| Ooppera | |
| Lombardit ensimmäisellä ristiretkellä | |
|---|---|
| I Lombardi alla prima crociata | |
| Säveltäjä | Giuseppe Verdi |
| libretisti | Themistokle Solera |
| Libreton kieli | italialainen |
| Genre | ooppera [1] |
| Toiminta | neljä |
| Ensimmäinen tuotanto | 1843 |
| Ensiesityspaikka | La Scala |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Lombardit ensimmäisessä ristiretkessä ( italiaksi: I Lombardi alla prima crociata ) on Giuseppe Verdin 4 näytöksinen ooppera , 11 kohtaustarunoilijan, kirjailijan ja säveltäjän Temistocle Solerin libretoon , joka perustuusamannimiseen eeppiseen runoon I. Lombardi alla prima crociata lombardialainen runoilijaTommaso Grossi .
Ensi-ilta pidettiin Milanon La Scalassa 11. helmikuuta 1843. Verdi omisti sen Itävallan Marie-Louiselle .
Vuonna 1847 tämä teos tarkistettiin huomattavasti ranskankieliseksi teokseksi Pariisin oopperassa nimellä Jerusalem , minkä jälkeen siitä tuli Verdin ensimmäinen suuri ooppera .
Verdin Nabuccon valtava menestys Temistocle Solerin libretolla toi säveltäjän Milanon huomion. Aristokraatit ja porvarit, laulajat ja taiteilijat, runoilijat ja kustantajat alkavat etsiä hänen seuraansa. Donizetti puhuu hyväksyvästi kolme vuotta sitten oopperauransa aloittaneen 29-vuotiaan kirjailijan uudesta teoksesta. Yli 10 vuotta laakereillaan lepäänyt Rossini otti Verdin vastaan ystävällisesti Bolognassa . Samana vuonna 1842 Impresario La Scala B. Merelli tilasi Verdiltä uuden, neljännen oopperan. Libretistinä oli jälleen Solera , joka jo nuorempana nousi suosioon runoillaan, romaaneillaan, libretoillaan ja jopa oopperoillaan, joista yksi esitettiin La Scalassa. Hän loi lähes 10 vuoden ajan ensimmäisestä oopperasta alkaen 5 librettoa Verdille vapaustaistelun ideoiden innoittamana.
Tässä tapauksessa Solera sai inspiraationsa samannimisen oopperan libreton luomisesta Tommaso Grossin (1791–1853) runosta Lombardit ensimmäisessä ristiretkessä, yksi 1800-luvun ensimmäisen puoliskon johtavista kirjailijoista, joka päivitti. italialaista kirjallisuutta. Julkaistessaan useita romanttisia runoja ja draamoja legendaarisilla juoneilla, joiden keskellä oli rakkaustarinoita, kirjailijasta tuli muodikas runoilija viidessä vuodessa. Häntä on kutsuttu " italialaisen runouden Belliniksi" [ 2] . Vuonna 1826 ilmestyi Grossin pääteos - suuri eeppinen runo "Lombardit ensimmäisessä ristiretkessä", jolla oli ennenkuulumaton menestys. Siinä käytettiin samaa juonetta kuin 1500-luvun suuren italialaisen runoilijan Torquato Tasson kuuluisassa "Vapautetussa Jerusalemissa". Pohjimmiltaan se oli runollinen kertomus Euroopan ja Aasian , kristinuskon ja islamin yhteentörmäyksestä . Vuonna 1095 paavi Urbanus II Ranskan Clermontin kaupungissa kehotti kristittyjä vapauttamaan pyhän haudan uskottomien käsistä. Seuraavana vuonna noin 300 000 ihmistä kokoontui Konstantinopoliin . Suurin osa ristiretkeläisistä oli Ranskan eri alueilta , Italiaa ei edusti Lombardia vaan Sisilia . Lokakuussa 1097 alkoi Antiokian piiritys, joka oli tuolloin turkkilaisten hallinnassa , ja seuraavan vuoden kesäkuussa Tarentumin Bohemond , yksi Sisiliasta saapunut ensimmäisen ristiretken johtajista, otti sen haltuunsa . 7. kesäkuuta 1099 Jerusalem avattiin ristiretkeläisille , ja se valloitettiin 15. heinäkuuta.
Työ Lombardeissa kesti Verdillä alle vuoden. Hän antoi otsikot yksittäisille teoille. Ensi-iltaa edelsi taistelu sensuuria vastaan, joka vaati uskonnollisten kulkueiden ja rukousten poistamista. Verdi kieltäytyi tekemästä mitään uudelleen. Impresario onnistui vaikein mielin saamaan sensorilta luvan esityksen näyttämiseen ja myös vakuuttamaan säveltäjän suostumaan korvaamaan sanat Ave Maria rukouksessa I näytöksessä sanoilla Salve Maria . Kaikki tämä lisäsi yleisön kiinnostusta, ja ensi-iltana 11. helmikuuta 1843 yleisö alkoi kerääntyä La Scala -teatteriin jo kolmen aikaan iltapäivällä. Esitys menestyi yhtä hyvin kuin Nabucco vuosi sitten ja vahvisti Verdin asemaa ensimmäisenä säveltäjänä Italiassa. Vuonna 1847 hän teki Pariisissa tuotantoa varten uuden painoksen Lombardeista otsikolla " Jerusalem " huomattavasti muutettuna ranskankielisenä tekstinä.
1800-luvulla
Julian Budden huomauttaa, että "monen vuoden ajan lombardit ovat olleet yhtä suosittuja kuin Nabucco " [3] , mutta väittää, että ooppera ei juurtunut Italiaan ja se esitettiin pääasiassa ulkomailla. Tämä teos oli kuitenkin ensimmäinen Verdi-ooppera, joka esitettiin Yhdysvalloissa - 3. maaliskuuta 1847 New Yorkissa . Aiemmin 12. toukokuuta 1846 Britannian ensi- ilta pidettiin Her Majesty's Theatressa Lontoossa [ 4] . Verdi, saatuaan tarjouksen tulla teatterin impressaariolta Benjamin Lumli , vastasi: "... menen Lontooseen kirjoittamaan oopperaa" [5] ; mutta sairauden vuoksi hänen suunnitelmiaan ei ollut tarkoitus toteuttaa [6] .
Liike kohti Italian yhdistämistä 1850-luvulla vaikutti oopperan maineeseen: lombardit herättivät ihmisissä isänmaallisuutta. Tästä huolimatta Arrigo Boito sanoi vuonna 1865 katsottuaan tuotannon, että ooppera oli alkamassa vanhentua [3] .
| Rooli | Ääni | Esiintyjä ensi-illassa 11. helmikuuta 1843 [7] (kapellimestari - Eugenio Cavallini ) |
|---|---|---|
| Arvino, Lord Folcon poika | tenori | Giovanni Siveri |
| Pagano, lordi Folcon poika | basso | Prosper Derivis |
| Viklinda, Arvinon vaimo | sopraano | Teresa Rugeri |
| Giselda, Arvinon tytär | sopraano | Erminia Frezzolini |
| Oronte, Accianon poika | tenori | Carlo Guasco |
| Acciano, Antiokian hallitsija | tenori | Luigi Vario |
| Sofia, Accianon vaimo | sopraano | Amalia Gandalia |
| Pirro, Arvinon orja | basso | Gaetano Rossi |
| Milanon priori | tenori | Napoleon Marconi |
| Milanon asukkaat, palatsin vartijat, ristiretkeläiset, pyhiinvaeltajat, nunnat, rosvot, orjat, soturit | ||
Kohtaus 1: Aukio Sant'Ambrogion kirkon edessä Milanossa .
Lordi Folcon kahden pojan, Paganon ja Arvinon, sovinto, jotka kerran riitelivät tytöstä nimeltä Viklinda. Pagano, joka melkein tappoi veljensä, palasi maanpaosta. Sant'Ambrogion kirkossa väkijoukko kokoontuu juhlaan. Viklinda, nykyinen Arvinon vaimo, ja hänen tyttärensä Giselda todistavat sovinnon. Marssi Pyhään maahan on jo ilmoitettu, ja Arvino tulee johtamaan sitä. Pagano kertoo salaa Pirrolle, Arvinon maaherralle, ettei hän ole katunut; hän rakastaa edelleen Viklindaa ( Sciagurata! hai tu creduto / "Pidätön nainen! Uskotko, että voin unohtaa sinut? .."). Nunnien lauluäänessä Pirro ja hänen soturinsa suostuvat auttamaan Paganoa varastamaan Viklindan.
Kohtaus 2: Folcon palatsi
Viklinda ja Giselda eivät usko Paganon katumukseen. Arvino pyytää heitä käymään palatsin huoneissa nukkuvan iäkkään isänsä Lord Folcon luona. Giselda rukoilee (Aria: Salve Maria / "Hail Mary!"). Pirro, Pagano ja heidän soturinsa hyökkäävät palatsiin. Pagano vetää miekkansa ja menee Arvinon huoneisiin. Hän palaa jo verisellä miekalla ja yrittää vetää Viklindaa mukanaan. Arvino ilmestyy yhtäkkiä, ja Pagano järkyttyy kuullessaan, että hän tappoi isänsä, ei veljensä ( Orror! / "Hellborn, hirviö..."). Yleisö vaatii Paganon kuolemaa, mutta Giselda vastustaa verenvuodatusta. Pagano lähtee jälleen maanpakoon.
Kohtaus 1: Accianon palatsi Antiokiassa
Antiokian hallitsija Acciano ja muiden viereisten alueiden hallitsijat järjestivät vastarintaa ristiretkeläisille. He vangitsivat Giseldan, joka on nyt sijoitettu Accianon haaremiin . Accianon vaimo Sophia (salainen kristitty) ja heidän poikansa Oronte ilmestyvät. Oronte rakastui vangittuun Giseldaan (aria: La mia letizia infondere / "Haluaisin kaataa kaiken valtavan iloni hänen sydämeensä"). Nuori mies tunnustaa äidilleen, että hänen sydämensä kuuluu tälle tytölle, joka valloitti hänet puhtaudellaan ( Come poteva un angelo! / "Kuinka taivas saattoi luoda niin puhtaan enkelin!"). Sophia on iloinen nähdessään, että hänen tunteensa Giseldaa kohtaan voivat auttaa hänen poikansa kääntymään kristinuskoon.
Kohtaus 2: Luola vuorenrinteellä Antiokiassa
Erakko odottaa ristiretkeläisten saapumista. Mies tulee luolaansa ja pyytää häntä antamaan syntinsä anteeksi. Tämä on Pirro, joka palvelee nyt Accianoa ja valvoo Antiokian porttien vartijoita. Erakko kertoo Pirrolle, että hän saa anteeksi, jos hän auttaa ristiretkeläisiä ja avaa heille portin. Sitten ristiretkeläiset ilmestyvät Arvinon johdolla. He kertovat erakkolle, että Accianon sotilaat ovat sieppaneet Arvinon tyttären. Erakko aikoo auttaa heitä ottamaan Antiokian.
Kohtaus 3: Accianon haaremi
Haaremiorjatytöt pilkkaavat Giseldan rakkautta Orontoon. Giselda rukoilee (aria Oh madre, dal cielo / "Oi äitini, taivaasta auta minua surussani"); tähän aikaan kuuluu huutoja, jotka ilmoittavat, että ristiretkeläiset ovat valloittaneet Antiokian. Juokseva Sophia kertoo, että hänen miehensä ja poikansa tapettiin. Myös Erakon seurassa Arvino ilmestyy, ja Sofia osoittaa häntä rakkaidensa tappajana. Kun hän yrittää halata Giseldaa, tämä perääntyy isästään kauhuissaan. Ja hän julistaa, että tämä kampanja ei ollut Jumalan tahto. Arvino haluaa tappaa tyttärensä jumalanpilkasta, mutta erakko ja Sofia pysäyttävät hänet. Arvino myöntää, että hänen tyttärensä on tullut hulluksi.
Kohtaus 1: Josafatin laakso lähellä Jerusalemia
Ristiretkeläiset ja heidän kanssaan kristityt pyhiinvaeltajat laulavat Pyhän maan ja Jerusalemin kauneudesta. Giselda kävelee pois isänsä leiristä. Oronto ilmestyy yhtäkkiä: käy ilmi, että Arvino ei tappanut häntä, vaan vain haavoitti häntä. Giselda ja Oronto päättävät paeta yhdessä (duetto: Oh belle, a questa misera / "Voi kauniit Lombard-teltat, sano hyvästit onnettomalle neitolle!").
Kohtaus 2: Arvinon teltta
Arvino on kauhuissaan tyttärensä pettämisestä. Tällä hetkellä saapuvat sotilaat, jotka kertovat nähneensä Paganon leirillä ja vaativat vangitsemaan hänet ja tappamaan hänet. Arvino hyväksyy tämän.
Kohtaus 3: Luola lähellä Jordania
Viulun preludin jälkeen Giselda ja Oronte ilmestyvät. Oronto haavoittuu pahasti, ja Giselda itkee katkerasti jumalan julmuutta. Erakko ilmestyy. Hän kertoo Giseldalle ja Orontolle, että heidän rakkautensa on syntistä ja että sen voi puhdistaa vain Oronton kääntyminen kristinuskoon ja kaste. Erakko suorittaa seremonian, ja Giselda itkee, kun Oronto kuolee hänen syliinsä, ja lupaa heidän tapaavansa taivaassa (trio: Qual volutta trascorrere / "Mikä autuas tuntea, kun hän juoksee suonten läpi").
Kohtaus 1: Luola lähellä Jerusalemia
Giseldan unissa hän näkee Oronton sanoen, että Herra on kuullut heidän rukouksensa: ristiretkeläiset saavat voimaa Siloamin fontissa (aria: In cielo benedetto / "Siunattu taivaalle, Giselda, kiitos sinulle!"). Giselda herää ja laulaa upeasta näystään (aria: Qual prodigio… Non fu sogno! / "Se ei ollut unta!").
Kohtaus 2: Lombard-leiri
Ristiretkeläiset ja pyhiinvaeltajat ovat epätoivoissa: Herra jätti heidät tuhoiseen autiomaahan ( O signore, dal tetto natio / "Oi Herra, sinä kutsuit meidät tutuista paikoistamme"). Giselda ryntää heidän luokseen ja ilmoittaa veden lähteen. Uutinen herättää yleismaailmallista iloa, ja Arvino vakuuttaa ristiretkeläisille, että nyt he vapauttavat Jerusalemin.
Kohtaus 3: Arvinon teltta
Giselda ja Arvino tuovat sisään erakon, joka on kuolemassa vammoihinsa. Hän tunnustaa olevansa itse asiassa Pagano ja pyytää kuolinvuoteessaan Arvinolta anteeksi isänsä tappamisesta. Arvino halaa veljeään. Hän ilmaisee halunsa nähdä Pyhän kaupungin viimeisen kerran. Jerusalem näkyy kaukaa, ja Pagano kuolee katsoessaan sitä, ja ristiretkeläiset ylistävät taivaalle ( Te lodiamo, gran Dio di vittoria / "Voiton jumala, me ylistämme sinua").
| Giuseppe Verdin oopperat | ||
|---|---|---|
| ||