| Reinhard Jirgl | |
|---|---|
| Reinhard Jirgl | |
| Syntymäaika | 16. tammikuuta 1953 (69-vuotias) |
| Syntymäpaikka | Itä-Berliini , Itä-Saksa |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Ammatti | kirjailija |
| Genre | romaani ja proosa |
| Teosten kieli | Deutsch |
| Debyytti | "Äiti-Papa-Romance" (1990) |
| Palkinnot | Georg Büchner -palkinto (2010) |
| Palkinnot | Alfred-Döblin-Preis [d] ( 1993 ) Georg Büchner -palkinto ( 2010 ) Bremenin kirjallisuuspalkinto ( 2006 ) Joseph Breitbach -palkinto [d] ( 1999 ) Lion Feinwachter -palkinto [d] ( 2009 ) Grimmelshausen -palkinto ( 2009 ) Anna Zegers -palkinto ( 1990 ) Johannes Bobrovskin mitali [d] ( 1998 ) Bergen City Writer [d] ( 2007 ) Kraninsteinin kirjallisuuspalkinto [d] ( 2003 ) Dedalus-Preis für Neue Literatur [d] ( 2004 ) Marburgin yliopistokaupungin ja Marburg-Biedenkopfin alueen kirjallisuuspalkinto [d] ( 1994 ) |
| Nimikirjoitus | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Reinhard Jirgl ( saksaksi Reinhard Jirgl ; syntynyt 1953) on saksalainen kirjailija. Monien kirjallisuuspalkintojen voittaja, mukaan lukien Georg Büchner -palkinto (2010).
Reinhard Jirgl syntyi 16. tammikuuta 1953 Itä-Berliinissä . Lukiossa opiskellessaan hän hallitsi sähköasentajan erikoisalan. Vuosina 1971-1975 hän opiskeli elektroniikkaa Berliinin Humboldtin yliopistossa . Valmistuttuaan hän työskenteli useita vuosia insinöörinä. Vuonna 1978 hän jätti ammattiuransa ja sai työpaikan valaistuksena Berliinin Volksbühne - teatterissa ( Volksbühne ), jossa hän työskenteli Berliinin muurin murtumiseen asti [1] .
Yirgl aloitti proosan kirjoittamisen opiskelijana. Hän yritti julkaista ensimmäisen valmiin kirjansa Mom-Dad-Roman ( Mutter Vater Roman ) vuonna 1985, mutta käsikirjoitus hylättiin " ei- marxilaisen historian ymmärtämisen vuoksi". Epäonnistumisesta huolimatta Yirgl jatkoi kirjoittamista "pöydälle". Vuoteen 1990 mennessä, kun DDR katosi ja Saksan yhdistyminen tapahtui , hänellä oli kuusi kirjaa painettuina. "Mom-Papa-Roman" julkaistiin samana vuonna, jota seurasi muita julkaisuja [1] [2] .
Vuonna 1991 Jirgl sai romaanista "On the High Seas" ( Im offenen Meer ) ensimmäisen kirjallisen palkinnon - Anna Segers -palkinnon . Alfred Döblin -palkinto , joka myönnettiin kaksi vuotta myöhemmin kirjasta Farewell to the Enemies ( Abschied von den Feinden ), toi mainetta kirjailijalle. Jirglistä tuli arvostetun Münchenin kustantamo Hanserin säännöllinen avustaja. Saavutetuista onnistumisista huolimatta kriitikot näkivät Yirglin työn epäselvästi. Vuonna 2003 julkaistu romaani Die Unvollendete onnistui saamaan yleistä tunnustusta . Juuri tämä teos ja eepos "Hiljaisuus" ( Die Stille , 2009) huomiottiin, kun kirjailijalle myönnettiin vuonna 2010 Georg Büchner -palkinto , mikä vahvisti hänen mainetta yhdistyneen Saksan johtavana kirjailijana [2] [ 3] .
Temaattisesti Reinhard Jirglin teos on suunnattu viimeisimpään Saksan historiaan (kattaa ajanjakson Keisarivaltakunnasta DDR :ään ja sen jälkeen) ja traumoihin, joita suuri historia aiheuttaa "joukon miehen" ja "joukkojen miehen" tietoisuuteen. ihminen, joka ajattelee, tuntee, jolla on muisti” [3] . Läheinen kiinnostus ihmisen psyykeen, sen pimeisiin puoliin sekä kirjojen sosiofilosofiseen suuntautumiseen, "kiihkeä usko sanojen ja ajatusten pelastavaan voimaan" tuo hänet lähemmäksi Hans Henni Yannin [4] . Yirglin tekstejä ei ole helppo ymmärtää, koska hän tuhoaa juonen , monimutkaisee tarkoituksella sommittelua , kokeilee genreä ja kieltä ja kehittää siten ekspressionistista linjaa saksalaisessa kirjallisuudessa toimien eräänlaisena Alfred Döblinin perillisenä [3] [ 4] . Yirglin kieli on täynnä epätavallisia "sanahybridejä", poikkeamia perinteisestä oikeinkirjoituksesta, ja hänen keksimänsä hienostunut välimerkkijärjestelmä, jossa on runsaasti hakasulkuja ja intonaatiomerkkejä epätavallisissa paikoissa, hidastaa lisäksi lukuprosessia [3] [5] .
Yirgl käännettiin venäjäksi hyvin vähän. Vuonna 2007 Kolonna Publications -kustantamo julkaisi sarjassa "Vessel of Inhities" romaanin "Koirien yöt" ( Hundsnächte , 1997), jonka on kääntänyt ja kommentoinut Tatyana Baskakova . Muutama julkaisu näki valon " Foreign Literature " -lehdessä.