Aleksei Nikolajevitš Grinchik | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Syntymäaika | 26. joulukuuta 1912 | |||||||
Syntymäpaikka | Talvi , Venäjän valtakunta | |||||||
Kuolinpäivämäärä | 11. heinäkuuta 1946 (33-vuotias) | |||||||
Kuoleman paikka | Moskova , Neuvostoliitto | |||||||
Liittyminen | Neuvostoliitto | |||||||
Armeijan tyyppi | ilmavoimat | |||||||
Palvelusvuodet | 1941-1942 _ _ | |||||||
Osa | 2. NF (Moskovan ilmapuolustus), 237. hävittäjälentorykmentti (Kalininin rintama) | |||||||
käski | apulaislentueen johtaja | |||||||
Taistelut/sodat | Taistelu Moskovan puolesta | |||||||
Palkinnot ja palkinnot |
|
|||||||
Liitännät | Gallai, Mark Lazarevitš , Mironov, Arseni Dmitrievich |
Aleksei Nikolajevitš Grinchik ( 26. joulukuuta 1912 , Zima Irkutskin alue - 11. heinäkuuta 1946 , Moskova ) - Neuvostoliiton 1. luokan koelentäjä , everstiluutnantti, suoritti ensimmäisen lennon ensimmäisellä Neuvostoliiton suihkuhävittäjällä MiG-9 [1] .
Syntynyt 26. joulukuuta 1912 Ziman kaupungissa Irkutskin alueella .
Vuodesta 1932 hän oli Moskovan ilmailuinstituutin opiskelija . Vuosina 1934-1937 hän työskenteli vahvuuslaskijana S. V. Iljushinin suunnittelutoimistossa . Vuonna 1935 hän valmistui MAI- lentoklubista ja jäi siihen ohjaajalentäjäksi. Vuonna 1936 hän valmistui Moskovan ilmailuinstituutista.
Vuonna 1937 hän valmistui TsAGI -lentokoulusta . Vuosina 1937-1941 hän oli TsAGI:n koelentäjä. Hän testasi BB-MAI:ta (1940), BOK-15: tä (1940), Me-109E-3 :a pyöritystä varten (1940-1941), SK-2 :ta pyöräytyksen osalta (1941).
Huhtikuusta 1941 tammikuuhun 1942 - lentokoetyössä Lentotutkimuslaitoksessa .
Hän testasi Ta-3 :n pyöritystä (1941).
Armeijassa vuodesta 1941. Suuren isänmaallisen sodan jäsen : heinä-elokuussa 1941 - 2. erillisen hävittäjälentolentueen lentäjä ( Moskovan ilmapuolustus ), teki 5 laukaisua; tammi-maaliskuussa 1942 - 237. hävittäjälentorykmentin ( Kalinin Front ) AE:n apulaiskomentaja , teki 57 laukaisua, ampui henkilökohtaisesti alas 2 ja 4 vihollisen lentokoneen ryhmässä haavoittui.
Helmikuun 10. päivänä 1942 237. IAP:n 3. luokan insinöörin A.N. Grinchik apulaiskomentaja ammuttiin alas ja julistettiin kadonneeksi. [2] KA-joukkojen GU FiUkin määräyksellä 18. huhtikuuta 1942 kadonneeksi julistamiskäsky peruutettiin - Grinchik on sairaalassa hoidettavaksi. [3]
Toipumisen jälkeen, toukokuusta 1942 - jälleen lentokoetyössä FRI:ssä.
Suoritti ensimmäisen lennon (27.4.1946) ensimmäisellä kotimaan suihkukoneella I-300 ( MiG-9 ) ja testasi sitä [4] . Testattu: La-5 :n stabiilisuus (1943), Il-6 :n stabiilisuus (1943), Shche-2 :n pyöriminen ja vakaus (1943), MiG-8 "Duck" (1945-1946); useita muita instituutin aiheeseen liittyviä testiteoksia.
FRI:ssä työskennellessään hän hallitsi 120 lentokonetyyppiä eri tarkoituksiin. Hän osallistui 14 koelentokoneen testaamiseen ja 4 koelentokoneen testauksessa hän oli johtava koelentäjä.
Hän kuoli 11. heinäkuuta 1946 lentäessään kokeellisella MiG-9:llä ilmailulaitteiden esittelyn aikana MAP:n ja ilmavoimien korkea-arvoisille edustajille. Asui Zhukovskin kaupungissa Moskovan alueella. Hänet haudattiin Moskovaan, Novodevitšin hautausmaalle.
Toisena näyttelyssä lentoon lähti Yak-15 , jota ohjasi koelentäjä M.I. Ivanov. Suorittaessaan viimeisiä jyrkkiä käännöksiä lentoa tarkkaileva A. N. Grinchik sanoi, että hänkään ei voinut tehdä sellaisia käännöksiä huonommin kuin Yak-15: llä. Johtava insinööri A. T. Karev kuitenkin muistutti, ettei konetta ollut vielä testattu tällaisissa tiloissa. A. N. Grinchik vastasi, että hän ymmärsi tämän erittäin hyvin, joten ei ollut syytä huoleen.
Laskeuduttuaan Yak-15:een A. N. Grinchik lensi I-300:lla (F-1) 20. lennolla. Lentokone nousi helposti maasta, nousi noin 3000-3500 metrin korkeuteen, laskeutui sitten 450-500 metriin ja alkoi suorittaa erilaisia liikkeitä lentokentän yli. Koneella suoritettaessa jyrkkiä käännöksiä tuntui merkittävä ylikuormitus, koska maasta katsottuna oli selvästi nähtävissä, että tuolloin siiven päistä laskeutui selkeät inversiovaljaat. Sen jälkeen lentäjä siirsi koneen laskeutumiseen ja Kratovon puolelta päätti lentää lentokentän yli suurella nopeudella 100-150 metrin korkeudessa.
Lähestyessään lentokentän alkua kone äkisti tärisi. Sillä hetkellä hänestä erottui kaksi esinettä ja hän kääntyi oikean siiven yli, ja hän meni taaksepäin sukellukseen ja törmäsi maahan lentokentän reunalla ja räjähti. Koelentäjä A. N. Grinchik kuoli. I-300:n ensimmäisen kopion kokonaislentoaika katastrofihetkellä oli 6 tuntia 23 minuuttia. Lentokentän päällikkömarsalkka K. A. Vershininin läsnäollessa lentokentän alussa kiitotien läheisyydessä nostettiin ilmaan siiven irrotettava etuosa, jossa oli siirtymäsuojus rungossa, ja vasemman siivekkeen päätyosa.
Katastrofin tutkinta osoitti seuraavaa. Etusiiven varpaan (tuulilasi) irrotettava osa rungon siirtymäsuojuksella tarjottiin pääsyn siivekkeen ohjaustankoihin käytön aikana sekä runkoon pääsyä varten tällä alueella olevan luukun kautta. Tuulilasi kiinnitettiin irrottamisen helpottamiseksi etusuojaan kytkentäpultilla ja runkoon kiinnitettyyn korvakkeeseen erityisellä tapilla. Tässä tapauksessa siivekkeen ohjaustangot kulkivat kytkentäpulttien yli.
Staattisia testejä suoritettaessa irrotettavien tuulilasien kiinnityksen lujuus ei ollut epäselvä. Tilastollisissa testeissä ei kuitenkaan otettu huomioon siiven muodonmuutosta lennon aikana käytettävien g-voimien yhteydessä yhdessä vastanopeuspään kanssa. Tämän seurauksena lennon aikana jyrkissä käännöksissä esiintyneet suuret ylikuormitukset johtivat siipien muodonmuutokseen ja siipikonsolien huomattavaan ylöspäin taipumiseen. Samanaikaisesti ja suuren nopeuden paineen vaikutuksesta vasemman siiven tuulilasin tappi runkoon irrotettiin ja tuulilasi alkoi vääntyä ylöspäin, taivuttamalla kytkentäpulttia vasemman siivekkeen ohjaustangon ympärille. Lentokoneen lennon aikana alhaisella korkeudella suurella nopeudella vasemman siiven tuulilasi veti voimakkaasti ylös ja katkaisi siivekkeen vasemman vivuston sidospultilla ja pultin räjähtäessä tuulilasi putosi siivestä. Koneesta tuli hallitsematon, ja suuresta ylikuormituksesta siivet, hissit ja peräsimet alkoivat romahtaa.
Näin ollen katastrofin suurin syy oli irrotettavien siipien etuosien epäonnistunut kiinnitys. Tältä osin muissa koneissa tuulilasien kiinnitystä muutettiin, niitä alettiin kiinnittää ruuveilla liittimen koko kehän ympäri.
Hänelle myönnettiin 3 Leninin ritarikuntaa, 2 Isänmaallisen sodan 1. asteen ritarikuntaa, mitaleja (mitali "Saksan voitosta" [5] ).