Kanapyanov, Bakhytzhan Musakhanovich

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 17. lokakuuta 2017 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 38 muokkausta .
Bakhytzhan Kanapyanov
Baқytzhan Kanapiyanov
Nimi syntyessään Bakhytzhan Musakhanovich Kanapyanov
Syntymäaika 4. lokakuuta 1951( 1951-10-04 ) (71-vuotias)
Syntymäpaikka Kokchetav , Kazakstanin SSR
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti runoilija , proosakirjailija , esseisti, kääntäjä , käsikirjoittaja , elokuvaohjaaja
Vuosia luovuutta 1977 - nykyhetki
Suunta postmodernismi
Genre sanoitukset , novelli , runollinen käännös
Teosten kieli Venäjän kieli
Debyytti "Yön viileyttä", 1977
Palkinnot Kazakstanin tasavallan valtionpalkinnon saaja
Tarlan (2003),
Ak Torna (2011)
Palkinnot
bkanapyanov.info
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Bakhytzhan Musakhanovich Kanapyanov ( kazakstani: Bakhytzhan Musakhan- uly Kanapyanov ; syntynyt 4. lokakuuta 1951 , Kokchetav , Kazakstanin SSR ) on Neuvostoliiton ja Kazakstanin runoilija, kirjailija, kääntäjä, käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja. Kazakstanin tasavallan valtion palkinnon saaja kirjallisuuden ja taiteen alalla (2020), Kazakstanin kunniatyöntekijä , Kokchetavan kaupungin kunniakansalainen . Osallistunut Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuuden selvitystöihin .

Kazakstanin kirjailijaliiton jäsen, Kazakstanin kirjailijaliiton hallituksen jäsen, Kazakstanin ja Venäjän PEN-klubien jäsen, Euroopan kirjailijakongressin ( Praha ) hallituksen jäsen, [1] jossa hän edustaa Kazakstanin ja Keski-Aasian kirjallisuus [2] . Krimin kirjallisuusakatemian akateemikko, kirjallisten almanakkien "Literary Asia" ja "Literary Alma-Ata" päätoimittaja.

IVY:n ja Baltian maiden elokuvataiteilijaliiton jäsen, eri vuosina hänet valittiin Kazakstanin elokuvantekijöiden liiton hallituksen sihteeriksi, Kazakstanin kirjakustantajien ja -jakelijoiden liiton varapuheenjohtajaksi.

Shakarimin nimetty SSU:n kunniaprofessori ( 2011) [3] , voitti kansanäänestyksen "Isänmaan nimi" nimikkeessä Kulttuuri ja taide [4] . Osallistui Kuala Lumpurissa järjestettävään World Poetry Readings -tapahtumaan (2002).

Perhe

Alkuperänsä perusteella - tore ( Tšingisid ) [5] . Hänen isänsä Musakhan Kanapyanov on opettaja, julkisen koulutuksen alueosaston johtaja, koulun johtaja Kokchetavin alueella [6] . Valtiomiehen Serzhan Kanapyanovin ja Erulan Kanapyanovin veli  - säveltäjä, hyväntekijä, Kazakstanin tasavallan tunnettu julkisuuden henkilö.

Elämäkerta

Nuoruudessaan hän harjoitti nyrkkeilyä  - Kazakstanin mestari juniorien joukossa vuosina 1968 - 1969 , Kazakstanin ensimmäinen mestari Pavlodarin alueelta .

Vuonna 1974 hän valmistui Leninin mukaan nimetystä Kazakstanin ammattikorkeakoulusta , jonka jälkeen hän työskenteli vuoden (1974-1975) tutkimusinsinöörinä Kazakstanin SSR:n tiedeakatemian metallurgia- ja rikastusinstituutin laboratoriossa ohjauksessa. A. M. Kunaev .

Tieteen rinnalla hän harjoitti kirjallista luovuutta pitäen mentorinaan kuuluisaa kirjailijaa ja runoilijaa Olzhas Suleimenovia . Vuonna 1975 Bakhytzhan Kanapyanovin ensimmäiset runolliset teokset julkaistiin Prostor -lehdessä. Samana vuonna O. Suleimenov kutsui Kanapyanovin Kazakhfilm -elokuvastudion toimittajaksi ja käsikirjoittajaksi . Kanapyanov jättää Metallurgian instituutin ja omistautuu tästä lähtien kokonaan kirjalliselle luovuudelle.

Elokuvateos

Valmistuttuaan korkeammista ohjaajien kursseista Moskovassa vuonna 1977, hän työskentelee aktiivisesti elokuva- ja televisioalalla. Kirjailija ja ohjaaja noin 20 elokuvalle ja videolle. Useat hänen videoistaan ​​ovat saaneet suurta kiitosta Euroopan symposiumissa Sofiassa . 1970-luvulla hän työskenteli Mosfilmissä E. Lotyanun kanssa , osallistui hänen elokuvansa " My sweet and lempe beast " [7] kuvaamiseen .

Kirjallinen luovuus

Vuonna 1981 hän tuli kirjallisuusinstituutin korkeampiin kirjallisuuskursseihin. M. Gorky Aleksanteri Mezhiroville , jossa hän opiskeli Aleksanteri Tkatšenkon , Sergei Mnatsakanyanin ja muiden kuuluisien runoilijoiden ja kirjailijoiden kanssa. Kun kirjallisuuskurssit päättyivät, Kanapyanov oli julkaissut jo 3 runokokoelmaa - "Yön viileyttä" ( 1977 ), "Reflections" ( 1979 ) ja "Sense of the World" ( 1982 ).

Vuosi kirjallisesta instituutista valmistumisen jälkeen hänestä tuli Zhalyn- kustantamon päätoimittaja ja Kazakstanin kirjailijaliiton kirjallinen konsultti (1984-1991).

Useat B. Kanapyanovin runot muodostivat musiikkiteosten perustan ("Elegia", musiikki Nasser Kulsarijev ; "Astana", musiikki David Tukhmanov ).

Runolliset käännökset

Hän on työskennellyt monien vuosien ajan runokäännöksen genren parissa toimien turkinkielisen runouden popularisoijana venäjänkielisen yleisön keskuudessa. Hän käänsi venäjäksi Abai Kunanbaevin , Dzhambul Zhabaevin , Kenen Azerbaevin , Nazim Hikmetin , Shakarim Kudaiberdievin , Magzhan Zhumabaevin , Makhambet Utemisovin , Nurpeis Baiganinin , Akhmet Baitursynovin , Kashaganin , Sabit Semorin , Sabit Mukan muistomerkin , Izkandin muistomerkin, Kashaganin, Sabit Mukain teoksia . Kazakstanin kansanperinne - runo Kyz-Zhibek .

Vuonna 2011 ensimmäisessä kansainvälisessä turkinkielisen runouden käännöskilpailussa " Ak Torna " Kanapyanov palkittiin "Lyric"-ehdokkuuden ensimmäisellä sijalla. [8] Vuonna 2012 Kanapyanov valittiin tämän käännöskilpailun tuomariston puheenjohtajaksi. [9]

Yksi Astanassa pidetyn vuoden 2009 ensimmäisen republikaanien kääntäjien kilpailun aloitteentekijöistä. Hän edistää aktiivisesti Kazakstanin käännöskoulua, jonka perusti Chokan Valikhanov [10] .

Muiden venäjänkielisten käännösten joukossa on Paul Valeryn , Jukka Mullisen , Makato Ookan [11] teoksia .

Vainon aika

Neuvostoliiton aikana NSKP :n keskuskomitean ja Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean puoluekoneisto vainosi ja arvosteli häntä. Syynä oli hänen runonsa "Kieli, jonka unohdin lapsuudesta", joka julkaistiin Prostor-lehdessä vuonna 1986 . Tässä runossa B. Kanapyanov paljasti runollisin kuvin tuon aikakauden ideologisen koneiston kansallisen politiikan haitallisuuden. Tämän vainon ( E. K. Ligachev , Yu. A. Sklyarov , G. V. Kolbin ) seurauksena B. Kanapyanovin runot olivat äänettömän kiellon alaisia, ja vasta Uzbekali Zhanibekovin (1988) tulon myötä B. Kanapyanov alkaa ilmestyä painettuna. Zheltoksanin päivinä B. Kanapyanovin runot soivat Voice of America -radiossa hänen ystävänsä, Kanadassa asuvan runoilijan Bakhyt Kenžejevin kommenttein [12] [13] . Niistä vaikeista vuosista Bakhyt Kanapyanovin kohtalossa on Valeria Marichevan artikkeli ”Olkoon se salaisuutemme”, joka kertoo, kuinka U. Žanibekov suojeli B. Kanapyanovia, ja V. Badikovin kirja ”Kohtalolinja” kuinka he puolustivat Prostor-lehden runoilijan työntekijöitä [14] .

Osallistuminen ydinvoiman vastaiseen liikkeeseen

B. Kanapyanov oli yksi ensimmäisistä sukupolvensa runoilijoista, joka toi ydinvoiman vastaisen teeman runolliseen työhön [15] . Olen toistuvasti käynyt Semipalatinskissa, Nevadassa ja Tšernobylissä.

Tshernobylin ydinvoimalan onnettomuuden selvittäjä

Ensimmäisinä päivinä Tšernobylin ydinvoimalassa tapahtuneen tragedian jälkeen B. Kanapyanov meni vapaaehtoisesti selvitysmiehenä onnettomuuspaikalle maksimoidakseen tragedian seurausten kattavuuden maailmassa. Matkan tuloksena oli kirja "Haikara Pripyatin yli" (runous ja proosa, Almaty, Zhalyn, 1987). Myöhemmin Kanapyanov sai tästä kokoelmasta Kazakstanin Leninin komsomol-palkinnon. Kuten runoilija myöhemmin huomautti, hän onnistui saamaan tämän Leninin komsomolipalkinnon mainitsematta koskaan V. I. Leninin nimeä .

Nevada-Semipalatinsk

Vuonna 1989 B. Kanapyanov osallistui aktiivisesti O. Suleimenovin luomiseen Nevada-Semipalatinsk- kansan ydinvoiman vastaisesta liikkeestä , jonka tarkoituksena oli sulkea Semipalatinskin ja Nevadan ydinkoepaikat .

Maailman runouden päivä

Bakhytzhan Kanapyanov on yksi Maailman runouden päivän aloitteentekijöistä .

17. helmikuuta 1996 Kazakstanin valtion filharmoniassa Alma-Atassa järjestetyn runouden päivän tulosten jälkeen. Zhambyl , johon osallistuivat Bella Akhmadulina ja Andrey Voznesensky B.Kanapyanov, ehdotti maailman runouden perustamista 29. helmikuuta. Kun häneltä kysyttiin, miksi sinä päivänä, hän vastasi:

…Ensinnäkin tämä päivä osuu karkausvuodelle . Toiseksi runous on harvinainen lintu, ja se todella lentää kerran neljässä vuodessa. Luulen, että se tulee olemaan oikein. [16]

Kanapyanov lähetti ehdotuskirjeen UNESCO :lle , ja jo loka-marraskuussa 1999 Unescon 30. istunnossa Pariisissa 21. maaliskuuta julistettiin Maailman runouden päivä [17] .

Julkaiseminen

Zhibek Zholy Publishing House

Neuvostoliiton romahtamisen myötä vuonna 1991 sensuuri katosi , minkä ansiosta Kanapyanov avasi ensimmäisen itsenäisen kustantamon Kazakstanissa - " Zhibek Zholy ", jonka presidentti Kanapyanov on tähän päivään asti.

Kansainvälinen julkaisutoiminta

Vuosina 2004-2006 hän toimi IVY :n valtioiden välisen neuvoston puheenjohtajana yhteistyöstä aikakauslehtien, kirjojen kustantamisen, kirjojen jakelun ja painamisen alalla.

Bibliografia

Hän on kirjoittanut lukuisia runo- ja proosakirjoja, joita ovat julkaisseet kustantajat Kazakstanissa, Venäjällä, Ukrainassa, Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa, Koreassa [18] ja Malesiassa [19] yli 20 kielellä ympäri maailmaa.

Runokokoelmat

Proosa

Käännökset

Filmografia

Skenaariot Kirjailija ja ohjaaja

Tunnustus ja palkinnot

Muistiinpanot

  1. ↑ Euroopan kirjailijoiden kongressin hallituksen jäsenet . Haettu 14. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 2. helmikuuta 2012.
  2. ↑ Kazakhstanskaya Pravda - Bringing Peoples Together  (pääsemätön linkki)
  3. ↑ B. Kanapyanov, M. Auezov ja G. Uketaykyzy valittiin Shakarimin mukaan nimetyn SSU:n kunniaprofessoreiksi . Käyttöpäivä: 6. kesäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  4. ↑ Kansanäänestyksen "Isänmaan nimi" voittajat . Haettu 2. heinäkuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 6. huhtikuuta 2022.
  5. ↑ Mullerson, RA Keski-Aasia : shakkilauta ja pelaaja uudessa mahtavassa pelissä  . – Kegan Paul, 2007. - s. 30. - ISBN 9780710313164 .
  6. ↑ T. Okolnichya "Irtyshin alueen tähti" Sana Musakhan Kanapyanovista . Haettu 6. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 18. maaliskuuta 2011.
  7. ↑ B. Kanapyanov  Internet Movie Database -tietokannassa
  8. ↑ Ak Torna kansainvälinen turkkilaisen runouden käännöskilpailu Arkistokopio päivätty 10. toukokuuta 2012 Wayback Machinessa
  9. ↑ Ak Torn 2012 -tuomaristoa johtaa Bakhytzhan Kanapyanov Wayback Machinessa 6. toukokuuta 2012 päivätty arkistokopio
  10. ↑ Bakhytzhan Kanapyanov: Laadukas kirjallisuuden käännös tuo kansamme yhteen . Haettu 2. huhtikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 17. maaliskuuta 2016.
  11. ↑ Kanapyanov, B. Valittu. T.1. - Almaty: Zhibek Zholy, 2011. - S. 415. - ISBN 9786012940534 .
  12. ↑ Bakhytzhan KANAPYANOV: Lapseni saivat oppikirjoista, että olen runoilija - Yhteiskuntapoliittinen sanomalehti "Vremya"
  13. ↑ Haastattelu Bakhyt Kenzheevin kanssa . Haettu 27. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 20. syyskuuta 2011.
  14. ↑ inform.kz on paras tietolähde aiheesta Inform (pääsemätön linkki) . Haettu 10. joulukuuta 2006. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2007. 
  15. ↑ Bibliofiili. Sarja: "A Creative Portrait of a Writer" Arkistoitu 13. maaliskuuta 2012 Wayback Machinessa
  16. ↑ D. Nakipovin artikkeli "Kohtalon höyhen" . Keski-Aasian monitori. Käyttöpäivä: 28. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 18. helmikuuta 2012.
  17. ↑ Maailman runouden päivä 21. maaliskuuta . Haettu 27. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 13. joulukuuta 2011.
  18. ↑ Tunnetuimpien kazakstanilaisten runoilijoiden rivit puhuivat koreaksi . Haettu 6. toukokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 26. elokuuta 2016.
  19. ↑ Pogadajev, Viktor. Mawar Emas  (uuspr.) . - Institut Terjemahan Negara Malesia, 2009. - S. 240-246. — ISBN 9789830683508 .
  20. ↑ IVY:n päämiesten neuvoston pöytäkirjapäätös Itsenäisten valtioiden yhteisön tutkintotodistuksen myöntämisestä . Käyttöpäivä: 10. tammikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  21. ↑ Mitalit - kirjakustantajat . Käyttöpäivä: 26. joulukuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 27. joulukuuta 2013.
  22. ↑ Kazakstanin Leninin komsomol-palkinnon saajat  (linkki ei ole käytettävissä)
  23. ↑ Kanapyanov, Bakhytzhan Musakhanovich // Kazakstan. Kansallinen tietosanakirja . - Almaty: Kazakstanin tietosanakirjat , 2005. - T. III. — ISBN 9965-9746-4-0 .  (CC BY SA 3.0)
  24. ↑ Itsenäisten valtioiden yhteisön jäsenmaiden parlamenttien välisen edustajakokouksen neuvoston päätöslauselma, 21. marraskuuta 2019 nro 50 "Itsenäisten valtioiden yhteisön jäsenmaiden parlamenttien välisen yleiskokouksen kunniamerkkien myöntämisestä "Ansioista kehityksessä lehdistö ja tiedotus", "Ansioista liikuntakulttuurin, urheilun ja matkailun kehittämisessä", "Ansioista kulttuurin ja taiteen kehittämisessä"
  25. ↑ Abain mukaan nimetyn Kazakstanin tasavallan valtion palkinnon myöntämisestä kirjallisuuden ja taiteen alalla 2020 . Haettu 8. joulukuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 8. joulukuuta 2020.

Kirjallisuus

Luettelo kirjoista

Linkit