Eugene Palermsky

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 17. elokuuta 2020 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 4 muokkausta .

Eugenius Palermolainen ( kreikaksi Εὐγενἠς Εὐγένιος ὁ τῆς Πανόρμου , lat.  Eugenius Siculus ja italia eugenius Siculus , italialainen  Eugenio Siculus , 2000  - Pallyermocil 1. kuningaskunta , c. Pallyermocil 1. vuosisadan c. Pallyermocil )

Elämäkerta

Eugene syntyi kreikkalaiseen perheeseen Palermossa , jossa hän sai hyvän koulutuksen, "enimmäkseen kreikaksi ja arabiaksi, mutta myös riittävän latinaksi" [1] . Sen jälkeen, kun normannit 100-luvulla valloittivat Sisilian arabeilta, Sisiliasta tuli XII vuosisadalla kolmikielisen sivilisaation saari: kreikka, latina ja arabia [2] . Mutta 1100-luvun lopulla, kun Eugenuksesta tuli amiraali, koulutetusta, monikielisestä kreikkalaisesta tai arabialaisesta hallinnosta tuli harvinaisuus Sisiliassa. Eugenen perheellä oli tärkeä rooli Sisilian ( Gotteville ) hallitsevassa hallinnossa useiden sukupolvien ajan ennen häntä. Hän oli Johnin ( Ioann (Sisilialainen amiraali) ) poika ja amiraali Eugenen pojanpoika ( Eugene I (Sisilian amiraali) ) [3] . Eugene palveli Williamia ( William II the Good ) ennen kuin hänestä tuli amiraali vuonna 1190 [4] . Hänen ensimmäinen palveluksensa oli Divanin upseerina ( diivan (osasto) , romanisoitu duana tai dohana ). Hän sai magister duane baronumin arvonimen syyskuussa 1174, kun kuningas lähetti hänet Salernoon tarkastamaan ulosottomiehen tilit, jolla oli oikeus myydä kiinteistöjä velan maksamiseksi [5] . Häntä kehotettiin myös valmistamaan ja jakamaan Williamin signaculum -leimoja maksujen keräämiseksi kaikista kuninkaallisten alueiden silloista, teistä ja jokireiteistä ( Domain (alue) ) [6] . Eugene määritti Beneventon Hagia Sofian kirkon maan rajat vuonna 1175 ja toimi Ravellon ja Amalfin välisessä rajakiistassa Nocera Inferioressa vuonna 1178 ja Minorissa myöhemmin saman vuoden syyskuussa. Eugene palveli uskollisesti Tancredia ( Tancred (Sisilian kuningas) ), minkä jälkeen Hohenstaufen myönsi hänelle roolin Constancen ( Constance (Sisilian kuningatar) ) ja Henrik ( Henry VI (Pyhän Rooman keisari) ) hallituksessa. Pian häntä kuitenkin syytettiin väärin salaliitosta Henryä vastaan ​​ja hän joutui hetkeksi vangiksi Saksassa (Saksan kuningaskunta ).

Kääntäjä ja runoilija

Palermon amiraali Eugene tunnetaan parhaiten kääntäjänä kreikasta ja arabiasta, ja hän oli "Sisilian kolmikielisen sivilisaation vaikuttavin edustaja" [7] . Eugene oli erinomainen kääntäjä, ja hänen oletetaan kirjoittaneen salanimellä " Hugo Falcand " kronikkakirjoittajana, joka kuvaili Palermon tapahtumia vuosina 1154-1169. [8] . Vuonna 1154 hän käänsi Ptolemaios ( Claudius Ptolemaios ) Optics arabiasta latinaksi , joka on säilynyt 20 käsikirjoituksena [9] . A.Lejeune korostaa, että tämä Ptolemaioksen teos on säilynyt ja tullut tunnetuksi Euroopassa Eugenin käännöksen [10] ansiosta . Eugene käänsi myös eritrealaisen Sibyllan ennustukset kreikasta latinaksi, mutta 1200-luvulta on säilynyt vain käsikirjoituksia, jotka perustuvat Joachimin (Firenzelaisen Joachim) ennustuksiin [ 11 ] . Eugene kirjoitti runoutta kreikaksi. Näistä 24 säkettä on säilynyt 1300-luvun käsikirjoituksessa. Runot olivat tavallisia ja kirjoitettuja tyyliin, joka vallitsi silloin Konstantinopolissa [12] . Hänen runonsa kuitenkin valaisevat hänen elämäänsä ja aikojaan: hän oli Williamin ( William I the Evil ) läheinen työtoveri ja kreikkalaisten uskonnollisten yhteisöjen jäsen Brindisin ja Messinan kaupungeissa . Yhdessä runoissaan Eugene suree vangitsemistaan ​​Saksassa ja syyttää maailman julmaa järjestelyä, mutta suhtautuu vastoinkäymistään filosofisesti.

Linkit

  1. ↑ Houben, Hubert (kääntäneet Graham A. Loud ja Diane Milburn). Sisilian Roger II: Hallitsija idän ja lännen välillä . Cambridge University Press, 2002, s. 99
  2. ↑ Walter Berschin, Griechisch-Lateinisches Mittelalter, Von Hieronimus zu Nikolaus von Kues, ISBN 960-12-0696-5 s. 354, ISBN 3-7720-1459-3
  3. ↑ Houben, Hubert (kääntäneet Graham A. Loud ja Diane Milburn). Sisilian Roger II: Hallitsija idän ja lännen välillä . Cambridge University Press, 2002, s. 150
  4. ↑ John Julius Norwich. Valtakunta auringossa 1130-1194 . Lontoo: Longmans, 1970, s. 406
  5. ↑ Matthew, Donald. Sisilian normannin kuningaskunta (Cambridgen keskiaikaiset oppikirjat) . Cambridge University Press, 1992. s. 225
  6. ↑ Matthew, Donald. Sisilian normannin kuningaskunta (Cambridgen keskiaikaiset oppikirjat) . Cambridge University Press, 1992.s. 226
  7. ↑ Walter Berschin, Griechisch-Lateinisches Mittelalter, Von Hieronimus zu Nikolaus von Kues, ISBN 960-12-0696-5 s. 358, ISBN 3-7720-1459-3
  8. ↑ John Julius Norwich. Valtakunta auringossa 1130-1194 . Lontoo: Longmans, 1970, s. 407
  9. ↑ Matthew, Donald. Sisilian normannin kuningaskunta (Cambridgen keskiaikaiset oppikirjat) . Cambridge University Press, 1992. s. 118
  10. ↑ Walter Berschin, Griechisch-Lateinisches Mittelalter, Von Hieronimus zu Nikolaus von Kues, ISBN 960-12-0696-5 s. 359, ISBN 3-7720-1459-3
  11. ↑ Matthew, Donald. Sisilian normannin kuningaskunta (Cambridgen keskiaikaiset oppikirjat) . Cambridge University Press, 1992. s. 115
  12. ↑ Matthew, Donald. Sisilian normannin kuningaskunta (Cambridgen keskiaikaiset oppikirjat) . Cambridge University Press, 1992. s. 119

Lähteet