Martšenko, Mihail Ivanovitš

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 2. kesäkuuta 2022 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .
Mihail Ivanovitš Martšenko
Henkilökohtaiset tiedot
Syntymäaika 19. syyskuuta 1902( 1902-09-19 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 22. tammikuuta 1983( 22.1.1983 ) (80-vuotias)
Kuoleman paikka
Maa
Akateeminen tutkinto tohtori ist. Tieteet

Mihail Ivanovich Marchenko ( 19. syyskuuta 1902  - 22. tammikuuta 1983 ) - ukrainalainen neuvostohistorioitsija , lukuisten Ukrainan keskiajan historiaa käsittelevien teosten kirjoittaja, Lvivin yliopiston ensimmäinen Neuvostoliiton rehtori, toimittajan ja toisinajattelijan Valeri Marchenkon isoisä .

Elämäkerta

Varhaiset vuodet

Syntynyt 19. syyskuuta 1902 kylässä. Gatnoje , Khotov Volost, Kiovan maakunta, valtion talonpoikien perheessä . Vuonna 1911 hän menetti äitinsä Fjodor Antonovnan. Vuonna 1918 hän valmistui kaksivuotisesta zemstvokoulusta ja työskenteli maallaan yhdessä vanhemman veljensä Stepanin kanssa.

Helmikuussa 1919 M. Martšenko valittiin vallankumouksellisen komitean sihteeriksi ja kotikylänsä komentajaksi.

Vuosina 1920-1923. työskenteli omalla maatilallaan ja vastasi samalla maatalouden ammattikoulun rakentamisesta Bojarkaan . Vuonna 1922 hänestä tuli KSMU:n jäsen.

Vuonna 1923 köyhien komitea lähetti hänet. Gatnoe opiskelemaan Kiovan sotilastykistökouluun.

Vuonna 1926 Marchenko oli armeijassa: ensin hän oli puna-armeijan sotilas Kiovan 3. radiopataljoonassa, sitten hän palveli sotilasyksikössä Harkovissa , valittiin kaupunginvaltuuston varajäseneksi (1925-1926).

Varusmiespalveluksen jälkeen 1926-1928. työskenteli kylän kuluttajayhteistyön hallituksen puheenjohtajana. Gatnoe.

Vuonna 1927 M.I. Marchenko liittyi CPSU(b)-KP(b)U:hun. Vuosina 1927-1928 - Budajevskin piirikomitean (Kiovan piiri) täysistunnon jäsen, vuosina 1928-1929 - CP(b)U:n Kiovan maaseutukomitean täysistunnossa.

Vuonna 1929 M. I. Marchenko erotettiin puolueesta, mutta hänet palautettiin pian syytösten perusteettomuuden vuoksi.

Vuosina 1928-1930. - johti maatalousyhteisöä. G. I. Petrovski kylässä. Gostomel , Kiovan alue.

Punaisten professorien instituutti ja Ukrainan SSR:n tiedeakatemian historian instituutti

Vuosina 1932-1937. M. I. Marchenko opiskeli VUTsIK:n punaisten professorien instituutissa (Kharkov - Kiova). Hän valmistui Institute for Personal Training -instituutista (kaksivuotinen valmisteluosaston kurssi) ja sitten kolmivuotisen kurssin Punaisten professorien instituutin (historiallisen) pääosastolta. Erikoistunut Ukrainan historiaan.

Vuonna 1936 hänet liitettiin opettajatiimiin, jotka heinä-syyskuussa 1936 olivat mukana opettamassa CP(b)U:n piiritoimikuntien kulttuuriosastojen päälliköiden uudelleenkoulutuskursseja.

CP(b)U:n keskuskomitean sihteeristön 28. elokuuta 1937 tekemällä päätöksellä hänet lähetettiin töihin Ukrainan SSR:n tiedeakatemian historian instituuttiin .

Vuoden 1937 sorrot ja useiden Ukrainan historian instituutin työntekijöiden erottaminen (erityisesti feodalismin historian osaston johtajan T. T. Skubitskyn, vanhemman tutkijan N. F. Tregubenkon, vanhempi tutkija G. Ya. Slyusarenkon teloitukset ) vaati instituutin henkilöstön lisäämistä . Tämä on myös syynä siihen, että Punaisten professorien instituutista valmistunut M. I. Marchenko, jolla ei vielä ollut tieteellisiä saavutuksia ja joka ei puolustanut väitöskirjaansa, nimitettiin välittömästi feodaalisen aikakauden sektorin johtajaksi. . Samaan aikaan sellaisista kokeneemmista tiedemiehistä, kuten N. N. Petrovsky ja A. P. Ogloblin, tuli Marchenkon alaisia.

Lvivin yliopiston rehtori

Syyskuun 7. päivänä 1939, toisen maailmansodan puhjettua , M.I. Marchenko kutsuttiin Puna-armeijan riveihin Kiovan erityissotapiirin poliittisen osaston propagandaosaston vanhemman opettajan virkaan.

16. lokakuuta 1939 Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean (b) politbyroo päätti: "Hyväksyä toveri Mihail Ivanovitš Martšenko Lvivin yliopiston rehtoriksi , vapauttaen hänet töistä Akatemian historian instituutissa. Tieteet."

M. I. Marchenkon oleskelu Lvivin yliopiston rehtorina on ehkä mielenkiintoisin sivu Mihail Ivanovitšin elämässä, hänen hienoin tuntinsa.

Kuten A.S. Rublev kirjoittaa, "Neuvostoliiton stalinistisen johdon strateginen linja äskettäin liitetyillä alueilla oli yrittää integroida ne totalitaariseen neuvostojärjestelmään mahdollisimman nopeasti tasoittamalla paikallisia erityispiirteitä, "vahvistamalla" paikallisen älymystön kaadereita. ja johtajat lukuisten edustajien ja asiantuntijoiden kanssa idästä . Ja jos yleensä tällaisten vierailijoiden laatu oli alhainen, oli iloisia poikkeuksia. N. I. Marchenko kuului myös jälkimmäiseen."

Lvivin yliopiston ukrainalisointi

1. joulukuuta 1939 Jan Casimir -yliopisto nimettiin uudelleen Neuvostoliiton Lvivin valtionyliopistoksi, tammikuusta 1940 lähtien se sai uuden nimen Ivan Franko Lviv State University .

"Nyt Puna-armeijan saapumisen jälkeen Kiovan professori Martšenko, jonka neuvostoviranomaiset nimittivät Lvivin yliopiston rehtoriksi, alkoi täydentää yliopistoa uusilla voimilla", yksi yliopiston opettajista todisti. — Oli mistä iloita: tähän yliopistoon palautettiin ukrainan kielen, kirjallisuuden, historian laitokset, kaikkien opiskelijoiden piti opiskella ukrainan kieltä. Lvivin yliopisto on kolminkertaistunut […] Valtaosa opiskelijoista sai kuukausittaisia ​​stipendejä, ilmaista majoitusta, halpajuomaa, ja nuoret vain työnsivät kyynärpäänsä tieteen pyhäkköön.”

"Minun luvallani, neuvostovallan korkeampien elinten tietämättä, yliopistoon kiinnitettiin ukrainankielinen kyltti: "Lviv Ukrainian State University", kun taas myöhemmin hyväksytyn yliopiston peruskirjan mukaan sen olisi pitänyt olla "Lviv". State University." - NKVD - tapauksen materiaaleista . "Toukokuun alussa 1940 kirjoitin rehtorin johtokuntaan ja lähetin tiedekuntien dekaaneille Ukrainan SSR:n koulutuksen kansankomissariaatin kollegion päätöksen, jossa ehdotettiin minulle, että rehtori lisää ukrainalaisten opiskelijoiden osuutta."

Puolalaisten opiskelijoiden delegaatio pyrki esittelemään Puolan historiaa ja kirjallisuutta puolaksi. Tähän Martšenko vastasi sanatarkasti: "Jos haluat näyttelyitä puolaksi, siirry Varsovan yliopistoon . Täällä on ukrainalainen yliopisto ja luentoja pidetään ukrainaksi…”

Vankeus ja pidätys

Ukrainan SSR:n NKGB pidätti hänet "aktiivisena ukrainalaisena nationalistina". 23. kesäkuuta 1941 lähetettiin pakkotyöhön. Siirretty Kiovasta, pidetty vankiloissa Tomskissa, Mariinskissa, Novosibirskissä. Marras-joulukuussa 1941 Tomskin vankilassa nro 3 hän piti useita luentoja vangeille. Helmikuussa 1944 todisteiden puutteen vuoksi vapautettuna hän työskenteli Novosibirskin pedagogisessa instituutissa, opetti Neuvostoliiton historiaa opettajankoulutuskursseilla ja sotakoulussa.

Vuodesta 1945 lähtien hän opetti Kiovan pedagogisessa instituutissa, jossa hän puhui puoluekokouksessa vuonna 1956 muistoillaan oleskelustaan ​​Gulagissa , ilmaisi mielipiteensä, että "Ukrainalainen kulttuuri Neuvostovallan vuosina kehittyi vähemmän kuin vallankumousta edeltävänä aikana. vuosia, että nyt ei juuri ole ukrainalaisia ​​kouluja ja meillä on tosiasiat, kun lapset eivät voi opiskella ukrainaksi kouluissa”.

Pojanpojan pidätys ja hänen elämänsä viimeiset vuodet

25. kesäkuuta 1973 KGB pidätti Marchenko Valeri Veniaminovichin . Kiovan aluetuomioistuimen 27. joulukuuta 1973 antamalla tuomiolla (Ukrainan SSR:n rikoslain 62 §:n 1 osan "Neuvostovastainen propaganda ja agitaatio" mukaisesti) tuomittiin 6 vuodeksi vankeuteen tiukan hallinnon siirtomaassa ja 2 vuotta maanpaossa. Oikeuden tuomiosta: "Kesällä 1971 valmistelin kotona neuvostovastaisen artikkelin" Jonkinlainen kauhea kuorma "ja aikomuksena oli lähettää se ulkomaille julkaistavaksi nationalistisiin kustantamoihin." "Vuoden 1972 alussa hän kirjoitti kotimaassa Neuvostovallan heikentämiseksi ja heikentämiseksi sekä levittämistä ja levittämistä varten ulkomaille neuvostovastaisen asiakirjan "Ideologian karavaanan takana", jossa hän panee julmasti. Neuvostoliiton valtio ja yhteiskuntajärjestelmä."

Lähteet ja linkit