Kymmenen pientä intiaania (elokuva, 1987)

" Kymmenen pientä intiaania " on neuvostoliittolainen Stanislav Govorukhinin kaksiosainen pitkävärinen dekkareelokuva , joka perustuu Agatha Christien samannimiseen romaaniin , kuvattiin Odessan elokuvastudiossa. Elokuvasovitus säilytti romaanin lopun pessimistisen luonteen; hahmoja tai heidän menneisyyttään ei muutettu. Se on myös ensimmäinen elokuvasovitus, joka säilyttää romaanin alkuperäisen nimen [1] .

Elokuva sai ensi-iltansa 31. tammikuuta 1988.

Juoni

Syrjäiselle neekerisaarelle tulee useita ihmisiä, jotka eivät ole koskaan ennen tavanneet toisiaan. Heidän joukossaan on eläkkeellä oleva armeija, lääkäri, opettaja, poliisi, tuomari, iäkäs nainen - ihmisiä eri elämänaloilla. Suurin osa heistä tuli ei erityisen läheisen tutun puolesta lähetetyssä kutsussa, ja kaikissa tapauksissa kutsujan nimikirjaimet olivat A.N. ja sukunimi Owen.

Saapuessaan he hämmästyvät huomatessaan, että kutsun lähettänyt omistaja ei ole saarella, ja palvelijat, joilla ei ole aavistustakaan, kuka heidät on palkannut, ovat vastuussa talosta. Huonon sään vuoksi yhteys mantereeseen on katkennut; vene, joka toi heidät, ei palaa. Saapuneet majoitetaan taloon, ja he päättävät odottaa tilanteen selkiytymistä.

Aivan ensimmäisellä yhteisellä illallisella alkaa selittämätön: yhtäkkiä tuntematon ääni alkoi lukea syytöstä, jonka mukaan jokaista läsnäolijaa syytetään yhden tai useamman ihmisen tappamisesta , jonka puhujan mukaan hän teki aiemmin. Osoittautuu, että ääni tuli verhon takana seisovasta gramofonista , ja vetoomus nauhoitettiin levylle , jolla on outo nimi - "Swan Song". Palvelija aloitti jäljentämisen työnantajan kirjallisten ohjeiden mukaisesti; palvelijat - aviomies ja vaimo - ovat myös syytettyjen joukossa. Kaikki ovat järkyttyneitä; kukaan, paitsi kapteeni Philip Lombard, ei halua myöntää, että se, mitä hänestä sanottiin, on totta, mutta tietoisuus tuntemattomasta on hämmästyttävää.

Sitten yksi vieraista, Marston , kaatuu kuolleena juotuaan viskiä . Ilmeisesti juoma on myrkytetty. Jonkin ajan kuluttua käy ilmi, että kymmenestä tarjottimella seisovasta neekerilasten hahmosta yksi on kadonnut. Vieraat muistavat, että talon kaikissa makuuhuoneissa on seinällä kyltti lasten lorulla kymmenestä neekeristä, jotka kuolevat yksitellen eri tavoin. Ja he ymmärtävät, että saarelle kutsuneen henkilön nimi ja nimikirjaimet - A. N. Owen - eivät ole mitään muuta kuin Tuntematon ( eng.  Unknown ).

Ensimmäisen neekerilapsista laskentariimin tekstin mukaan piti "tukeutua". Jonkin ajan kuluttua rouva Rogers kuolee (kuoli unissaan), sitten kenraali MacArthur (ei palannut kävelyltä). Jokainen seuraava kuolee kuoleman, joka vastaa riimin seuraavaa riviä. Jokaisen kuoleman jälkeen toinen hahmo katoaa tarjottimelta. Kaikki päättävät, että saarella toimii hullu, joka päätti tuhota kutsutut. Yritys etsiä saarta ei johda mihinkään. Vieraille käy selväksi, että tappaja on yksi heistä. Keskinäinen epäilys kasvaa ihmisten kuollessa. Vähitellen käy ilmi, että kaikki esitetyt syytökset ovat totta. Jokainen saarelle houkutelluista on syyllistynyt ainakin yhden henkilön kuolemaan, eikä häntä ole aiemmin tuomittu tästä.

Kukaan heistä ei koskaan saanut selville, kuka todellinen tappaja oli, paitsi tappaja itse, tuomari Wargrave, joka päätti tehdä todellista oikeutta - myös itselleen - ja teki sen tarkasti laaditun suunnitelman mukaan.

Cast

• Vladimir Zeldin tuomarina Lawrence Wargrave
• Tatyana Drubich - Vera Claisorn
• Alexander Kaidanovsky - Philippe Lombard
• Aleksei Žarkov - William Henry Blore
• Anatoli Romashin - tohtori Edward Armstrong
• Ljudmila Maksakova - Miss Emily Brent
• Aleksei Zolotnitsky - Thomas Rogers
• Mikhail Gluzsky kenraali John MacArthurina
• Irina Tereštšenko - rouva Ethel Rogers
• Alexander Abdulov - Anthony Marston
• Fedor Odinokov - Fred Narracott
• Igor Yasulovich - ääni levyllä

Kuvausryhmä

• Käsikirjoitus ja ohjaus: Stanislav Govorukhin
• Kuvaaja: Gennady Engstrem
• Taiteilija: Valentin Giduljanov
• Säveltäjä: Nikolai Korndorf

Poikkeuksia romaanista

• Kenraali MacArthurin kuoleman olosuhteet . Elokuvassa Vera Claythorne kutsuu kaikki kenraalin murhapaikalle. Romaanissa asiat olivat kuitenkin toisin. Vieraat kokoontuivat päivälliselle, vain kenraali oli poissa. Tri Armstrong tarjoutui tuomaan hänet, mutta hän palasi hyvin pian ja ilmoitti kenraalin kuolleen. Tämä seikka antoi Veran epäillä lääkäriä: hän olisi voinut tappaa kenraalin, kun tämä meni kutsumaan häntä päivälliselle.
• Rakkauskohtaus Veran ja Philipin välillä : pelästynyt tyttö tulee puolipukeutuneena naapurin huoneeseen suojaksi ja rohkaisuksi, ja tämä vetää hänet helposti sänkyyn. Romaanissa kaikki saaren vieraat ovat niin peloissaan, että he viettivät viimeisen yön yksin ovia barrikadoiden. Tämän kohtauksen ansiosta uusi poikkeama romaanin tekstistä tulee mahdolliseksi. Romaanissa juuri istutetun revolverin löytää Lombard itse. Elokuvassa pistoolin (elokuvassa revolverin sijaan Lombard tuo Beretta-pistoolin) löytää Vera, kun Lombard pyytää häntä antamaan hänelle tulitikkuja yöpöydän laatikosta. Aivan sama Lombardin ja Veran rakkauskohtaus saattaa olla viittaus romaanin elokuvasovituksiin vuosina 1965 ja 1974, joissa tämä kohtaus on kuitenkin läsnä romanttisemmassa versiossa. On myös mahdollista, että se kuvattiin väitetyn (ja epäonnistuneen) "neuvottelun" eduksi sensuurien ja toimittajien kanssa, jotta se suostuisi peruuttamaan vastineeksi muiden "vaikeasti saavutettavien" kohtausten säilyttämisestä.
• Vera Claythornen itsemurhan olosuhteet . Elokuvassa Vera, nähdessään hänelle valmistetun silmukan, kauhistuu, joutuu hysteeriin ja hirttää itsensä, koska se ei kestä jatkuvan ja erittäin voimakkaan pelon tunnetta. Romaanissa Vera tuntee "ylösnousseen" tuomarin katseen itseensä, mutta luulee, että Hugo, hänen rakastajansa, tarkkailee häntä ja haluaa hänen hirttäytyvän.
• Todellisen tappajan motivaatio : Agatha Christien romaanissa hän viihdytti itseään unelmalla tehdä rikos, jota kukaan ei pysty ratkaisemaan. Lisäksi hän oli lapsuudesta saakka vetänyt murhaan yhtä oikeudenmukaisuuden tunteella: hän ei voinut antaa viattoman olennon kärsiä syyllisyydestään, joten hänellä oli ajatus kostosta. Lisäksi hän sai tietää olevansa kuolettavasti sairas, eikä hänellä ollut enää kuin vuosi elinaikaa. Häntä vastaan ​​esitetty syytös oli väärä (tuomittu Edward Seaton oli todellakin syyllinen), ja tuomari ehdottaa, että tämä tosiasia saattaa osaltaan selittää tapahtuneen. Kymmenes tuomittu oli itse asiassa Isaac Morris, huumekauppias, jota tuomari käytti välittäjänä saaren ostamisessa ja vieraiden kutsumisessa. Elokuvassa tuomari saattaa todellakin olla syyllinen epäoikeudenmukaiseen tuomioon ja pitää itsemurhaansa sekä yhdeksän muun oikeutta paenneen rikollisen murhaa sovituksena.
• Tuomarin itsemurhan olosuhteet . Elokuvassa hän poltti peruukkinsa ja viittansa takassa ja ampui sitten itsensä heti takan ääreen. Romaanissa hän siirsi Veran itsemurhan jälkeen tuolin seinälle, jolle Vera nousi hirttääkseen itsensä, kirjoitti sitten kaiken selittävän muistiinpanon, sulki sen pulloon ja heitti sen mereen. Sitten hän makasi sängylleen (jossa hän, oletettavasti kuolleena, oli aiemmin jätetty makaamaan), kääri kätensä nenäliinaan ja ampui itsensä venytettyyn kuminauhaan kiinnitetyllä Lombard-pistoolilla niin, että laukauksen jälkeen, kun käsi vapauttaa pistoolin, se lentää pois ovelle, kauas.ruumiista, nenäliina putoaa lattialle, kuminauha lentää iskun vaikutuksesta ovenkahvasta ja roikkuu vartalon painamien lasien päällä. Murhaaja tiesi, että kun ruumiit löydettiin, olisi mahdotonta määrittää tarkkaa kuolinaikaa. Tämän seurauksena ruumiin ja ympäröivien esineiden sijainnin mukaan päätetään, että hänet tapettiin täsmälleen hänen "kuolemansa" jälkeen selviytyneiden asiakirjojen mukaisesti. Näin ollen hänen osallistumistaan ​​muihin tapahtumiin ei paljasteta, ja rikos jää selvittämättä.
• Murder Investigation : Elokuva ei esitä tapauksen tutkintaa saarella, josta löydettiin kymmenen ruumista, ei mainita, että neiti Claythorne, neiti Brent, tuomari Wargrave ja Blore pitivät päiväkirjoja, jotka johtivat tutkimukseen.

Elokuvan tosiasiat

• Elokuva kuvattiin Gaspran kaupunkityyppisessä asutuksessa , " Swallow's Nest " -alueella, joka on kuuluisa Krimin etelärannikon arkkitehtoninen monumentti. Kuvaukset tiloissa tehtiin Odessan elokuvastudion paviljongeissa, joita varten luotiin alkuperäiset maisemat [4] . Elokuvan alussa vene vieraineen lähtee Gurzufin laiturilta lähellä Artekin leiriä, purjehtii sitten yhden avomerellä Gurzufin vesillä sijaitsevan kiven ohi, sitten vene kiinnittyy Diva -kalliolle Simeizissä. . Kuvattiin myös portaat, joita pitkin vieraat kiipesivät saarella olevaan taloon. Lombardin murhakohtaus kuvattiin Zhemchuzhinan parantolan "Kenraalin" rannalla lähellä " Pääskysenpesää ".
• Elokuva alkaa kehyksestä, jossa jonkun käsi levittää posliinia posliinin hopeatarjottimelle . Jos katsot tarkasti, voit nähdä hopeatarjottimen heijastuksessa hahmoja järjestävän henkilön kasvot. Tämä on elokuvan ohjaaja Stanislav Govorukhin , joka polttaa sikaria .
• Tatyana Drubich kuvasi samanaikaisesti elokuvassa " Assa ", eikä voinut jäädä kuvaamaan viimeistä kohtausta. Siksi, kun tuomari tulee huoneeseen ja näkee Veran ruumiin, yhden avustajan jalat kuvataan kehykseen.
• Emily Brent lainaa kahdesti toista Agatha Christien teosta - kuuluisaa näytelmää " Hiiriloukku" : ensimmäistä kertaa hän sanoo rouva Rogersille, että taloon on päässyt bugi ("Hiirenloukku" -kirjassa rouva Boyle sanoo samanlaisia ​​sanoja) ; ja toisen kerran, kun hän kertoo Vera Claythornelle, että menneisyys koskee häntä juuri niin paljon kuin hän itse haluaa ("Hiirenloukussa" neiti Casewell sanoo täsmälleen samat sanat).
• Elokuvassa neekerilapsista kertovan riimin toiseksi viimeistä säettä ei lausuta. Samassa kuvassa käytetyssä käännöksessä se kuulostaa tältä: "Kaksi neekerilasta makaa auringossa: / Yksi paloi - ja tässä on yksi, onneton, yksinäinen."
• TV-sarjan "Secrets of Our Cinema" julkaisu (2014) on omistettu elokuvalle ja sen luomishistorialle .

Katso myös

• mielenmetsästäjiä

Muistiinpanot

1. ↑ Ostap Rodny. Ja intiaanit olivat poissa... (pääsemätön linkki) . Komsomolin totuus . Haettu 12. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 6. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli) 
2. ↑ Viiva esiintyy elokuvassa kahdesti. Toisella kerralla sanan "purra" sijasta lausutaan sana "tarttui".
3. ↑ Elokuvan riimin yhdeksäs osa on äänetön, ja sen tekstiversio talon kylteissä on englanninkielinen.
4. ↑ Kymmenen pientä intiaania . crif.in.ua. Haettu 12. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 27. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)

Linkit

• Sysoeva L. Kymmenen pientä intiaania - etsivägenren klassikko (pääsemätön linkki) . Elokuvasivustomme. Haettu 17. elokuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2017. (määrätön) 
• "Kymmenen pientä intiaania" -sivustolla "Encyclopedia of National Cinema"
•  Elokuva "Kymmenen pientä intiaania" Odessan elokuvastudion virallisella kanavalla

Temaattiset sivustot	AllMovie ČSFD Elokuvan affiniteetti Internet-elokuvatietokanta