Lungina, Lilianna Zinovievna

Lilianna Lungina

Astrid Lindgrenin kanssa
Nimi syntyessään Lilianna Zinovjevna Markovich
Syntymäaika 16. kesäkuuta 1920( 16.6.1920 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 13. tammikuuta 1998( 13.1.1998 ) (77-vuotias)
Kuoleman paikka
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti kääntäjä , filologi
Teosten kieli venäjä , ranska
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Lilianna Zinovievna Lungina (tyttönimi Markovich ; 16. kesäkuuta 1920 , Smolensk  - 13. tammikuuta 1998 , Moskova ) - Neuvostoliiton ja Venäjän filologi , kaunokirjallisuuden kääntäjä .

Elämäkerta

Lunacharskyn sijaisen tytär, sitten Neuvostoliiton Berliinin kauppaedustaja, Zinovy ​​​​Markovich ja Maria Liberson.

Hän vietti lapsuutensa Saksassa , Palestiinassa ja Ranskassa . Vuonna 1934 hän palasi äitinsä kanssa Neuvostoliittoon isänsä luo.

Valmistunut koulusta numero 204 nimetty. Gorki . Hän tuli IFLI :hen , joka opintojensa aikana siirrettiin Moskovan valtionyliopistoon ja liitettiin filologiseen tiedekuntaan, minkä jälkeen hän valmistui IMLI:n tutkijakoulusta. M. Gorky (1952). Hän opetti ranskaa ja saksaa .

Alkuja kääntäjänä

Lunginan itsensä muistelmien mukaan (Oleg Dormanin elokuva " The Interlinear ") hänelle ei annettu juutalaisen alkuperänsä vuoksi työpaikkaa kääntää ranskasta ja saksasta, jotka hän tunsi lapsuudesta asti ja opetti [1] . Jopa ystävälliset suhteet Detgizin ulkomaisen toimituksen päällikön Boris Gribanovin kanssa, jonka kanssa he opiskelivat yhdessä, eivät auttaneet. Hän kertoi Lunginalle (lainaus hänen muistelmistaan): "En saa antaa käännöksiä ranskasta juutalaisille." Kuitenkin instituutissa Lungina opiskeli skandinaavisia kieliä ja kirjallisuutta, ja tämä palveli häntä hyvin - tällä alalla ei ollut kilpailijoita. Gribanovin neuvosta hän kääntyi ruotsalaisen lastenkirjallisuuden puoleen, jossa hän avasi Astrid Lindgrenin kirjan " Vauva ja Carlson, joka asuu katolla " . Tarinan Neuvostoliiton painos (1957) ilmestyi vain kaksi vuotta ruotsinkielisen alkuperäisen (1955) ilmestymisen jälkeen.

Myöhemmin ruotsalainen kirjailija itse myönsi, että Lunginan lahjakkuuden ansiosta (joka käänsi vielä kolme Lindgrenin kirjaa: Peppystä, Emilistä ja Ronista ) hänen hahmoistaan ​​tuli suosittuja ja rakastettuja Neuvostoliitossa, kuten ei missään muualla maailmassa.

Käännöstoiminta

Lungina käännetty ranskasta , saksasta , norjasta , tanskasta ja ruotsista . Hänen töitään on eri aika- ja tyylilajeja:

1970-luvun lopulla - 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla hän johti seminaaria nuorille kääntäjille. Työpajan ensimmäinen tulos oli Boris Vianin novellien käännös . Julkaistu kokoelma sisältää johtajan itsensä kääntämän romaani "Päivien vaahto" sekä tusina seminaarin jäsenten kääntämää tarinaa. Vuosien saatossa seminaariin osallistuivat Maria Kan , Natalia Mavlevich , Irina Volevich .

Vuonna 1990 Lungina kirjoitti ranskaksi kirjan Moscow Seasons [2] , joka esitteli lännelle Neuvostoliiton ajan Venäjän. Kirjassa on kuvia kuuluisista kirjailijoista, näyttelijöistä, poliitikoista, toisinajattelijoista, talonpoikanaisesta Motista (joka palveli jonkin aikaa perheessä vanhimman poikansa taloudenhoitajana ja lastenhoitajana) ja vain satunnaisista matkatovereista junassa. "Moscow Seasons" palkittiin ELLE -lehden toimesta .

Muisti

Vuonna 2009 yleisölle esiteltiin 15-jaksoinen dokumenttielokuva-romaani Lilianna Lunginan elämästä " Interlinear ". Elokuvan teki ohjaaja Oleg Dorman ja kameramies Vadim Yusov [3] Lunginan muistelmien pohjalta .

Venäjän television keskuskanavien johdon asemasta johtuen elokuva makasi hyllyssä 11 vuotta [4] . Tältä osin, kun elokuvalle myönnettiin TEFI-2010-palkinto vuonna 2010 , Oleg Dorman "ei tullut seremoniaan ja kieltäytyi TEFI:stä moraalisista syistä" [5] . Dormanin edustaja, joka saapui hänen sijaansa Pietariin palkintojenjakotilaisuuteen , luki johtajan kirjeen, joka erityisesti totesi:

”Akatemian jäsenten, sen tuomariston, perustajien ja niin edelleen joukossa on ihmisiä, joiden takia elokuvamme ei päässyt katsomaan yhteentoista vuoteen. Ihmisiä, jotka halveksivat yleisöä ja jotka ovat tehneet televisiosta päätekijän viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneessa moraalisessa ja sosiaalisessa katastrofissa.

— Oleg Dorman , elokuvaohjaaja [5]

Kiitokset Grigory Chkhartishvilille , Leonid Parfjonoville sekä Oleg Dobrodeeville ja Sergei Shumakoville , jotka ottivat vastuun ja toivat elokuvan televisioon vuonna 2009, Dorman korosti, että elokuvan menestys on ensisijaisesti sen sankaritar Lilianna Lunginan menestys. Arvosteltuaan niitä mediajohtajia, Akatemian jäseniä, sen tuomaristoa, perustajia, joiden vuoksi elokuva ei päässyt katsomaan yhteentoista vuoteen, Dorman totesi:

"Heillä ei ole oikeutta antaa palkintoja Interlinearille. Lilianna Zinovievna Lunginan menestys ei kuulu heille.

— Oleg Dorman , elokuvaohjaaja [5]

Perhe

Muistiinpanot

  1. ↑ Dorman, 2010 .
  2. ↑ Les saisons de Moscou: 1933-1990: Racontées à Claude Kiejman ja Lila Lounguina. Pariisi: Plon, 1990
  3. ↑ Natalia Sterkina. Pahamaineinen epävirallinen. Oleg Dormanin "Interlinear" (linkki ei saavutettavissa) . Elokuva . Sanomalehti "Kulttuuri" (18. joulukuuta 2008). Käyttöpäivä: 4. kesäkuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 29. helmikuuta 2012. 
  4. ↑ Palkintopaikka . Televisio . Grani.ru (26. syyskuuta 2010). Käyttöpäivä: 29. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 27. huhtikuuta 2012.
  5. ↑ 1 2 3 Natalya Zaitseva. Katsoa vai ajatella? . Todellinen . Aikakauslehti "Russian Reporter" (29. syyskuuta 2010). Haettu 29. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 29. toukokuuta 2013.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat