Oletus toiminnan jatkuvuudesta (periaate) on yksi tärkeimmistä kirjanpito- ja tilintarkastusoletuksista [1] , jossa oletetaan, että yhteisö jatkaa toimintaansa ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa eikä sillä ole aikomusta eikä tarvetta lopettaa tai lopettaa toimintaa. Tämän oletuksen mukaan varat ja velat kirjataan sillä perusteella, että yhteisö pystyy realisoimaan varansa ja suorittamaan velkansa tavanomaisen liiketoiminnan aikana [2] . Todisteita jatkuvuusperiaatteen loukkaamisesta voivat olla pankkien kieltäytyminen myöntämästä lainoja organisaatiolle, suurten velallisten konkurssi, tavarantoimittajien kieltäytyminen maksamasta lykkäystä ja muut ilmiöt [3] .
Olettamus organisaation toiminnan jatkuvuudesta kirjanpidon näkökulmasta tuo mukanaan seuraavat seuraukset:
IAS 1 määrittelee tämän periaatteen seuraavasti: ” Tilinpäätös on laadittava toiminnan jatkuvuuden perusteella, ellei johto joko aio purkaa yhteisöä tai lopettaa toimintaa tai joudu tekemään niin muiden todellisten vaihtoehtojen puuttumisen vuoksi” [ 3] .
IFRS 5 ottaa käyttöön kirjanpitoluokat, jotka liittyvät suoraan toiminnan jatkuvuuden periaatteeseen. Standardissa oletetaan, että käytetään " luovutusryhmää " - tämä on joukko nettovarallisuutta (varat ja niihin liittyvät velat), jotka luovutaan yhdessä kaupassa, myymällä tai muuten. Luovutettavan ryhmän osat tulee esittää taseessa erillään muista varoista ja veloista. Lisäksi, jos yritys hankkii pitkäaikaisen omaisuuserän myöhempää myyntiä varten, sen on hankintahetkellä luokiteltava se myytävänä olevaksi omaisuuseräksi [3] .
Näin ollen jatkuvuuden periaate ei koske vain organisaatiota, vaan koskee myös sen yksittäisiä varoja tai omaisuusryhmiä sekä taloudellisen toiminnan alueita ja komponentteja [3] .
IAS 10 edellyttää, että yhteisö esittää tuloslaskelmassa lopetetun toiminnon voiton tai tappion verojen jälkeen; lopetettujen toimintojen liiketoiminta-, investointi- ja rahoituseriin liittyvien nettokassavirtojen arvo [3] .
Tilintarkastajan tulee lähteä siitä, että yritys on olemassa, jos ei ikuisesti, niin vähintään kaksitoista kuukautta. Tarkastajan tulee testata tämä hypoteesi. Tätä varten tilintarkastajan on tunnistettava oireet asiakkaan taloudellisista vaikeuksista [4] .
Jos tarkastuksen aikana todetaan, että asiakkaan omaisuus ja taloudellinen tilanne on sellainen, että on olemassa vakava mahdollisuus, että yritys ei pysty jatkamaan toimintaansa ja täyttämään velvoitteitaan vähintään 12 kuukauden kuluessa raportoinnin päättymisestä vuonna, silloin tilintarkastaja osoittaa tilintarkastuskertomuksessa , että asiakkaan tilinpäätöstä ei ole laadittu toiminnan jatkuvuuden perusteella [5] . Jos asiakas on myönteisen lausunnon saatuaan maksukyvytön, tilintarkastajalla voi olla vakavia ongelmia [4] .