Laippa (vanhentunut nimi reuna ) - ulkoinen hihna, joka kiinnitetään patruunaan koneistamalla, valamalla, pakkaamalla, leimaamalla tai puristamalla holkin pohjan ympäri. Melkein kaikissa patruunoissa on poisto- tai välyslaippa, myös "laipattomissa patruunoissa". Laippaa käytetään holkin ejektorin ja muiden aselaitteiden sieppaamiseen.
Nykyaikaisissa patruunoissa on erilaisia vanteita. Nämä ovat laipallisia, laipattomia, puolilaipallisia, supistetun laipan ja hihnan kanssa. Nämä luokat kuvaavat laipan kokoa suhteessa kotelon pohjaan.
Tehokkaiden iskukorkkien keksimisen myötä vuonna 1807 [1] yksikköpatruunoita alettiin käyttää käytännössä, vaikkakaan ei heti, koska niille ei ollut pian mahdollista valmistaa kunnollista laitetta. Kapselilukko ilmestyi 1800-luvun alussa, alun perin metsästysaseissa. Hän käytti elohopeafulminaattiin (elohopeafulminaattiin) perustuvaa kemiallista räjähdysainetta , joka oli suljettu metallikorkkiin - primeriin tai "mäntään". Liipaisin osui pohjamaaliin, laitettiin ontto pohjustustanko - merkkiputki, jonka onkalo oli yhdistetty poraukseen. Tällainen lukko oli yksinkertainen, halpa, erittäin luotettava. Sen mekanismin suunnittelu itse asiassa toisti täysin iskunpiivistysmekanismin, joka oli pitkään hallittu tuotannossa, mikä yksinkertaisti siirtymistä huomattavasti. 1840-luvulle mennessä hän korvasi piikiven lähes kaikkien kehittyneiden maiden armeijoissa.
Rahan säästämiseksi primer-lukkoa käytettiin sekä useimmissa varhaisissa massatuotetuissa takalatauskivääreissä (kuten Yhdysvaltain sisällissodan Sharps-kivääri tai Venäjällä käyttöön otettu Terry-Norman-kivääri) että ensimmäisissä revolvereissa. Takakuormitusjärjestelmässä tarve laittaa kapseli pohjustustankoon ennen jokaista laukausta oli selvä anakronismi. USA:ssa käytettiin toisinaan ns. Maynardin laitetta, jossa pohjusteiden sijasta käytettiin pohjamaalikoostumuksen pellettejä sisältävää paperiteippiä, jota vedettiin erityisellä mekanismilla liipaisinta viritettäessä, niin että joka kerta uusi pelletti oli vastapäätä siemenreikää. Se ei kuitenkaan oikeuttanut armeijan tähän laitteeseen asettamia toiveita, sillä jopa vedenpitävällä koostumuksella kyllästetty paperiteippi kostui.
Napoleonin sotien aikana Pariisissa Samuel Jean Pauli loi yhteistyössä ranskalaisen asesepän Francois Prelatin kanssa laipallisen yhtenäisen patruunan [3] . Tämä patruuna koostui pahvisylinteristä, joka oli täytetty sytyttimellä - berthollet-suola (Paulin pääinnovaatio), musta jauhe ja pyöreä luoti. Pauli jatkaa patruunansa parantamista ja 26.9.1812 patentoi mallinsa. Patruunan parannetussa versiossa holkki oli kokonaan metallia tai pahvi-metallia, holkin pohjaan asennettiin pohjustuslaite. Itse asiassa se oli keskustaistelun yhtenäisen patruunan prototyyppi. Erityisen arvokasta oli yhtenäisen patruunan käyttö ratsuväessä, koska perinteinen ampuma-aseiden peräkkäinen lataus liikkeessä on erittäin vaikeaa. Prelan ja Paulin keksintö oli vallankumouksellinen, keisari Napoleon itse kiinnostui siitä, mutta hänen kaatumisensa esti patruunan ja aseiden käyttöönoton tälle patruunalle.
Vuonna 1836 Casimir Lefoshe ehdotti hiusneulapatruunaa, jossa oli pahviholkki ja kuparipohja. Myöhemmin hän luo ensimmäisen aseen suunnittelemalleen patruunalle - ns. " bundelrevolver ", josta näyte esiteltiin onnistuneesti Lontoossa. Hiusneulapatruunoiden ilmestyminen johti yhtenäisten patruunoiden käytön alkamiseen. Saksalaisen aseseppä Dreysen vuonna 1827 ehdottamia neulaiskumekanismeilla varustettuja yhtenäisiä patruunoita (ensimmäinen näyte esiteltiin Preussin armeijassa vuonna 1840) ei käytetty laajalti revolvereissa niiden tilavuuden vuoksi, vaikka neularevolvereista julkaistiinkin erillisiä näytteitä. ei-yhtenäisiä paperirevolveripatruunoita käytettiin Yhdysvalloissa 1870-luvulle asti. Mutta pian hiusneulapatruunoita, joissa ei ollut laippaa, joilla oli merkittäviä haittoja (vaikeus poistaa käytettyjä patruunakoteloita kammioista - varsinkin kun ne oli "täytetty"), alettiin pakottaa ulos.
Ensimmäisen vanteen patruunan näytteen loi ranskalainen aseseppä Louis Flaubert ( fr. Louis Flobert ) vuonna 1845, ja se oli itse asiassa pyöreä luoti , joka työnnettiin vähän aiemmin keksittyyn sytytyssytyttimeen. Patruuna patentoitiin vuonna 1849 . 1850-luvun lopulla kehitettiin suuren kaliiperin reunasytytyspatruunoita - näissä patruunoissa oli jo kokonaan metalliholkki, ja sitten - yhtenäiset keskussytytyspatruunat (ranskalainen Patte ehdotti uudelleen vuonna 1861 ja englantilainen Boxer paransi). Suuren kaliiperin (ase) vanteenpatruunat olivat kadonneet näyttämöltä 1880-luvun alkuun mennessä. Berdan-kivääri , joka otettiin käyttöön vuonna 1868, oli yksi ensimmäisistä kivääreistä, jotka oli varustettu yhtenäisellä keskitulipatruunalla.
Jotkut Amerikan sisällissodan epäyhtenäiset metallipatruunat ovat muotoiltuja metallisten keskitulipatruunoiden muotoisia, mutta niissä on vahattu pohjustusreikä pohjamaalin sijaan.
Yksi ensimmäisistä onnistuneista laipattomista pistoolin patruunoista, sanan nykyisessä merkityksessä, oli Borchardt-pistoolipatruuna. Sen suunnitteli amerikkalainen Hugo Borchardt vuonna 1893 ensimmäiselle onnistuneelle itselataavalle pistoolille. Tätä pistoolirakennetta paransi Georg Luger, joka kehitti .30 Luger (tai 7,65x21mm ) patruunan. Vuonna 1900 Peter Paul Mauser kehitti version Borchardtin patruunasta, .30 Mauserin ( 7,63x25mm ) kuuluisalle Mauser C96 -pistoolille . Saksalainen 7,92 × 57 mm :n kivääripatruuna ulkonemattoman reunan pullon muotoisella kotelolla oli ensimmäinen patruuna laatuaan, joka toimi esikuvana monissa armeijoissa.
Englanti Reunattu . Laipallinen patruuna on vanhin patruunatyyppi, ja sen laippa on halkaisijaltaan suurempi kuin kotelon pohja. Laippaa tarvitaan pitämään patruuna aseen kammiossa ja muodostamaan hyvä ulkonema patruunakotelon vangitsemiseksi ulosvetimellä. Laipan ansiosta patruuna on oikealla syvyydellä kammiossa eikä putoa liian syvälle siihen. Siten pultin ja holkin pohjan väliin muodostuu haluttu rako (yleensä millimetrin murto-osa) - tätä asentoa kutsutaan " peiliväliksi ". Koska laipallisessa istukassa peilivälys määräytyy laipan geometrian mukaan, kotelon pituus on vähemmän tärkeä kuin reunattomassa istukassa. Tämä mahdollistaa samankaltaisten samankaliiperisten patruunoiden käytön aseissa, joissa on riittävän pitkät kammiot. Esimerkiksi .38-erikoispatruunoita voidaan käyttää .357 Magnum -revolverissa . Laipalliset patruunat sopivat hyvin tietyntyyppisiin aseisiin, kuten revolvereihin , joissa reunus auttaa pitämään panoksen paikoillaan ja auttaa poistamaan aseita, jotka rikkoutuvat, kun reikä revitään irti. Ne eivät kuitenkaan ole kovin sopivia lippaaseen ladattuihin aseisiin. Tästä huolimatta lipasaset laipallisiin patruunoihin olivat hyvin yleisiä; Isossa-Britanniassa he käyttivät kuuluisia Lee-Enfield-kiväärejä ja Neuvostoliitossa Mosin-kivääriä, molemmat vierailivat ensimmäisen ja toisen maailmansodan rintamalla. Laipallisia patruunoita käytetään myös puoliautomaattisissa aseissa, kuten LAR Grizzly tai Desert Eagle .357 tai .44 Magnum.
Tietyt patruunatyypit, kuten reunasytytinpatruunat , toisin kuin keskisytytinpatruunat, käyttävät myös vannetta sytyttimen pohjusteen sijoittamiseen.
Metrinen istukan määritelmässä iso "R" on lisätty osoittamaan laipalliset istukat. Esimerkiksi " 7.62×54mm R " on laipallinen patruuna ja " 7.62x51mm " on kiekko. Brittiläisessä järjestelmässä ei ole jakoa laipallisten ja laipattomien patruunoiden välillä, ellei myönnetä erityistä reunapatruunaa, kuten .45 Auto Rim, .45 ACP :n (.45 Auto) erikoisversio, joka on suunniteltu käyttää Colt M1917 revolvereissa .
Esimerkkejä laipallisista pistooli- ja revolveripatruunoista: .38 Special , .357 Magnum, .44 Magnum ja vastaavat. Laipalliset kiväärin patruunat: .22 Hornet , .303 British , 7.62×54mm R ja vastaavat.
Englanti Reunaton . "Laipattomassa" holkissa laippa, jonka halkaisija on sama tai melkein sama kuin holkin; reunuksen ja kotelon rungon välinen syvennys on ulosvetimen ura, jonka kautta poistolaite poistaa kotelon kammiosta. Holkin kiinnittämiseksi kammioon sekä holkki että kammio ovat kartiomaisia. Vanteen puuttuminen mahdollistaa patruunoiden syöttämisen makasiinista erittäin sujuvaksi. Patruunoissa, joissa on kiekkoholkit, käytetään laatikon muotoista teippiä, rumpua ja putkimaisia lippareita. Kiekkopatruunoita käytetään harvoin murtopisteaseissa (metsästys) aseissa ja revolvereissa, vaikka niitä voidaan käyttää aseeseen tehtyjen asianmukaisten modifikaatioiden kanssa, kuten jousivedin tai pidikepakkaus (Colt tai Smith & Wesson M1917 revolverit .45ACP:ssä).
Laipattomissa patruunoissa patruuna on kiinnitetty kammioon joko holkin kaltevuuden rajoittimella kammion kaltevuuden sisään (pulloholkissa varustetuissa patruunoissa) tai holkin suuaukon leikkauksen (etupään) pysäyttimellä kammion reunukseen. (patruunat, joissa on sylinterimäiset holkit). Patruunan suoran syöttämisen etu kammioon on: valmistuksen helppous, piipun pohjan yksinkertainen suunnittelu on mahdollista. Haittana on patruunoiden pieni kiinnitysalue kammiossa. Pullokasettien etuna on edullisemmat ruokintaolosuhteet; sulkimen pienempi poikittaiskoko on mahdollista; varren pohjan yksinkertaisempi muotoilu on mahdollista. Haittapuolena on, että ne vaativat suurta tarkkuutta sekä kammion että patruunan mittojen suhteen (etenkin mitä tulee etäisyyteen kotelon pohjasta rinteen alkuun ja halkaisijaan rinteen alussa). Tämä johtuu siitä, että patruunan asentoa kammiossa rajoittaa holkin kaltevuuden pysäytys kammion kaltevuuteen ja holkin pohjan ulkopinnan asento kammion takaleikkaukseen nähden. tynnyri riippuu kokonaistoleranssista sekä kotelon rungon elementtien valmistuksessa että kammion elementtien valmistuksessa. Tämä on tämän tyyppisen kasetin ainoa haittapuoli. Yleensä tämäntyyppinen hiha on nykyaikaisin.
Metrijärjestelmässä kiekkopatruunoilla ei ole erityisiä kirjainmerkintöjä.
Esimerkkejä kiekkopatruunoista käsiaseille (pistooleille): 9 mm Parabellum , .40 S&W ja .45 ACP. Esimerkkejä kiväärin patruunoista ovat .223 Remington, .308 Winchester , .30-06 Springfield ja 7,92 × 57 mm Mauser .
( Englannin kielinen rebed vanne ). Tällaisissa patruunoissa vanteen halkaisija on pienempi kuin holkin muun osan halkaisija. Toiminnallisesti ne ovat samanlaisia kuin laipattomat. Tällaisia patruunoita kehitetään, jotta olemassa oleva aserakenne voitaisiin tehdä uudelleen suuremman kaliiperin patruunaa varten muuttamatta taistelutoukan rakennetta.
Esimerkki tällaisesta patruunasta on tämän kaliiperin Desert Eagle -pistoolissa käytetty .50 Action Express (tai .50 AE) . Tuotannon yksinkertaistamiseksi ja kustannusten alentamiseksi .50 AE -patruunassa on pienempi vanne, joka vastaa tuotannossa olevan Desert Eagle -pistoolin .44 Magnum -patruunan vanteen halkaisijaa. Siksi Desert Eagle voidaan muuntaa .44 Magnumista .50 AE:ksi yksinkertaisesti vaihtamalla piippu ja lipas.
Muita uudelleen suunniteltuja patruunoita, kuten lyhytikäistä .41 Action Expressiä (vanteen halkaisija vastasi 9x19 mm Parabellumia), käytettiin Jericho 941 -pistoolissa . Muutosta varten oli tarpeen vaihtaa vain piippu. Uusimmat olivat (2000-luvun alussa) Winchester Short Magnum , Winchester Super Short Magnum ja Remington Ultra Magnum sekä Remington Short Action Ultra Magnum -kiväärin patruunat. Näissä tapauksissa vannetta on muokattu sopimaan olemassa olevien Magnum-kiväärien elävälle toukalle. Itse kotelosta tuli leveämpi latauksen lisäämiseksi, mutta pituus pysyi samana, jotta se mahtuisi vastaanottimeen.
.50 Beowulf käyttää myös supistettua vannerakennetta . Tätä patruunaa käytetään AR-15 Specialty Rifles -kivääreissä, ja vanteen koko vastaa 7,62 × 39 mm :n patruunan kokoa .
Samanlaisia patruunoita käytetään myös automaattiaseissa, jotka on johdettu 20 mm:n Becker-aseesta , joka kuuluu tunnettuun Oerlikon -ilmatorjuntaaseperheeseen . Tällaisissa aseissa hyödynnetään yhtä supistetun reunan omaavien ammusten eduista, nimittäin mahdollisuutta toteuttaa järjestelmä edistyneellä iskukorkin lävistyksellä . Tässä tapauksessa iskurin vikaantuminen ja suojuksen pistoke tapahtuvat ennen kuin suljin on saavuttanut etuasennon ja ammus lähetetään kokonaan kammioon. Tässä tapauksessa rekyylimomenttia käytetään osittain vaimentamaan pultin (vahvistetulla palautusjousella) inertiaa, mikä vähentää koko järjestelmän rekyyliä, mikä mahdollistaa aseen massan pienentämisen ja yksinkertaistetun lukituslaite vapaalla portilla. Vähennetyn reunan ansiosta pultin toukka tulee kammion kanavaan, ja holkki lepää tasaisesti sytytyshetkellä sen seinillä; siten myös turvallisuusvaatimukset täyttyvät.
Tällaisten patruunoiden nimitys sisältää kirjaimet "RB". Esimerkiksi edellä mainittujen Oerlikon Mk4 -aseiden patruunalla on merkintä 20x110mm RB.
patruuna Oerlikon Mk4 aseille. Tällaisten patruunoiden nimitys sisältää kirjaimet "RB".
Englanti Puolireunainen . Puolilaippaisessa patruunassa reunus ulkonee kotelon rungon ulkopuolelle, mutta ei niin paljon kuin reunuksellisissa patruunoissa. Samanaikaisesti holkissa on myös ura ulosvetäjää varten. Pieni huuli vaikuttaa vähemmän laatikkomakasiinin toimintaan, mutta antaa riittävän pinnan, jotta laippa lepää kammion reunaa vasten ja muodostaa siten tarkan peiliraon. Tällaiset patruunat ovat harvinaisempia kuin muut tyypit. Syynä tähän on se, että puolilaippapatruunat perivät hyvin laipallisten patruunoiden haitat, eikä niillä ole samalla mitään erityisiä etuja niihin verrattuna. 38 Super korkea paine, .38 ACP:n seuraaja, joka tunnetaan pienemmästä tarkkuudesta kuin kiekkopatruunat.
Metrijärjestelmässä puolilaippaiset patruunat on lisäksi merkitty kirjaimilla "SR". Esimerkiksi 6,5×50SR on Arisaka-kiväärin patruunan metritunnus.
Esimerkkejä käsiaseiden patruunoista ovat .25 ACP , .32 ACP , .38 ACP ja .38 Super, .308 Marlin Express. Esimerkkejä käsiaseiden patruunoista ovat .25 ACP , .32 ACP , .38 ACP ja .38 Super .308 Marlin Express. Esimerkkejä kiväärin patruunoista ovat .338 Marlin Express ja .444 Marlin.
( eng. Belted ) Hihoissa olevan "vyön" (kutsutaan usein "magnumiksi vyöllä" tai hihaksi "tukiolkapäällä") tarkoitus on luoda peilirako hihan erityisen rengasmaisen ulkoneman takia. imurin uran yläpuolelle. Hihna toimii laipana ilman laippaa. Tällaisten patruunoiden ulosvetimen uran muoto on täysin samanlainen kuin laipattomassa. Laipan halkaisija voi olla yhtä suuri kuin vyön tai holkin pohjan halkaisija. Tällaiset kotelot menettävät vähitellen entisen suosionsa, koska suuritehoiset patruunat, joissa on ilman vannetta, ovat yleistyneet.
Malli ilmestyi Englannissa noin vuonna 1910 .400/.375 Belted Nitro Expressissä (tunnetaan myös nimellä .375/.400 Holland & Holland ja .375 Velopex ). Kauluksen lisäys antoi patruunalle oikean peilivälyksen kotelon olakkeen puutteesta huolimatta (pullon muotoisissa patruunoissa palloa kohti kapeneva). Syy tähän puutteeseen oli se, että vanhemmat brittiläiset kotelot arvioitiin käyttämään cordiittia , ei modernia savutonta jauhetta. Cordiitti tehtiin pastamaisten tankojen muodossa, joten holkin muodon piti olla lähellä lieriömäistä, jotta tangot mahtuivat siihen. Vyö lisättiin muihin .375 Velopex -patruunoihin perustuviin patruunoihin, kuten .375 Holland & Holland Magnumiin vuodelta 1912, jotta estetään tehokkaiden magnum-patruunoiden käyttö samankokoisissa kammioissa.
1900-luvun lopulla Yhdysvalloissa hihnapatruunoista tuli synonyymi supertehokkaille Magnum -patruunoille . Äskettäin[ milloin? ] uudet patruunat "Magnum" otettiin käyttöön Yhdysvalloissa. Nämä ovat .404 Jefferyyn pohjautuvia reunuksellisia tai supistettuja patruunoita , joiden vanteet vastaavat hihnapatruunoissa käytettyä .512" kokoa.
Samanaikaisesti hihnaa käytetään usein pienikaliiperisten automaattiaseiden patruunoissa, koska holkin geometria hihnan kanssa mahdollistaa yksinkertaisen suoran patruunoiden syöttämisen patruunahihnalta ja samalla patruunat ovat hyvin sijoitettuina. kammioon, jossa on oikea peilivälys. Tämän avulla voit lisätä jonkin verran automaattisten aseiden luotettavuutta, mikä on erityisen tärkeää ilmailulle.
Tällaisten patruunoiden nimitys sisältää kirjaimen "B". Esimerkiksi 7,62 × 67 mm B, 20 × 105 mm B, 20 × 138 mm B, 23 × 152 V, 30 × 113 B, 30 × 155 V ja muut.
Ammuntamiseen Gerasimenko-pistooleista käytettiin 7,62 mm:n kotelottomia patruunoita , joissa ruutipanos asetettiin itse altaaseen. Tätä kotelottomien patruunoiden versiota kutsutaan joskus nimellä patruuna-luoti tai luoti-patruuna .
Luoti on meikkattua terästä, takana ontelo latausta varten ja sisäkierre, johon on ruuvattu messinkipohjainen holkki. Kapselikoostumus puristetaan holkkiin, päällystetty ulkopuolelta lakalla tai kuparifoliolla. Tämän holkin laippa leikkaa myös piipun kiväärin, eli se suorittaa johtavan hihnan toiminnon . Pistämisen (käynnistyksen) jälkeen pohjustusaine palaa, sytyttäen sisällä olevan panoksen ja vapauttaen sen varaaman reiän jauhekaasujen poistumista varten luotipatruunan sisältä.
Kaksi kotelotonta Gerasimenko-patruunaa, joista toisessa on pohjustusholkki irti
Kaksi kotelotonta Gerasimenko-patruunaa, joista toisessa on pohjustusholkki irti
Gerasimenkon patruunavaihtoehdot