (pääsemätön linkki) : alueellinen ulottuvuus: tekijän abstrakti ... Dr. polit. Tieteet. - M., 2007.
- Vostryakov L. E. Valtion kulttuuripolitiikka: käsitteet ja mallit: monografia. - Pietari: SZI RANEPA -kustantaja , 2011. ISBN 978-5-89781-401-5
- Vostryakov L. E. Valtion kulttuuripolitiikka: paternalistisesta kumppanuusmalliin? // Liikkeenjohdon konsultointi. 2011. nro 4. s. 140–155.
- Gavrov S. N. Valtion kulttuuripolitiikka eurooppalaisen kokemuksen ja konservatiivisen peruuttamisen yhteydessä // Humanum Midzynarodowe Studia Spoleczno-Humanistyczne: International Humanist Studies SOCIETY AND EDUCATION, 28 (1) 2018. - PP. 35-42. ISSN 1898-8431.
- Gavrov S.N. Valtion kulttuuripolitiikka menneisyyden ja tulevaisuuden välillä: kohti oppikirjan "Venäjän federaation valtion kulttuuripolitiikan perusteet" julkaisemista // Vestnik SPbGIK , 2019. Nro 4. - P.181-183.
- Gavrov S. N. , Vostryakov L. E. Kulttuuridiplomatia välineenä Venäjän valtion houkuttelevan brändin rakentamiseen ja lähettämiseen // Moskovan valtion kulttuuri- ja taideyliopiston tiedote. 2018. nro 2 (82). - S. 26-33.
- Gavrov S. N. , Vostryakov L. E. Kansainvälinen kulttuuriyhteistyö osana Venäjän valtion kulttuuripolitiikkaa // Moskovan valtion kulttuuri- ja taideyliopiston tiedote. 2018. nro 3 (83). - S. 152-160.
- Gorlova II Kulttuuripolitiikka siirtymäkaudella: liittovaltio ja alueellinen näkökulma. Dis... d. f. n. - M., 1997.
- Zhidkov V. S. , Sokolov K. B. Venäjän kulttuuripolitiikka: teoria ja historia: oppikirja yliopistoille. - M., 2001.
- Zhidkov V. S. Kulttuuripolitiikka ja teatteri. M., 1995. - 320 s. ISBN 5-86656-031-3
- Izhikova N. V. Modernin kulttuuripolitiikan teoreettiset ja metodologiset perusteet: dis. Dr. Phil. Tieteet. - Pietari, 2010.
- Karpukhin OI Valtion kulttuuripolitiikka uudistuvan yhteiskunnan olosuhteissa. Abstrakti dis. ... d. sosiologi. n. - M., 1997.
- Karpukhin OI Kulttuuripolitiikka ja -johtaminen Teksti. M .: Nuorisoinstituutti, 1998. - 174 s.
- Karpukhin OI Venäjän kulttuuripolitiikka: tavoitteet ja toteutuskeinot. // Yhteiskuntapoliittinen aikakauslehti . - 1996. - nro 1. - S. 44-86.
- Karpukhin O.I. Onko mahdollista hallita kulttuuria. // Dialogi. 1994. - Nro 4-6. - S. 75-81.
- Karpukhin OI Nuorten itsearviointi sen sosiokulttuurisen identifioinnin indikaattorina. // Sosiologinen tutkimus . - 1998. - nro 12. - S. 89-94.
- Karpukhin OI Sosiokulttuurinen johtaminen osana valtion kulttuuripolitiikkaa. // Yhteiskuntapoliittinen aikakauslehti . 1998. - nro 3. - S. 141-150.
- Karpukhin OI Kulttuurijohtaminen: toiminta- ja parantamisongelmat. // Yhteiskuntapoliittinen aikakauslehti . 1996. - nro 2. - S. 230.
- Karpukhina OI Valtion kulttuuripolitiikan muodostumisprosessien hallinta. // Sosiaalinen ja humanitaarinen tieto . 1999. - nro 4. - S. 60-73.
- Karpukhin O. I. , Makarevitš E. F. Massien muodostuminen: PR ja PR-teknologiat. Kokemus historiallisesta ja sosiologisesta tutkimuksesta. Kaliningrad: FGUIPPP Yantarny skaz, 2001. - 547 s.
- Karpukhin O. I. , Makarevitš E. F. Kulttuuripolitiikka: massoihin vaikuttamisen politiikka. Kansan kulttuuri ja massojen kulttuuri // Uusia tutkimuksia Tuvasta. Nro 3, 2009.
- Natochiy VV Venäjän kulttuuripolitiikka: ongelmat ja näkymät : väitöskirja... Valtiotieteen kandidaatti: 23.00.02. - Ufa: Bash. osavaltio Univer. , 2001. - 158 s.
- Razlogov K.E. , Orlova E.A. , Kuzmin E.I. Venäjän kulttuuripolitiikka globalisaation kontekstissa // Otechestvennye zapiski . nro 4 (25). 2005.
- Skorodumova O. B. Suomen kulttuuripolitiikka ja sen rooli uuden tietoyhteiskunnan mallin muodostumisessa // Tieto. Ymmärtäminen. Taito . 2008. - nro 4. - S. 40-44.
- Flier A. Ya. Kulturologia kulturologeille. — M.: Akateeminen projekti , 2000.
- Tsybikov T. G. Metodologiset lähestymistavat kulttuuripolitiikan tutkimukseen nykyisessä vaiheessa. // Buryat State Universityn tiedote . Nro 14. 2012.
Linkit
Gavrov S.N. Valtion kulttuuripolitiikka eurooppalaisen kokemuksen ja konservatiivisen peruuttamisen yhteydessä // Humanum Midzynarodowe Studia Spoleczno-Humanistyczne, 28 (1) 2018, issn 1898-8431. – PP. 35-42.