Ranskan Johannes

John of France , John of Liege, Jean Legrance ( lat.  Johannes Gallicus, Johannes Legiensis , ranskalainen  Jean Legrense ) (n. 1415, Namur - 1473, Parma ) - Italiassa työskennellyt ranskalainen musiikin teoreetikko.

Essee elämäkerrasta ja luovuudesta

John of Francen elämäkerrallisia tietoja on erittäin vähän. Syntyi (oman todistuksensa mukaan) ranskalaisessa Namurin kaupungissa, jossa hän sai musiikillisen peruskoulutuksensa. Muutettuaan Italiaan hän jatkoi opintojaan Vittorino da Feltren johdolla Mantovassa . Englannin oppineen muusikon John Hotbyn (n. 1430 - 1487) mukaan hän opiskeli Johnin (johon hän viittaa John of Liege, Johannes Legiensis) kanssa Pavian yliopistossa . Merkittävä italialainen musiikkiteoreetikko Nicolo Burzi (n. 1453 - 1528) oli John of Francen oppilas. Lisäksi 1440-luvun alussa Ranskan Johanneksen tiedetään liittyneen karthusialaiseen ritarikuntaan .

Johanneksen pääteos on kaksiosainen tutkielma "Laulamisen tapa" ( Ritus canendi ), joka on luotu vuosina 1458-1464. [1] Sen ensimmäinen osa kirjoitettiin pythagoralaisen musiikkitieteen (musica theorica) perinteen mukaisesti. Täällä keskustellaan "musikaalisista" ja "ei-musikaalisista" numerosuhteista, monokordin jaosta , täydellisestä järjestelmästä , (vanhoista) melosukuista - kaikki tämä perustuu Boethiuksen "musiikkiin" ja "aritmetiikkaan". . "Ritus canendin" toinen osa on omistettu gregoriaanisen monodian harjoittamiselle (keskustellaan psalmin sävelistä , kirkon muodoista , Guidonin solmisaatiosta ) sekä moniäänisen musiikin harjoittamiselle ( johanneksen sanoin fractio vocis tai cantus figuratus tai cantus mensuratus ). Osa 11 sisältää lyhyen hahmotelman maallisesta polyfoniasta - Johannes kutsuu sitä kokonaisuudessaan "diskantiksi" ja väittää, ettei se ole kirkon "sääntöjen" ja "lakien" alainen [2] .

Johnin pieni teos ”Nummien hiljainen ja hämmästyttävä musiikki” ( Tacita stupendaque numerorum musica ; 1900-luvun tiedemiehet kiistivät sen tekijän [3] ) on mielenkiintoinen, koska siinä on harvoin viitattu Aristides Quintilianuksen materiaaliin keskiaikaisen musiikin teoriassa (ilman hänen nimensä suora maininta).

Proceedings

• Ritus canendi (laulutapa). Nykypainos : Johannes Gallicus . Ritus canendi, toim. kirjoittanut A. Seay . Colorado Springs, CO, 1981.
• Tacita stupendaque numerorum musica (1473). Julkaisija E. de Kusmaeker antologian "Scriptorum" neljännessä osassa (CS IV, 409–21). Tekijyys on kiistanalainen.
• Tractatus brevissimus de totis algoritmilaskenta. Julkaisija Kusmaker antologian "Scriptorum" neljännessä osassa (CS IV, 396-409). Tekijyys on kiistanalainen.

Muistiinpanot

1. ↑ Lexicon musicum Latinum medii aevi, hrsg. v. M. Bernhard. Quellenverzeichnis. München, 2016, s. XLI.
2. ↑ Cantus seculares et lascivos, quos moderni discantus appellant figuratos ac mensuratos non esse reguls suprascriptis subiectos <...> cantus laicorum, quos discantus nominant figuratos aut mensuratos, non his subiacere legibus ecclesiasticis nec ab illis discerni posse.
3. ↑ Bernhard M. Clavis Coussemakeri // Quellen und Studien zu Musiktheorie des Mittelalters I. München, 1990, S. 35.

Kirjallisuus

• Palisca CV Boethius renessanssissa // Musiikkiteoria ja sen lähteet: Antiikin aika ja keskiaika. South Bend, IN, 1987, s. 259–280.
• Adkins C. Johannes Gallicus // The New Grove Dictionary of Music and Musicians . NY; L., 2001.

Linkit

• Ritus canendi, osa I Arkistoitu 24. joulukuuta 2019 Wayback Machinessa (sähköinen painos, toimittanut A. C)
• Ritus canendi, osa II (tekstin sähköinen painos, toimittanut A. Si)
• Tacita stupendaque numerorum musica (sähköinen versio Kusmakerin painoksesta)
• Tractatus brevissimus de totis algorismi Calculibus (Kusmakerin painoksen sähköinen versio)
• Johannes Legrense (käsikirjoitukset, bibliografia jne.)